MÄNNÄVIIKKO
Kerran viikossa kirjoittaminen tänne ei oikein riitä, kun ei sitten muista puoliakaan. Mutta yritetääs taas.
Edellisenä viikonloppuna käytiin Saijan kanssa "korkkaamassa" JAUn uusi halli Sipoossa. Eipä siinä juurikaan moittimista, kuin se, että parkkipaikat ei tahtoneet riittää ja toinen, sinne suuntaan tuntui matka niiiiin pitkältä.
Me ei kyllä Pyryn kanssa oltu ihan kartalla. Aina tuli jotain. Yhdeltä radalta melkein päästiin nollalla maaliin, mutta "melkein"tä ei lasketa. Tuntuu, että kyllä se taito ja onnistuminen siellä jossain on, mutta... kisänälkä on kyllä kova.
No ei muuta ku treenaamaan, sekin on kivaa. Tiistaina Saijan treenit. Pari kohtaa vaati taas pientä hiomista. Onneksi on koutsi, joka tietää mikä ohjaus meillä toimii parhaiten, kun ei itse oikein tiedä.
Putkesta 90 asteen kääntyminen hypyille ja ajattelin vaan ottaa mukaan ja vippauksella pyöräyttää hypyllä. Mutta kyllä ihan paras oli flipillä tai jopa valssilla vaihtaa puolta ja ohjata sitten sylivekillä.
Toinen kohta oli aika loppupuolella, whisky toimi ihan takuuvarmasti ja seuraavalle hypylle kääntyi ihan ilmasin. Sitten tuli aina samassa kohtaa pienenpienenpieni radan unohdus. Mutta muisti palasi aina viime hetkellä ja ehdin ohjata taasen whiskyllä eteenpäin ja Pyry meni ihan superisti hypyn kautta puomille ja minä sain leijeröidä pari estettä.
Torstaina HiHan treeneissä oli myöskin kiva rata. Oli jonkun verran erotteluja ja yksi kolmen esteen välistävetokohta, joista se kolmas oli tosi lähellä ja hassussa kulmassa. Mutta Pyry selvitti ne kaikki joka kerta. Yritin vielä lopussa keksiä olisiko siihen kohtaan jotain muuta ratkaisua, mutta no-ou.
Alussa kokeilin niistoa ja sitten jaakotusta, joista jaakotus sopi meille paremmin. Pyry kääntyi silloin tiukasti. Ja taas sain leijeröidä ties kuinka monta estettä, kun Pyry kiipes puomille.
Kun rata sujui niin hyvin, niin tein sitten kokeiluja. Halusin nähdä mitä tapahtuu, kun seison puomin puolessa välissä ja kutsun "tule, kiipee, kiipee" ilman käsiä. Sehän toimi. Mutta silti en ihan luota erotteluihin tuolla tavalla, kun tuntuu, että saattaa olla katse tai joku muu pikkujuttu, ettei sitten ehkä onnistukaan. Kisoissa jäisin Pyryn taakse ja antaisin Pyryn itse hoitaa homman.
No kokeilin sitten vielä kepeillä paria juttua. Kun olin Pyryn kanssa yhtäaikaa kepeillä, Pyry ei menekään keppejä, vaan tulee mun mukaan ja möykkää. Sama juttu jos odotin about neljännessä välissä ja kutsuin kepeille. Nou can do. Mutta jos olen puolikin metriä vaan jäljessä, niin onnistuu. Pyry kun menee kepeille vaikka mistä, mutta tuo yhtäaikaisuus on meidän heikkous. Mutta se täytyy vaan muistaa, koska kepeillä kerkeen kuitenkin vaikka mihin. Voishan sitä treenata, mutta enpä tiedä viittiikö.
Tän viikon treenit tuntui kyllä niin hyvältä Pyryn kanssa. Se vaan on <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti