JUMITUSTA
Tässä on taas pari viikkoa hurahtanut. Molempina viikonloppuina ollaan käyty Liedossa kisaamassa, eikä juuri muuta. Eikä menestystä tullut vieläkään. Plääh.
Edellisenä viikonloppuna eka rata oli yhtä takaakiertoa vaille nolla, mutta hylly on hylly vaikka kuinka koristelis. Edellisellä esteellä jouduin takaaleikkaamaan, niin olin sitten askeleen verran myöhässä takaakierrossa.
Tokalla radalla mulla oli ihan vieras koira radalla. Pyry meni keinulle, itse olin vieressä saattamassa ja hän kattoo mua ja hyppää noin puolessa välissä pois. Mitä?. Uudestaan, meni loppuun asti. Seuraavilla esteillä kyllä oli mun kaikki varpaat ja sormet ja.. ihan eri suuntaan kuin minne Pyry meni. Tä? Käveltiin sitten ulos.
Vikalle radalle sain taas oman koiran messiin, mutta joku väärä este sielläkin tulla tupsahti hyllyksi.
Kotipihalla otin Pyryn autosta ja hän ontui!!!!! Tai oikeammin aristeli astua toista takajalkaa. No voihan... Aristeli vain tuon illan, mutta johonkin halusin tietysti tsekattavaksi.
Sain ajan Marilta ja löytyihän sieltä yhtä ja toista pientä jumitusta, päästä, lantio ja varpaat! Vasemman jalan varpaiden alta jotkut luut jotain. En tietenkään pysty noita muistamaan. Mutta enempi oikean takajalan varpaiden kärjet. Niitä pitää tarkkailla. Kisakuvistakin oli apua diagnoosissa. Toipumista kolme päivää ja sitten pitäis olla ok. Jätin Saijan treenit ja torstain treenit väliin.
Ja nyt eilen sunnuntaina siis kisaamassa Nybergin ja Suomalaisen radoilla. Ihan kohtuullista menoa, mutta aina jotain. Takaakiertoja oli jonkun verran, ja ne vähän jännitti. Takaakiertovalssista olin tosi iloinen, mutta sitten parissa paikassa takaakiertopäällejuoksut saivat rimat putoamaan. Pari hankalaa ansaakin oli laitettu, jossa olikin eniten ruuhkaa tutustumisessa. Eli mentiin hyppyjä, joiden takana suoraan lähellä putki, jonne ei siis saanut mennä. Ja me selvitettiin se Pyryn kanssa, jes. Mutta sitten, niinkuin usein, pientä huolimattomuutta ja Pyry tuli ohi esteen, tai kun en kerennyt välistävetokohtaan ajoissa, tuli kieltoja ja rimakin sitten vielä kaupanpäälle. Noiden rimojen jälkeen, en puhunutkaan Pyrylle muuta kuin "nolo" "tosi nolo" ja ehkä se vähän auttoikin seuraavalla radalla. Susannan mielestä saisin muutenkin olla tomerampi. Myönnetään ja haluisinkin, en vaan oikein osaa olla kuin lirkun lirkun ;) (koira on ihan liian kiltti ja ihana, siinä syy <3 )
Toisaalta olin suht tyytyväinen, vaikka samalla kyllä harmittikin. Ja yhdellä radalla jatkoin hei matkaa niinkuin ei mitään olis tapahtunu, vaikka Pyry siinä otti ensin pari ylimääräistä hyppyä.
Tällä kertaa Pyry sai välillä ihan itsetekemääni palautusjuomaa, ja sehän joi sen toisin kuin Fitdogin-jauheesta tehtyä.
Taas otin Pyryn autosta ja ei p...kele, aristeli taas toista jalkaa. Tosin vain sen kymmenen sekuntia, mutta ei se ole normaalia. Mietin nyt mihin veisin, mutta ihan ekaks se saa levätä kunnolla. <3 <3 <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti