RANEN TREFFIT VOLAN KANSSA
Äkkiä sitä meikäläinenkin tottui taas pentuelämään. Hyvin nämä päivät tässä kuluu. Ei voi käsittää, että Rane on niin pieni. Sen verran pieni, että heti alkuun hirvitti tuo meidän portaikko, kun pää mahtui kaiteen läpi. Masa laittoi siihen pahvit. Mutta kun en luottanut noihin pahveihinkaan, sain Anulta lainaan portin. Sitten pystyin taas rentoutumaan. Pianhan tuo kasvaa ja sitten nuo pahvit kyllä lähtee. Tokana päivänä meni sitten jo portaat ylös ja parin päivän päästä tuli alas, valvotusti aluksi tietysti, ja on meillä kiviset umpiportaat, ettei välistä voi pudota.
Eniten jännitti miten Pyry vastaanottaa Ranen. Ensin oltiin pihan ulkopuolella ja Pyry normaaliin tapaan heilutti häntää ja oli oikeinkin ystävällinen ja kiinnostunut pennusta. Sitten kun siirryttiin sisälle, se ei enää ollutkaan niin kivaa "siis toiko jää tänne, mun huudeille?" Sietävät toisiaan, mutta mistään lusikassanukkumisesta tai edes leikkimisestä ole tietoakaan. Nyt on mennyt viikko ja tilanne on edelleen kutakuinkin sama. Äsken juuri Rane yritti haukkumalla ja kaikella mahdollisella venkoilulla saada Pyryä leikkimään. Mutta ei, Pyry kesti aika pitkään ja sitten ärähti. Välillä Pyryä kyllä kauheasti kiinnostaa ja aika paljon se sietää Ranelta. Katsotaan mitä aika tuo tullessaan.
Ranehan on sellainen tapaus, että haluaa ensin tarkkailla tilannetta kauempaa ja uskaltautuu sitten vasta ehkä jonkun ajan päästä mennä tutustumaan. Annan Ranen omalla ajallaan tutustua, silloin kun hän haluaa.
Ollaan tavattu tässä naapurustossa cockerspanielin 12 viikkoinen pentu, 10 kk chihuahuasekoitus, pari vanhempaa kingcharlesia sekä boxeri. Mutta yhdenkään näistä Rane ei mene puolta metriä lähemmäs. Vielä.
Kingcharlesien omistajaisä kahden pikkutytön (5-6v, 7-8v) kanssa ovat saaneet jo ihan koskea, eikä Rane peräänny. Annoin tytöille iltaruoasta nappuloita, joita syöttelivät Ranelle. Eilen Rane lähestyikin jo itse, tosin hieman varoen, mutta silti. Käytiin vielä brankkarissa tutustumassa, kun Masa oli töissä.
Jos tuo oli vähän ikävä tai hankala asia, niin haukkuu myös vessaharjaa ja kaupasta ostamaani nahkaluuta. Mikähän siinäkin on. Nyt on myös tullut vahinkoja välillä, vaikka yritän viedä ulos aina kun herää, on leikkinyt tai syönyt. Joskus on kantanut kakkakikkareitaan ja onpa tainnut maistaakin niitä. Yök. Ja ne naskalit! Tuntuu, että väsyneenä Ranesta tulee pikkupiraija. Mutta kaikki nämä kuuluu tähän pentuelämään ja huvittavaa ja mielenkiintoista sitä on seurata.
Remmissä menee jo aika kivasti. Kulkee kylläkin mielellään oikealla puolella. Panta-sanaa opetellaan, vaikka pannan saakin jo helposti laitettua. Rane osaa istua ja sivulletuloa opetellaan. Opetellaan myös odottamaan ruokaa, edes pari sekuntia, se on kyllä tosi vaikeaa. Tykkää repimisleikistä, menee kuolleelle lelulle.
Mutta tän viikon ihan paras kohokohta oli treffit Volan kanssa. Tessa lähti mökille ja Saija on siellä kaukana myös mökillä, niin Rane pääsi treffeille pelkästään Volan kanssa. Oltiin Tanjan ihanalla aidatulla pihalla. Juu, olen kateellinen, tahtoo kans pihan aidata, niin on paljon helpompi olla. Heti ensi tilistä. Masaaaa...
Rane tuli pihalle taas vähän epäröiden, mutta hetken tuumailtuaan ja tutustuttuaan (ihmisiin), rentoutui ja penskat juoksi ja paini ympäri pihaa. Niillä oli niin kivaa. Ja häntä hirmusti heiluten moikkasi Tanjan miehenkin. Olipa ainakin tasaväkiset treffikumppanit naskaleineen ja säästyi Tanjan ja mun nilkat. Puoltoista tuntia jaksoivat, sitten tuli uni ja molemmat nukahti penkin alle. Tämä tuli niin tarpeen Ranelle. Pitää päästä riehumaankin välillä oikein kunnolla. Pian uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti