KESÄ MENI, SYKSY TULI
Blogia pitkästä aikaa. En edes käynyt lukemassa kenenkään muunkaan blogia. Se vaan jäi, unohtui. Tuli sellainen pysähdys ajatteluun ja tähän touhuun. Mikä oli oikeastaan hyvä herätys. Jouduin pohtimaan omaa asennettani tekemisessäni, mikä oikein on tärkeää.
Luonteelleni tyypillistä, että olen huono häviäjä, täydellisyyden tavoittelija, vertailija ja hermostun jos asiat ei ala sujumaan suht nopeasti. Usein hirmu suurin odotuksin, putosin taas maan rakoon, jos tuntui ettei mikään oikein onnistu. Mieleeni jäi vain ne epäonnistumiset, vaikka mukana oli paljon paljon onnistumistakin. Enkä myöskään nähnyt muiden epäonnistumisia, vain omani.
Koskaan en syyttänyt koiraa, vaan itseäni, olenpa surkea, kun en osaa. Ja Ranekin, paljon herkempänä koirana kuin Pyry, myös pakotti muuttamaan asennettani positiivisuuteen ja iloitsemaan niistä hyvistä jutuista. Ne epäonnistuneet jutut oli niitä mitä laitettiin treenilistalle, ei sen kummempaa.
Ja kun aikaa meni, oli hirmu vaikeaa aloittaa taas kirjoittamista tänne. En tiennyt mistä taas alkaisin. Enkä tiedä onko tässä mitään selkeää linjaa vieläkään vai tuleeko tästä sillisalaatti, mutta jostain se on taas aloitettava. Treenipäiväkirjaa toki olen koko ajan pitänyt. Se kun on päiväkirja, henkilökohtainen.
Kesä oli kuuma, se meni ja syksy on tullut. Ranen kanssa ollaan treenattu aksaa 1-2 kertaa viikossa ja kuumimpina aikoina ei ollenkaan. Että ei ainakaan olla liikaa treenattu. Takapihalla parilla hypyllä ollaan tehty vähän "ininnejä" ja oikeeta ja vasenta. Lempolan ja Hihan kentällä käytiin opettelemassa keppejä ja keinua. Eikä niissä kauaa mennyt. Nyt voisin sanoa, että osataan esteet, että voidaan mennä rataa. Mutta treenattavaa riittää silti vaikka kuinka.
Ja voi miten kivaa treenaaminen onkaan. Oliskohan tällä uudella asenteella jotain vaikutusta ;). Tämä nuoren koiran vaihe on ihanaa, kun näkee ihan silmissä miten nopeasti Rane oppii ja kuinka se myös innoissaan tarjoo vaikka mitä. Ja ollaan me saatu kehujakin, miten taitava Rane jo on.
Tokoa ollaan tehty ihan vaan kotona ja kerran kävin Nina Mannerilla. Saatiin vähän innostusta lisää tähänkin lajiin. Ja nyt ollaan neljän kerran kilpatokokurssilla. Katsotaan mihin tässä vielä päädytään/uskaltaudutaan. Ja rallyakin pitäisi ruveta pikkuhiljaa treenaamaan. Oikean puolen seuraaminen tekee vaan hyvää vastapainoa tokon seuraamiselle.
Uimassa käytiin myös jonkun verran molempien kanssa. Pyryn kanssa treenattiin vepeä ja rallytokoa.
Vepessä olin jo heittää kirveen kaivoon ja päätin, että tämä on viimeinen kausi. Kun Pyry vaan jahkaa rantavedestä lähtöä. Ajattelin sitten, että viimeinen oljenkorsi on liina. Liinalla nykästään liikkeelle, eikä anneta mahdollisuutta jahkailla eestaas. Ja oikeesti, se tuntui Pyryllekin olevan vaan henkinen juttu, eihän siitä liinasta tarvinnut edes nykästä. Voi sitä onnen tunnetta, se on sittenkin mahdollista.
Rallyssa tehty VOI- ja MES-luokan juttuja, eikä mikään oo tuntunut mahdottomalta. Usein jäänyt kiinni siitä, että pitää keksiä uusia sanoja uusiin liikkeisiin.
Kesällä käytiin kahdella leirillä, Hihan ja LS-leirillä. Leirielämä oli kivaa. Ihanat ilmat, lomaa, hauskaa yhdessäoloa ja hyvää opetusta. Nyt sitten alkoi jo Ranen syksyn treenit. Sonjalla käydään syyskaudella noin kerran kuussa Helin ja Jaanan kanssa. HiHan aksa on jokatoinen viikko ja Saija/Marko joka maanantai. Maanantaita oikein odottaa aina. Ja asenne on pitänyt, hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti