VAIHTELU VIRKISTÄÄ
Vaihtelu todellakin virkistää. Töitä paiskittu hullunlailla ja treenit taitaa olla ainoa paikka missä työasiat ei ole mielessä. Oonko vaan väsynyt, kun en jaksa hirveesti hermostua ihan pienistä. Osittain kyllä mielikin on virkeempi ja hyväntuulisempi laihtumisen myötä. Tän viikon treeneistä jäi ainakin tosi hyvä mieli. Täydellistä, not, mutta paljon paljon hyvää.
Maanantaina Anun treeneistä jäi mieleen pari kolme kohtaa. Ekana, takaaleikkaus on niin meidän juttu, kun haluan Pyryn kääntyvän tiukasti. Ei mikään uus juttu, mutta taas se tuli todistettua. Ainakin se on helpompi ohjaus kuin esim. vastakäännös, jossa ajoitus on oltava ajoissa. Tokana, valssi tuntui taas olevan hyvä juttu yhteen tiukkaan takaakiertokohtaan. Kolmantena, hankala kohta, jossa eka sylkkäri ja sitten eräänlainen persjättö, mikä lie, onko nimeäkään. No sylkkäriin tulee vähän huonosti (tietää itte paremmin minne seuraavaks) ja jatkon hyppäsi herkästi ristiin.
Yhessä kohtaa rimoja tuli alas, tais olla takaakierroissa, sitten vähän luin herralle sääntöjä, ja avot!
Keskiviikkona Saijan treeneissä, liekö meille edullinen rata osittain vai miten tuntui niin makeelta treenaaminen ja meno. No olihan siellä hankalia kohtiakin, mutta yksi sivu oli suoraa päästä päähän ja päädyssä 90 astetta kepeille. Pyry meni sinne sen verran kovaa, että Saija ja katsojat ihmetteli miten pystyi vielä kääntymään ja menemään kepit vielä oikein. Mä taas en ihmetelly ollenkaan, okei oli vähän liikaa vauhtia, mutta Pyry vaan osaa mennä ne melkein mistä vaan ja mä luotan siihen (edes jossain).
Kerrankin minäkin osasin valita ohjauksen hankalaan kohtaan, joka vaan tuntui meille jotenkin luontevimmalta. Tietenkään juuri kukaan muu ei sellaista ohjausta tehnyt, meillä on aina vähän omat sävelet. Mä oon silti niin kade, kun Saija aina tietää minkälainen ohjaus toimii. Mutta kai se tulee sitten kokemuksen myötä tai sitten ei milloinkaan, koska alkaa olee tätä kokemustakin jo jonkun verran.
Takaakierto,välistä,välistä, vouuuuuu, hyvin onnistui, kun ajoitus ja rytmi vaan pelaa. Sehän siinä kaikkein vaikeinta onkin. Mutta oli siinä vähän säätämistä, varsinkin siinä viimosessa takaakierrossa.
Rytmitys oli taas a ja o pituuden jälkeen kääntymisessä, ja mehän onnistuttiin siinä niin hyvin kuin nyt vain voi onnistua. No eihän se nyt mikään hirmuvaikee kohta ollut, mutta pelkäsin Pyryn lentävän enempikin.
Hän oli kyllä aika hyvin kuulolla. Kovaa mentiin edelleen, mutta antaa mennä, kunhan myös kuuntelee ohjausta. Se on kyllä sellanen superi treenikaveri! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti