KOLMOSET KORKATTU
Purinalla tänään ekoissa kolmosen kisoissa Pyryn kanssa. Tykkäsin Luomalan radoista, ne oli sellaisia sujuvia, mutta sopivasti vaikeusastetta.
Sisällä oli ensin hyppis. Mua tietysti jännitti jonkun verran, ja pää varmaankin kääntyili liikaa, kun rimoja tuli alas jopa kolme. Ja olihan tuo Pyrykin täpinöissään. Kyllä kai sekin aistii, kun hihna tärisee. Mutta oltiin silti samalla radalla. Aika lopussa mentiin taas uudelleen alussa olevaan suoraan putkeen ja (edessä ansaeste) piti kääntyä 90 astetta kepeille. Leijeröin yhden hypyn ja sanoin jotain ihan muuta kuin kepit. Niin Pyryhän ei tajunnut ja hyppäsi mua kohti olevan hypyn. Siinä se hylly. Jäljellä ei olis enää ollu ku loppusuora.
Ulkona oli sitten kaks seuraavaa rataa. Joku kielto tuli jossain vaiheessa, mutta aika lopussa lähetin putkeen ja taas leijeröin yhden hypyn, mutten taaskaan pöljä sanonut mitään. Niin Pyryhän tuli putkesta, näki edessä olevan hypyn ja hyppäsi sen. Siinä se hylly. Ja jäljellä olis ollu taas loppusuora. Kannattaako tehdä samat virheet kahteen kertaan.
Viimoselle radalle vaihdoin tutustumisen jälkeen vielä pari ohjausta. Ja hyvä että vaihdoin. Taas oli kohta, jossa putken jälkeen jengi teki paljon persjättöjä, mutta ajattelin, että mä haluan pitää vielä polvilumpioni, enkä uskaltanut ottaa riskiä. Suunnittelin seuraavalle hypylle sitten vippausta, mutta kiitos Iriksen kun keksi, että jos ottaisi vastaan toisin päin ja tekis sellasen sylkkärimäisen pyöräytyksen (mikähän sen nimi onkaan). Toinen kohta oli sellainen missä monta koiraa eksyi putkeen, kun piti mennä A:lle. Päätin sitten tehdä siihen vastakäännöksen, enkä vilkaisekaan putkea. Ja nämähän onnistui! Taas päästiin lähelle loppua, kun keppien jälkeen meni yhden hypyn ohi ja seuraava olis pitäny ohjata takaa. Mutta kun palasin tekemään sen ohihypyn, niin jäljessähän olin tietty ja Pyry hyppäsi väärin päin. Siinä sitten se viimonen hylly.
Mutta uskokaa tai älkää, mulla on oikein hyvät fiilikset. Me tehtiin samaa rataa kaikki kolme, eikä Pyry ampunut minnekään omille teilleen. Kontaktit oli aika hintsut, kun annoin lähes samantien luvan lähteä (ennenkuin varastaa). Mutta ei siis kontaktivirheitä. Sitten kun katsoin muiden menoa, niin totesin, että ei se tuon kummenpaa ole juuri kellään, muutkin mokaa. Ja välillä ihmettelin joidenkin ohjauksia ja olin aika tyytyväinen omiin valintoihini.
Kiva päivä, koko päivä ulkona superihanan koiran kanssa kisaten ja muita katsellen ja niistäkin oppien. Kyllä uskon, että tästä se lähtee. Iris ja Pirjo olivat ihanan kannustavia, niin siitäkin tuli varsin hyvä mieli. Kai siellä sitten oli jonkun verran onnistuneita osiakin.
Uutta ilmoa vaan kehiin, paitsi kun juuri niitä katsoin, niin eipä niitä sopivia oikein taas ollut tarjolla, kun ens lauantaina meen 50-vuotis synttäreille ja seuraavana viikonloppuna onkin SM:t. Herkästi menee taas heinäkuulle. Voi pöh, juuri kun oikein innostuin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti