KISARAPORTTIA
Eilen käytiin Kirkkonummella kisaamassa. Nybergin radat oli sopivan sujuvia, tietty jokunen haastekohtakin jokaisesta aina löytyi.
Ja juhuu, me saatiin se vika aksanolla sm-kisoja varten! Laitoin vielä Sirkan tarkistaa, että onhan se nyt todellista. Oltiin kuudensia, kun kaarratti parissa kohtaa enempi. Vaikka miten tekisin niiston, valuu, valssin, valuu, irtoo ja valuuuuuu!
Ne pari muuta rataa oli hylättyjä. Toinen oli ihan jeeskin, kun meni helpossa kohtaa esteen ohi ja ehti sitten jo hypätä seuraavan. Eikä muita virheitä tullut. Näin siinä käy, kun keskittyy johonkin hankalaan kohtaan, niin unohtuu ohjata helpot kohdat.
Tänään oltiin sitten Sipoossa JAU-hallissa. Ja hertsyygeli, olihan vauhtiradat Karstusella. Sai pinkoa ihan tosissaan. Päivän kaikki putket, joita oli radalla yleensä kolme, olivat suoria. Eikä edes tarvinnut keretä takaakiertoihin ja silti tuli ihan hitokseen kiire. Ja lopputulos ehkä kuvaa tätä parhaiten, saatiin meinaa yhteensä 5 kieltoa!!! Ja miks, no siks tietty, kun rouva ohjaaja oli aina myöhässä. Osasin "pelätä" yhteentörmäyskohtia ja selvisin niistä. Kaikki eivät valitettavasti, oli monta läheltäpiti-tilannetta, ja yks polvi sitten menikin.
Meillä oli nouseva suunta tulosten puolesta. Eka hylly, toka kymppi ja kolmas vitonen. Olisko neljäs ollu täysosuma?
Eka rata oli hyppis ja siinähän ei saanut hengähtää kuin kepeillä. Radan pituudet oli jotain 190 metriä. Kun ei kerkee, niin kieltojahan niistä tulee. Ekalla niitä tuli kolme ja hyllyhän se on sitten. Tokalla tuli vaan kaks. Ja vikalla tulikin vaan yks rima alas. Nollia tuli sillä radalla vaan kolme ja me oltiin sillä vitosella sitten neljänsiä (4/40), nopeimmalla ajalla.
Vikalla radalla oli vähän samanlainen kohta alussa kuin eilen, jonka mokasin. Ja nyt päätin, että se onnistuu. Et perskules ei mokata heti alussa taas. Ja ehkä sisuuntuneena aiempien ratojen ehtimiseen, päätin pinkoo vieläkin nopeempaa. Se oli oikeestaan hauskaakin ja jäi kyllä hampaankoloon, et olisin halunnut kokeilla uudelleen. Pyry kyllä pelasti pari kohtaa, tai niin..., olenhan kouluttanut sen sillai, että osaa esim. takaakierron kauempaa, kun itse en kerennyt ihan kohille. Ja toinen, osaa kyllä eteenmenon. Siellä oli ansaestettä siellä täällä, mutta tuolla käskyllä meni juur niinku pitikin, etiäpäin. Ja taisin käyttää suuntakäskyjäkin. Nyt oli kuulkaas melkein kaikki oljenkorret käytössä. Pyry oli super jälleen kerran!
maanantai 18. huhtikuuta 2016
keskiviikko 13. huhtikuuta 2016
2016-04-12 Pakkosylkkärit
PAKKOSYLKKÄRIT
Ostin tuurausvuoron Saijan treeneihin, kun mikäs sen parempaa ajanviettoa! Masa lähti Espanjaan ja ollaan Pyryn kans kaksistaan. Töissäkin pitää silti käydä ja kyllä täytyy todeta, että on tää yksinhuoltajaelämä hieman hankalaa. Ei ehkä muuten, mutta kun jo työmatkoihin menee about 2,5 tuntia päivittäin. Kyllä on ihan superia, kun on joku, joka hoitaa Pyryä. Ja vielä helpompaa oli, kun lapset vielä asui kotona.
Ja hei, meillä on ihan mahtava naapurin täti. No se perhe onkin ollut meille tän kadun bestisnaapurit jo rakennusajoista lähtien, kun vuorotellen lainailtiin työkaluja puolin ja toisin. Näin Ritun kaupassa ja juteltiin niitä näitä ja mainitsin sitten, että mun koiranhoitaja lähtee viikoks Espanjaan. Illalla ysiltä soi ovikello ja hää oli siellä almanakan kanssa ja kysyi milloin tarttisin ulkoiluttajaa Pyrylle. What? Oikeesti? No jos välttämättä haluat, niin... upeeta!
Eka ulkoilutuskerta meni hienosti. Pyry oli narupallon kanssa Ritua vastassa. Metsässä oli päästänyt irtikin ja kehui, että oli niin helppoa, kun Pyry tekee just niinku sanotaan. Heillä oli vielä parisen vuotta sitten tolleri ja haluaisivat taas koiran, mutteivät töiden takia vielä voi ottaa. Sanoin, että aina kun koirakuume yllättää, saa lainata Pyryä.
Ja sit treeneihin. Rata oli tosi kiva, Saijan sanoin "nyt tehdään pakkosylkkäreitä". Häh, mitä ne on? Onk sellanenkin ohjaus? Noh, nyt oli siis pakko tehdä sylkkäreitä, vaikka olis muitakin sopivia ohjauksia. Meillehän se sopi, kun tykkään tehdä sylkkäreitä ennemmin kuin esim. valsseja. Sitä sylkkärikohtaa tein jonkun kerran, vaikka onnistuikin, niin en ollut tyytyväinen jarrutuksiin ennen sitä. Alkua kellotettiin about neljällä tavalla. Nopein oli niisto-persjättö ja about samalla ajalla tuplasylkkärillä. Tuo eka tuntui mulle kyllä luontevimmalta.
Ihan lopussa otettiin vielä yks vastakäännöskohta, joka vaan levis ilman verkkoa. Piti sitten tehdä se käännös lähempänä estettä ja niiailin ihan kunnolla. Ja mitä tekee Pyry, menee ali! Hyppäsi kyllä, kun otin uusiks, mut meni useamman kerran ali, mutta vain sillä hypyllä. Käsi oli kyllä tosi alhaalla ja näytti ehkä siltä, että mee ali. Mikä juttu tää nyt on, ekaa kertaa elämässään. Onko tuo ihan kunnossa ja eihän tuo tuu tavaksi. Täytyypä varata aika. Oli kyllä jo väsynytkin, mutta ... ei. Pitää testata vielä torstaitreenissä tuota ohjausta, tuleeko sama lopputulos vai oliko sittenkin vaan aivopieru.
Mut rataa oli kiva tehdä. Kepeille irtos hienosti ja sain leijeröityä A:n. Välillä oli yllättävää ehtiäkin hyvin paikkoihin, joihin ei luullut kerkeevän. Ja kivaa kokeilla eri ohjauksia, vaikka ohjausten vaihto ei oo mulle ollut mikään helppo juttu. Ja Pyry oli tietysti super<3.
Ostin tuurausvuoron Saijan treeneihin, kun mikäs sen parempaa ajanviettoa! Masa lähti Espanjaan ja ollaan Pyryn kans kaksistaan. Töissäkin pitää silti käydä ja kyllä täytyy todeta, että on tää yksinhuoltajaelämä hieman hankalaa. Ei ehkä muuten, mutta kun jo työmatkoihin menee about 2,5 tuntia päivittäin. Kyllä on ihan superia, kun on joku, joka hoitaa Pyryä. Ja vielä helpompaa oli, kun lapset vielä asui kotona.
Ja hei, meillä on ihan mahtava naapurin täti. No se perhe onkin ollut meille tän kadun bestisnaapurit jo rakennusajoista lähtien, kun vuorotellen lainailtiin työkaluja puolin ja toisin. Näin Ritun kaupassa ja juteltiin niitä näitä ja mainitsin sitten, että mun koiranhoitaja lähtee viikoks Espanjaan. Illalla ysiltä soi ovikello ja hää oli siellä almanakan kanssa ja kysyi milloin tarttisin ulkoiluttajaa Pyrylle. What? Oikeesti? No jos välttämättä haluat, niin... upeeta!
Eka ulkoilutuskerta meni hienosti. Pyry oli narupallon kanssa Ritua vastassa. Metsässä oli päästänyt irtikin ja kehui, että oli niin helppoa, kun Pyry tekee just niinku sanotaan. Heillä oli vielä parisen vuotta sitten tolleri ja haluaisivat taas koiran, mutteivät töiden takia vielä voi ottaa. Sanoin, että aina kun koirakuume yllättää, saa lainata Pyryä.
Ja sit treeneihin. Rata oli tosi kiva, Saijan sanoin "nyt tehdään pakkosylkkäreitä". Häh, mitä ne on? Onk sellanenkin ohjaus? Noh, nyt oli siis pakko tehdä sylkkäreitä, vaikka olis muitakin sopivia ohjauksia. Meillehän se sopi, kun tykkään tehdä sylkkäreitä ennemmin kuin esim. valsseja. Sitä sylkkärikohtaa tein jonkun kerran, vaikka onnistuikin, niin en ollut tyytyväinen jarrutuksiin ennen sitä. Alkua kellotettiin about neljällä tavalla. Nopein oli niisto-persjättö ja about samalla ajalla tuplasylkkärillä. Tuo eka tuntui mulle kyllä luontevimmalta.
Ihan lopussa otettiin vielä yks vastakäännöskohta, joka vaan levis ilman verkkoa. Piti sitten tehdä se käännös lähempänä estettä ja niiailin ihan kunnolla. Ja mitä tekee Pyry, menee ali! Hyppäsi kyllä, kun otin uusiks, mut meni useamman kerran ali, mutta vain sillä hypyllä. Käsi oli kyllä tosi alhaalla ja näytti ehkä siltä, että mee ali. Mikä juttu tää nyt on, ekaa kertaa elämässään. Onko tuo ihan kunnossa ja eihän tuo tuu tavaksi. Täytyypä varata aika. Oli kyllä jo väsynytkin, mutta ... ei. Pitää testata vielä torstaitreenissä tuota ohjausta, tuleeko sama lopputulos vai oliko sittenkin vaan aivopieru.
Mut rataa oli kiva tehdä. Kepeille irtos hienosti ja sain leijeröityä A:n. Välillä oli yllättävää ehtiäkin hyvin paikkoihin, joihin ei luullut kerkeevän. Ja kivaa kokeilla eri ohjauksia, vaikka ohjausten vaihto ei oo mulle ollut mikään helppo juttu. Ja Pyry oli tietysti super<3.
maanantai 4. huhtikuuta 2016
3.4.2016 NoDo
NO DO NODO
Torstaina olin kouluttamassa ja tein treenin edellisen viikonlopun Jalosen radasta, koskapa se jäi kaivelemaan mieltä. Ja joopa joo, jäin samaan kohtaan kuin kisoissa, vauhdilla putkeen ja sieltä olis pitäny kääntyy tiukasti. Noh, eipä kääntynyt vieläkään tarpeeks. Kukaan ei lentäny niin lähelle keppejä kuin Pyry.
Ja jos olen johonkin luottanut, niin Pyryn keppeihin. Ja kisoissa menikin 90 asteen avokulman hienosti. Noh, eipä mennyt enää. Vaikka mitä tein, meni kakkosesta. Vasta kun leikkasin takaa, meni oikein. No can do. What? Nytkö alan sitten pelkäämään keppien onnistumista? En kyllä suostu.
Sunnuntaina kisaamassa Hyvinkäällä NoDo'n kisoissa, tuomarina Arto Laitinen. Milloinkohan olen edellisen kerran ollut siinä hallissa, kauan kauan sitten ja se oli yhä ihan samanlainen.
Radat oli jonkunverran kiemuraisia, mutta ihan kivoja. Tosin alkukatsauksella tuntui taas olevan esteitä pitkillä väleillä.
Alku tuntui hyvältä, kun hyppis meni ihan hienosti. Vain yksi rima putosi, kun avasin suuni riman kohdalla. Mutta sillä vitosella vasta 15./60, kun tuli 13 nollaa.
Toka rata oli jotain ihan kummallista. Me ei oltu Pyryn kanssa samalla aaltopituudella. En tiedä muistuttiko agilityä edes. Rimoja tuli alas monta, ja siinä kohtaa, noin puolessa välissä, totesin, että nyt riittää. En oikein vieläkään tajua mitä tapahtui. Toka rima kun tuli alas, se ajatus vaan ehkä jäi mun päähän. Noloa. Enkä puhunut Pyrylle vähään aikaan.
Pyry olikin paremmin kuulolla taas vikalla aksaradalla. Hylly sieltäkin tuli, kun paukkas väärään päähän putkea tiukassa päällejuoksukohdassa, johon en siis kerennyt. Jatkoin kuin ei mitään olisi tapahtunut, ja loppurata meni ihan jees.
Rimat ainakin pysyi tällä kertaa.
Little Step'sien (3 kpl) tulos ei tänään ollut hääppönen. Todettiin sitten, että paikassa oli todellakin vikaa, koska koirat ja ohjaushan oli täydellistä. <3 <3
Torstaina olin kouluttamassa ja tein treenin edellisen viikonlopun Jalosen radasta, koskapa se jäi kaivelemaan mieltä. Ja joopa joo, jäin samaan kohtaan kuin kisoissa, vauhdilla putkeen ja sieltä olis pitäny kääntyy tiukasti. Noh, eipä kääntynyt vieläkään tarpeeks. Kukaan ei lentäny niin lähelle keppejä kuin Pyry.
Ja jos olen johonkin luottanut, niin Pyryn keppeihin. Ja kisoissa menikin 90 asteen avokulman hienosti. Noh, eipä mennyt enää. Vaikka mitä tein, meni kakkosesta. Vasta kun leikkasin takaa, meni oikein. No can do. What? Nytkö alan sitten pelkäämään keppien onnistumista? En kyllä suostu.
Sunnuntaina kisaamassa Hyvinkäällä NoDo'n kisoissa, tuomarina Arto Laitinen. Milloinkohan olen edellisen kerran ollut siinä hallissa, kauan kauan sitten ja se oli yhä ihan samanlainen.
Radat oli jonkunverran kiemuraisia, mutta ihan kivoja. Tosin alkukatsauksella tuntui taas olevan esteitä pitkillä väleillä.
Alku tuntui hyvältä, kun hyppis meni ihan hienosti. Vain yksi rima putosi, kun avasin suuni riman kohdalla. Mutta sillä vitosella vasta 15./60, kun tuli 13 nollaa.
Toka rata oli jotain ihan kummallista. Me ei oltu Pyryn kanssa samalla aaltopituudella. En tiedä muistuttiko agilityä edes. Rimoja tuli alas monta, ja siinä kohtaa, noin puolessa välissä, totesin, että nyt riittää. En oikein vieläkään tajua mitä tapahtui. Toka rima kun tuli alas, se ajatus vaan ehkä jäi mun päähän. Noloa. Enkä puhunut Pyrylle vähään aikaan.
Pyry olikin paremmin kuulolla taas vikalla aksaradalla. Hylly sieltäkin tuli, kun paukkas väärään päähän putkea tiukassa päällejuoksukohdassa, johon en siis kerennyt. Jatkoin kuin ei mitään olisi tapahtunut, ja loppurata meni ihan jees.
Rimat ainakin pysyi tällä kertaa.
Little Step'sien (3 kpl) tulos ei tänään ollut hääppönen. Todettiin sitten, että paikassa oli todellakin vikaa, koska koirat ja ohjaushan oli täydellistä. <3 <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)