PAKKOSYLKKÄRIT
Ostin tuurausvuoron Saijan treeneihin, kun mikäs sen parempaa ajanviettoa! Masa lähti Espanjaan ja ollaan Pyryn kans kaksistaan. Töissäkin pitää silti käydä ja kyllä täytyy todeta, että on tää yksinhuoltajaelämä hieman hankalaa. Ei ehkä muuten, mutta kun jo työmatkoihin menee about 2,5 tuntia päivittäin. Kyllä on ihan superia, kun on joku, joka hoitaa Pyryä. Ja vielä helpompaa oli, kun lapset vielä asui kotona.
Ja hei, meillä on ihan mahtava naapurin täti. No se perhe onkin ollut meille tän kadun bestisnaapurit jo rakennusajoista lähtien, kun vuorotellen lainailtiin työkaluja puolin ja toisin. Näin Ritun kaupassa ja juteltiin niitä näitä ja mainitsin sitten, että mun koiranhoitaja lähtee viikoks Espanjaan. Illalla ysiltä soi ovikello ja hää oli siellä almanakan kanssa ja kysyi milloin tarttisin ulkoiluttajaa Pyrylle. What? Oikeesti? No jos välttämättä haluat, niin... upeeta!
Eka ulkoilutuskerta meni hienosti. Pyry oli narupallon kanssa Ritua vastassa. Metsässä oli päästänyt irtikin ja kehui, että oli niin helppoa, kun Pyry tekee just niinku sanotaan. Heillä oli vielä parisen vuotta sitten
tolleri ja haluaisivat taas koiran, mutteivät töiden takia vielä voi
ottaa. Sanoin, että aina kun koirakuume yllättää, saa lainata Pyryä.
Ja sit treeneihin. Rata oli tosi kiva, Saijan sanoin "nyt tehdään pakkosylkkäreitä". Häh, mitä ne on? Onk sellanenkin ohjaus? Noh, nyt oli siis pakko tehdä sylkkäreitä, vaikka olis muitakin sopivia ohjauksia. Meillehän se sopi, kun tykkään tehdä sylkkäreitä ennemmin kuin esim. valsseja. Sitä sylkkärikohtaa tein jonkun kerran, vaikka onnistuikin, niin en ollut tyytyväinen jarrutuksiin ennen sitä. Alkua kellotettiin about neljällä tavalla. Nopein oli niisto-persjättö ja about samalla ajalla tuplasylkkärillä. Tuo eka tuntui mulle kyllä luontevimmalta.
Ihan lopussa otettiin vielä yks vastakäännöskohta, joka vaan levis ilman verkkoa. Piti sitten tehdä se käännös lähempänä estettä ja niiailin ihan kunnolla. Ja mitä tekee Pyry, menee ali! Hyppäsi kyllä, kun otin uusiks, mut meni useamman kerran ali, mutta vain sillä hypyllä. Käsi oli kyllä tosi alhaalla ja näytti ehkä siltä, että mee ali. Mikä juttu tää nyt on, ekaa kertaa elämässään. Onko tuo ihan kunnossa ja eihän tuo tuu tavaksi. Täytyypä varata aika. Oli kyllä jo väsynytkin, mutta ... ei. Pitää testata vielä torstaitreenissä tuota ohjausta, tuleeko sama lopputulos vai oliko sittenkin vaan aivopieru.
Mut rataa oli kiva tehdä. Kepeille irtos hienosti ja sain leijeröityä A:n. Välillä oli yllättävää ehtiäkin hyvin paikkoihin, joihin ei luullut kerkeevän. Ja kivaa kokeilla eri ohjauksia, vaikka ohjausten vaihto ei oo mulle ollut mikään helppo juttu. Ja Pyry oli tietysti super<3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti