TAAS KERRAN ...
...pohdin, mikä meni vikaan. Miten se on niin vaikeaa. Ja silti niin koukuttavaa, ettei siitä voi luopuakaan. Kaikki meitin koiraharrastukset meinaan, joka ikinen. Kait se vaan on niin, että treenattavaa riittää ikuisesti.
Tiistaina aloitettiin taas Saijan treenit. Ei tehty nollana tiettykään, mutta muistaakseni se meni ihan ok. Heti tuli ilmi, jos en ollut ihan loppuun asti miettinyt esim. miltä puolelta ohjaan jonkun. Ja miksi en osannut päättää, niinpäniin.Tuosta epävarmuudesta johtuu kait osa, iso osa, epäonnistumisista. Ja keskittymisestä. Tai kai ne liittyy toisiinsa. Ja ja ja...
Keskiviikkona vepessä kiltti Heli kysyi Marikalta neuvoa Pyryn "jäätymiseen" rantaveteen. Hän ehdotti, että opettaisi siihen, että uimaan-käskyllä menisi hulluna veteen. Niinpä harjoiteltiin sitä. Hiekalta veteen uimaan ja Heli heitti sitten heti lelun veteen. Vikana Pyry hyppäsi sitten veneestä, että sai tehdä jotain muutakin. Toivottavasti tämä on askel kohti vientiä veneelle.
Torstaina HiHan aksatreeneissä, en enää muista mitä tehtiin, mutta sen muistan, että multa revähti reisi. Ei yhtään kiva. Taas pari kohtaa, jotka etukäteen arvasin, mutta jotka myös yllätti hankaluudellaan. Niitä kohtia vaan löytyy, joissa se epävarmuus tulee esille. Tunnistan vaikeat kohdat, mutta että niin vaikeat...ei voi olla.
Perjantaina en ehtinyt rallytokoon, kun töissä meni iltaysiin. Lauantaina olin kisoissa ratahenkilönä. Mutta sunnuntaina, silloin taas kisattiin. Tällä kertaa HiHan omissa 30 vuotis-kisassa Hiidenkirnussa pesisstadikalla. Ihan mahtavaa, kolme hyllyä, noup! Eka rata varsinkin oli ihan otettavissa. Minä huolimaton. Lähdin ennakoimaan pituutta ja olin lähettävinäni putkeen, niin ohi tuli mun mukana. Sitten kun luulin Pyryn lentävän/irtoovan, eipä irronnutkaan ja jätti yhden hypyn välistä.
Toka rata, kosahti kolmosesteellä, jota mietinkin pitkään mitä siinä tekisin, ikävä kulma putkelta ja ikävä kulma kepeille. Hyppäsi sitten viuh vaan väärältä puolelta, kun en osannut kääntyä oikea-aikaisesti.
Kolmannella radalla eka moka tuli taas alkuun, kun lennossa (todella järkevää) muutin vielä suunnitelmaa. Tuli putkesta ja taas ikävä kulma, kun piti lähettää hypyn kautta putkeen. Siinä mun piti vaan kaksin käsin vähän vekata. Jostain keksin, että tässähän teen ihan vastakäännöksen, että saan varmasti kääntymään oikeean päähän putkea. Pyry teki sitten niin tiukan käännöksen, että tuli ihan mun mukaan taas. Kepeillä meni myös ekaks ohi, kun olin tyhmä menossa samaan aikaan hänen kanssaan (juu ei ole kädessä vietävä koira ei). Mutta se hylly...tais mennä liian aikaisin putkeen ennen hyppyä takakaarteessa.
Sentään putkirallissa saatiin illan viimeisen lähdön voitto. Siinä kohtaa vaan oli jo vähän vaikeuksia juosta tällä reidellä. Luulin, että se olisi ollut kunnossa jo, mutta ei sit kuitenkaan. Pidin vaan reidestä kiinni ja juoksin. Ja nyt kuulin, että siinä paranemisessa saattaa mennä kuukausikin. Ei käy. En suostu.
Että taas kerran ... ei saatu nollia, saatikka edes tuloksia. Niin turhauttavaa.
Ohjaajassa vika muuallakin kuin reidessä.
sunnuntai 28. elokuuta 2016
sunnuntai 21. elokuuta 2016
2016-08-21 Huoh
HUOH
Viikossa on taas treenattu monta asiaa. Viiden päivän aikana neljä treeniä. Huoh.
Keskiviikkona vepessä taas ulkopuolinen kouluttaja, Satu Siikasaari. Yritimme saada Pyryn uimaan veneelle "leikkimään", että saataisiin veneestä mukava juttu. Satu halusi kokeilla sitä, että jos se toimisi paremmin, että minä olen veneessä. Sanoin, etten ole huomannut mitään eroa kuka on missäkin. Eikä sillä oikeestaan ollutkaan. Niin kauan kuin Pyryn jalat ylettää pohjaan, se yrittää kääntyä ympäri takaisin rantaan. Mutta kun Pyry on uintisyvyydessä se sentään yrittää uida ainakin jonkun matkaa. Pyry ui veneelle ja yrittää samantien lähteä takaisin rantaan. Sitä saa oikein maanitella takaisin "leikkimään". Ja sitten hän lähti puolet kauemmas takaviistoon uimaan lumpeelle??? Tuntui, että lyödään vaan päätä seinään, eikä edistytä tässä asiassa yhtään. Lopussa Satu sanoikin, etten luovuttaisi Pyryn kanssa. Sillä on nyt vaan joku lukko ja kun sen yli pääsee, niin asiat todennäköisesti edistyy huimaa vauhtia. Huoh. Voisko se tapahtuu jo ens keskiviikkona!
Torstaina oli taasen aksassa Ville Liukan treenit. Oikein kiva vauhdikas rata. Aika alussa oli suora putki, josta piti saada kääntymään. Yritin sitten kaikenlaisia putkijarruja, ja lopputulos oli suurinpiirtein sama. Tuntui, että Pyry alkaa jarruttamaan vasta, kun tulee putkesta, eli kaarrosta pukkaa. Lopulta päädyimme toimivimpaan ratkaisuun, valssiin putken päässä. What? Tarkoittaa pientä kalastelua, mutta se silti toimi parhaiten. Eli ota etumatkaa ja juokse hulluna putken toiseen päähän valssaamaan.
Kokeilin japsia yhteen kohtaan toisen putken jälkeen. Villen todistaessa Pyry vielä oikein kiihdytti putken jälkeen. Eli ei japsia ainakaan siihen kohtaan, kun piti jarruttaa ja kääntyä hypylle.
Taas toisessa kohtaa oma ohjausvalintani, mitä muut eivät olleet keksineet käyttää, ei edes Ville, toimi superisti. Happy about that.
Aika jaettiin kahteen 8 minuutin osaan ja sain molemmilla kerroilla tehtyä koko radan. Siitä voi jo päätellä, että treeni meni suht hyvin. Huoh.
Lauantaina Porvoossa agilityn piirimestaruuskisoissa. Oltiin Pyryn kanssa yksilöissä ja HiHan joukkueessa.
Kermisen agilityradalla virheitä tuli kaksi, takaakierron rima putosi ja keinulta alastulokontakti, eikä! Keinu on ollut meidän kontakteista varmin! Jäi jotenkin vauhti päälle, niin turhaa kiirehdin keinulla. Oli kuulemma sellanen siisti alastulovirhe, ei mikään lentokeinu. Takaakiertorima nyt ei ollut mitenkään yllätys. Aika tais olla hyvä, mutta kymppi kuitenkin virheistä, oltaisko oltu jotain 25/71.
Siimeksen hyppiseltä vitonen. Radalla oli ainakin kolme kohtaa, jossa putki oli ansana. Ja me selvitettiin ne kaikki, hei mun koirahan on ollut lähestulkoon kuulolla. Ihan ei kaikki kohdat menny niinkuin suunnittelin, niin takakulmassa hyppäsi riman, mutta osui siivekkeeseen, joka sitten kaatui. Meni vähän läheltä. Tällä radalla oltiin vitosella 11.
Nyt odottelen yhteislopputuloksia nettiin, kun se jäi nyt vähän epäselväksi, mihin sijoituttiin piirikisassa. Jokatapauksessa oltiin HiHan makseista ainoat, jotka sai tuloksen. Sori sori, unohdin Rytsölän, joka oli hienosti Piirin kakkonen! Onnittelut! Olin jo ekan radan jälkeen tyytyväinen, kun sain tuloksen. Ja kun saatiin tulos jokaiselta radalta, niin olin tosi happy. Viimeaikoina kun on ollut vähän vallatonta ja vaikeaa loman jäljiltä. Ja varsinkin, kun radat oli ihan haastavia ja todella vauhdikkaita. Huoh.
Ja oltiin piirikisan maksien 11/66, ei ihan huono!
Joukkueradalla sitten alun 45 asteen keppiavokulma meni upeesti. Hyvin päästiin keinulle asti, mutta siinä olin vähän jäljessä ja Pyry hyppäsi liian aikaisin sivuun, niin kuulemma siitä olis pitänyt saada tai saatiin tuplavirhe, liian aikainen poistuminen ja alastulovirhe. Tuollaisesta en ole koskaan kuullutkaan. Voi däm, taas keinu. Mutta kun ei ole opetettu menemään esteen päähän, niin...ja loppusuora oli kentän toisesta päästä toiseen päähän muurin renkaan ja hyppyjen kautta. Juoksin minkä kerkesin, mutta ennen vikaa hyppyä Pyry teki ympyrän, kun jäi katsomaan mihin jäin, niin siitä virhe. Oli kyllä kaasu pohjassa, tuloksissa 10 virhepistettä, varmaan sihteerin virhe, mutta ei se haitannut, kun Anukin sai 10 ja kun kolmen parhaan tulos lasketaan. Anu meni seuraavana ja sai myös kymmenen, kepeiltä! Mitä mitä, Max? Troya meni keinun ohi ja sai vitosen. Luottopari Sirkka Sumulla sai nollan. HiHa lopputuloksissa uudenmaan piirin kuudensia. Kivaa ja jännää oli. Huoh.
Tänään sunnuntaina sitten lupauduin Alen Marekovicin (Pyryn isän kasvattajan) treeneihin Racinell Areenalla. Kyllä vähän jänskätti miten vaikea treeni ja selviänkö siitä kunnialla. Ilmeisesti sain kuitenkin hyväksytyn. Radalla oli vain hyppyjä ja putkia. Valssattiin hulluna. Ja mentiin kovaa. Kokoajan. Huoh. Mutta oli hauskaa.
Suoran putken jälkeisellä hypyllä piti saada kääntymään, ja olihan siinä vähän tekemistä. Mutta siinä tuli hyvä huomio, että pitää vaan rohkeesti juosta esteelle jarruttamaan (ja ottaa etumatkaa niin paljon kuin saa sitä ennen). Yritän muistaa tuon. Toinen yllätys oli putken jälkeinen takaakierto, että pystyin vain käydä kauempaa näyttämässä ja Pyry jäi tekemään takaakierron itse, pudottamatta rimaa, jes. Kolmas mieluisa asia oli, että selvisin sellaisesta valssiletkasta. Lopussa rupesi jo naurattamaan, kun tuntui, että loppuuko nää valssit ikinä. En oo mikään valssien ystävä, mutta tuossa kohtaa niitä oli ihan kiva tehdä.
Eipä olla Pyryn kanssa varmaan koskaan oltu noin väsyneitä tai ainakaan pitkään pitkään aikaan. Onneksi mentiin kahdessa 10 minuutin osassa, niin sai hengähtää kunnolla välissä. Huoh. Ja "katsomossakin" oli varsin hauskaa. Se mitä jäi mieleen Alenilta oli, että rohkeasti vain eteenpäin vaikka vauhtia onkin ja toinen ohje, että ohjaisin voimakkaammin, ja kerron Pyrylle koko ajan mihin mennään. Kiitos.
Viikossa on taas treenattu monta asiaa. Viiden päivän aikana neljä treeniä. Huoh.
Keskiviikkona vepessä taas ulkopuolinen kouluttaja, Satu Siikasaari. Yritimme saada Pyryn uimaan veneelle "leikkimään", että saataisiin veneestä mukava juttu. Satu halusi kokeilla sitä, että jos se toimisi paremmin, että minä olen veneessä. Sanoin, etten ole huomannut mitään eroa kuka on missäkin. Eikä sillä oikeestaan ollutkaan. Niin kauan kuin Pyryn jalat ylettää pohjaan, se yrittää kääntyä ympäri takaisin rantaan. Mutta kun Pyry on uintisyvyydessä se sentään yrittää uida ainakin jonkun matkaa. Pyry ui veneelle ja yrittää samantien lähteä takaisin rantaan. Sitä saa oikein maanitella takaisin "leikkimään". Ja sitten hän lähti puolet kauemmas takaviistoon uimaan lumpeelle??? Tuntui, että lyödään vaan päätä seinään, eikä edistytä tässä asiassa yhtään. Lopussa Satu sanoikin, etten luovuttaisi Pyryn kanssa. Sillä on nyt vaan joku lukko ja kun sen yli pääsee, niin asiat todennäköisesti edistyy huimaa vauhtia. Huoh. Voisko se tapahtuu jo ens keskiviikkona!
Torstaina oli taasen aksassa Ville Liukan treenit. Oikein kiva vauhdikas rata. Aika alussa oli suora putki, josta piti saada kääntymään. Yritin sitten kaikenlaisia putkijarruja, ja lopputulos oli suurinpiirtein sama. Tuntui, että Pyry alkaa jarruttamaan vasta, kun tulee putkesta, eli kaarrosta pukkaa. Lopulta päädyimme toimivimpaan ratkaisuun, valssiin putken päässä. What? Tarkoittaa pientä kalastelua, mutta se silti toimi parhaiten. Eli ota etumatkaa ja juokse hulluna putken toiseen päähän valssaamaan.
Kokeilin japsia yhteen kohtaan toisen putken jälkeen. Villen todistaessa Pyry vielä oikein kiihdytti putken jälkeen. Eli ei japsia ainakaan siihen kohtaan, kun piti jarruttaa ja kääntyä hypylle.
Taas toisessa kohtaa oma ohjausvalintani, mitä muut eivät olleet keksineet käyttää, ei edes Ville, toimi superisti. Happy about that.
Aika jaettiin kahteen 8 minuutin osaan ja sain molemmilla kerroilla tehtyä koko radan. Siitä voi jo päätellä, että treeni meni suht hyvin. Huoh.
Lauantaina Porvoossa agilityn piirimestaruuskisoissa. Oltiin Pyryn kanssa yksilöissä ja HiHan joukkueessa.
Kermisen agilityradalla virheitä tuli kaksi, takaakierron rima putosi ja keinulta alastulokontakti, eikä! Keinu on ollut meidän kontakteista varmin! Jäi jotenkin vauhti päälle, niin turhaa kiirehdin keinulla. Oli kuulemma sellanen siisti alastulovirhe, ei mikään lentokeinu. Takaakiertorima nyt ei ollut mitenkään yllätys. Aika tais olla hyvä, mutta kymppi kuitenkin virheistä, oltaisko oltu jotain 25/71.
Siimeksen hyppiseltä vitonen. Radalla oli ainakin kolme kohtaa, jossa putki oli ansana. Ja me selvitettiin ne kaikki, hei mun koirahan on ollut lähestulkoon kuulolla. Ihan ei kaikki kohdat menny niinkuin suunnittelin, niin takakulmassa hyppäsi riman, mutta osui siivekkeeseen, joka sitten kaatui. Meni vähän läheltä. Tällä radalla oltiin vitosella 11.
Nyt odottelen yhteislopputuloksia nettiin, kun se jäi nyt vähän epäselväksi, mihin sijoituttiin piirikisassa. Jokatapauksessa oltiin HiHan makseista ainoat, jotka sai tuloksen. Sori sori, unohdin Rytsölän, joka oli hienosti Piirin kakkonen! Onnittelut! Olin jo ekan radan jälkeen tyytyväinen, kun sain tuloksen. Ja kun saatiin tulos jokaiselta radalta, niin olin tosi happy. Viimeaikoina kun on ollut vähän vallatonta ja vaikeaa loman jäljiltä. Ja varsinkin, kun radat oli ihan haastavia ja todella vauhdikkaita. Huoh.
Ja oltiin piirikisan maksien 11/66, ei ihan huono!
Joukkueradalla sitten alun 45 asteen keppiavokulma meni upeesti. Hyvin päästiin keinulle asti, mutta siinä olin vähän jäljessä ja Pyry hyppäsi liian aikaisin sivuun, niin kuulemma siitä olis pitänyt saada tai saatiin tuplavirhe, liian aikainen poistuminen ja alastulovirhe. Tuollaisesta en ole koskaan kuullutkaan. Voi däm, taas keinu. Mutta kun ei ole opetettu menemään esteen päähän, niin...ja loppusuora oli kentän toisesta päästä toiseen päähän muurin renkaan ja hyppyjen kautta. Juoksin minkä kerkesin, mutta ennen vikaa hyppyä Pyry teki ympyrän, kun jäi katsomaan mihin jäin, niin siitä virhe. Oli kyllä kaasu pohjassa, tuloksissa 10 virhepistettä, varmaan sihteerin virhe, mutta ei se haitannut, kun Anukin sai 10 ja kun kolmen parhaan tulos lasketaan. Anu meni seuraavana ja sai myös kymmenen, kepeiltä! Mitä mitä, Max? Troya meni keinun ohi ja sai vitosen. Luottopari Sirkka Sumulla sai nollan. HiHa lopputuloksissa uudenmaan piirin kuudensia. Kivaa ja jännää oli. Huoh.
Tänään sunnuntaina sitten lupauduin Alen Marekovicin (Pyryn isän kasvattajan) treeneihin Racinell Areenalla. Kyllä vähän jänskätti miten vaikea treeni ja selviänkö siitä kunnialla. Ilmeisesti sain kuitenkin hyväksytyn. Radalla oli vain hyppyjä ja putkia. Valssattiin hulluna. Ja mentiin kovaa. Kokoajan. Huoh. Mutta oli hauskaa.
Suoran putken jälkeisellä hypyllä piti saada kääntymään, ja olihan siinä vähän tekemistä. Mutta siinä tuli hyvä huomio, että pitää vaan rohkeesti juosta esteelle jarruttamaan (ja ottaa etumatkaa niin paljon kuin saa sitä ennen). Yritän muistaa tuon. Toinen yllätys oli putken jälkeinen takaakierto, että pystyin vain käydä kauempaa näyttämässä ja Pyry jäi tekemään takaakierron itse, pudottamatta rimaa, jes. Kolmas mieluisa asia oli, että selvisin sellaisesta valssiletkasta. Lopussa rupesi jo naurattamaan, kun tuntui, että loppuuko nää valssit ikinä. En oo mikään valssien ystävä, mutta tuossa kohtaa niitä oli ihan kiva tehdä.
Eipä olla Pyryn kanssa varmaan koskaan oltu noin väsyneitä tai ainakaan pitkään pitkään aikaan. Onneksi mentiin kahdessa 10 minuutin osassa, niin sai hengähtää kunnolla välissä. Huoh. Ja "katsomossakin" oli varsin hauskaa. Se mitä jäi mieleen Alenilta oli, että rohkeasti vain eteenpäin vaikka vauhtia onkin ja toinen ohje, että ohjaisin voimakkaammin, ja kerron Pyrylle koko ajan mihin mennään. Kiitos.
sunnuntai 14. elokuuta 2016
2016-08-13 LS-Treenit ja Lägin kisat
LS-TREENIT
Keskiviikkona oltiin treenaamassa agilityä. Meitä oli vain 5 (minä, Saija, Iiris, Kati D. ja Kati I.). Kivaa oli. Tässä mun parhaimmat palat ja mustavalkosista yhteiskuva.
https://www.youtube.com/watch?v=Iqw3FfFxEJM
LÄGIN KISAT
Tänään kisattiin pitkästä aikaa Lägin hallissa ja uudella matolla! Oikein oli hyvä alusta juosta. Se nyt ei vaan riittänyt siivittämään meitä hyviin tuloksiin. Taidettiin saada kolme hyllyä, kai. Tuomari Petteri Kermisellä oli varsin haastavat radat, ainakin nopeille koirille.
Pyry suorastaan lensi. Koko ajan sai kalastella sitä takaisin. Ei kyllä odottele minua yhtään, eikä juurikaan kysele. Katsomossa kuulemma mainittiinkin, että mun pitäis saada Pyry ruotuun. Miten? Vaikka kuinka otan tottista odotellessa, niin askelkin radalle päin ja Pyry on jo menossa. Pitäis varmaan ravistella ennen käyttöä. Toivottavasti tää on nyt vaan sellaista kisakauden aloitusvammaa eikä mitään pysyvää ongelmaa.
Fiilis oli kyllä niin ranteet auki, kun ajatus on kuitenkin ensin aina, että tänään me onnistutaan ja ettei tämä rata nyt niin paha ole, etteikö siitä selviäisi. Ja lisäksi tykkään haasteista ja siitä, että siellä on tekemistä. Ja sitten... Okei, oli paljonkin tekemistä. Koko ajan piti muistaa tehdä sitä ja tätä ja aina jotain sitten unohtuu, kun muistamista on paljon. Ja tulee se palautus maan pinnalle, että eihän me osatakaan näköjään mitään. Ja suorastaan hävettää tehdä niin huonoja ratoja.
Että sellanen kisapäivä, jonka mielellään deletois pois. Keskimmäinen rata sentään jo näytti ihan agilityltä, mutta viimeinen rata tyssäsi jo heti alkuunsa eikä siitä parantunut, niin jätin leikin kesken. Nyt on erittäin vaikea olla positiivinen ja löytää jotain hyvää ja varsinkin kun ne hyvät on useimmiten ne samat asiat; pysyy lähdössä, osaa kepit eikä yhtään rimaa ei tullut alas. No sentään tähän vielä sain ainakin kontaktit otettua paremmin. Ei muuta kuin kohti uusia pettymyksiä.
Keskiviikkona oltiin treenaamassa agilityä. Meitä oli vain 5 (minä, Saija, Iiris, Kati D. ja Kati I.). Kivaa oli. Tässä mun parhaimmat palat ja mustavalkosista yhteiskuva.
https://www.youtube.com/watch?v=Iqw3FfFxEJM
LÄGIN KISAT
Tänään kisattiin pitkästä aikaa Lägin hallissa ja uudella matolla! Oikein oli hyvä alusta juosta. Se nyt ei vaan riittänyt siivittämään meitä hyviin tuloksiin. Taidettiin saada kolme hyllyä, kai. Tuomari Petteri Kermisellä oli varsin haastavat radat, ainakin nopeille koirille.
Pyry suorastaan lensi. Koko ajan sai kalastella sitä takaisin. Ei kyllä odottele minua yhtään, eikä juurikaan kysele. Katsomossa kuulemma mainittiinkin, että mun pitäis saada Pyry ruotuun. Miten? Vaikka kuinka otan tottista odotellessa, niin askelkin radalle päin ja Pyry on jo menossa. Pitäis varmaan ravistella ennen käyttöä. Toivottavasti tää on nyt vaan sellaista kisakauden aloitusvammaa eikä mitään pysyvää ongelmaa.
Fiilis oli kyllä niin ranteet auki, kun ajatus on kuitenkin ensin aina, että tänään me onnistutaan ja ettei tämä rata nyt niin paha ole, etteikö siitä selviäisi. Ja lisäksi tykkään haasteista ja siitä, että siellä on tekemistä. Ja sitten... Okei, oli paljonkin tekemistä. Koko ajan piti muistaa tehdä sitä ja tätä ja aina jotain sitten unohtuu, kun muistamista on paljon. Ja tulee se palautus maan pinnalle, että eihän me osatakaan näköjään mitään. Ja suorastaan hävettää tehdä niin huonoja ratoja.
Että sellanen kisapäivä, jonka mielellään deletois pois. Keskimmäinen rata sentään jo näytti ihan agilityltä, mutta viimeinen rata tyssäsi jo heti alkuunsa eikä siitä parantunut, niin jätin leikin kesken. Nyt on erittäin vaikea olla positiivinen ja löytää jotain hyvää ja varsinkin kun ne hyvät on useimmiten ne samat asiat; pysyy lähdössä, osaa kepit eikä yhtään rimaa ei tullut alas. No sentään tähän vielä sain ainakin kontaktit otettua paremmin. Ei muuta kuin kohti uusia pettymyksiä.
sunnuntai 7. elokuuta 2016
2016-08-07 Vepeä ja JAU-kisat
VEPEÄ JA JAU-KISAT
Kesä on lähestulkoon mennyt, eikä olla tehty oikeestaan muuta ku vähän vepeä. Jatkettiin siitä mihin viimeksi jäätiin eli venemotivaatiota, veneestä pitää tehdä kiva, että sinne haluaa uida viemään esineen.Ja ylipäänsä myös sitä rannasta lähtemistä. Pyry lähtee, mutta sitten kolmen metrin päästä kääntyy takaisin "oikeestiko tonne?". Ja minä "oikeesti!" Sen on vaan mentävä, eikä saa antaa periksi ja antaa tulla rantaan. Heti, kun pääsee kunnolla uintisyvyyteen, niin sitten ui veneelle.
Tällä kertaa treenattiin vientiä, niin, että minä leikin Pyryn kanssa pallolla ensin rannalla. Sitten heitin pallon Helille veneeseen ja hetsasin Pyryä uimaan sinne. Tais olla kolmas kerta, kun meni ihan täydellisesti. Jippii, kiitos taas Heli! Tästä on hyvä jatkaa.
HiHan treenit alko torstaina. Pätkissä tehtiin erotteluja, whiskejä ja joku vippauskin. Ei hassummin, kun sai ensin treenata. Kokonaista rataahan ei näemmä pystytä vieläkään tekemään, aina tulee jotain, johon jumitun. Kontakteilla himmaus ottaa päähän. Miksi, miksi, miksi?
Ja sitten JAU:n kisoihin, tuomarina Helin. Tykkäsin radoista, koska ne ei olleet helppoja, niissä oli siis tekemistä ja miettimistä ja varsinkin juoksemista. Tuloksilla ei nyt pääse retostelemaan; kymppi, hyl, hyl.
Ekalla radalla muutama pelasta-kalasta, mutta virheet tuli kontakteilta, what? Kyllä! Ei tehnyt lentokeinua, mutta taisin kääntää pääni liian pian seuraavalle esteelle. Ja puomi olis pitäny vielä perille asti, kun oli seinään päin. Mutta kun seuraava este oli kauempana ja piti ohjata takaa, niin ... Pyry tuli niin nopeesti sivusta, että... Mutta tulos ja noilla kaarroksilla ja ylimääräsillä oltais nollalla oltu viidensiä.
Toka rata oli myös mielenkiintoinen. Ekan hypyn jälkeen piti mennä eteen hieman oikealle, kepeille. Ja mitä tekee Pyry, lähti vasemmalle kauempana olevalle hypylle. Nyt tuli joku paha kommunikaatiohäiriö, en vieläkään käsitä miten sinne läks.
Kolmannella radalla, hyppiksellä, mentiin sitten vielä kovempaa tietty. Olin niin tyytyväinen alun 3-4 kohtaan, jossa kaikki muut valssasivat kaksi kertaa. Minä mietin, että minä taas jään Pyryn linjalle, jos yritän valssissa ehtiä alta pois ja rimakin voi siinä tulla kevyesti alas. Monikin joutui vielä oikein koukkaamaan/kalastamaan koiransa uuteen takaakiertovalssiin. Minä päätin hieman avittaa ensimmäiseen takaakiertoon, että tulisi rimaa nuollen ja seuraavan hypyn otinkin toisen siivekkeen kautta niistolla, vaikka edessä oli suora putki. Ja se onnistui hienosti! Ajattelin jo rataantutustumisessa, että oonko jotenkin poikkeeva, kun tällasta kaavailen. Mutta se vaan sopi Pyrylle ihan loistavasti. No sitten tulikin vauhtitsiekura, jossa leijeröin parikin hyppyä. Huonosti luen koiraa, kun olin ihan varma, että hyppyjen, putken ja renkaan jälkeen lentää 15 metriä eteenpäin, jollen laita liinoja kii. Jäin siihen sitten paikalleni ja Pyry jarrutti ja hyppäsi saman hypyn takaisinpäin! Se siitä sitten.
Tokan radan jälkeen ketutti reilusti, enkä keksinyt mitään positiivista. Lauran kanssa juteltuani Pyry pysyy lähdössä eikä yhtään rimaa ei tullut koko päivänä alas. En kyllä nyt juuri muuta positiivista keksinyt. Paitsi, että Pyry on silti super. Kisat oli lähes ohi ja minut pysäytettiinkin ja kysyttiin mistä tuo koira on, koska se on ihan sikamakee. Ylpeänä kerroin keneltä ja mistä yhdistelmästä. Hän etsi hyvää urosta, mutta valitettavasti oli samaa sukua, niin ei sitten käynyt päinsä. Tosi harmi. Mutta tulipa niin hyvä mieli, että meidän sähläysten lomasta paistoi kuitenkin se tosiasia, että koirahan on ihan super.
Kesä on lähestulkoon mennyt, eikä olla tehty oikeestaan muuta ku vähän vepeä. Jatkettiin siitä mihin viimeksi jäätiin eli venemotivaatiota, veneestä pitää tehdä kiva, että sinne haluaa uida viemään esineen.Ja ylipäänsä myös sitä rannasta lähtemistä. Pyry lähtee, mutta sitten kolmen metrin päästä kääntyy takaisin "oikeestiko tonne?". Ja minä "oikeesti!" Sen on vaan mentävä, eikä saa antaa periksi ja antaa tulla rantaan. Heti, kun pääsee kunnolla uintisyvyyteen, niin sitten ui veneelle.
Tällä kertaa treenattiin vientiä, niin, että minä leikin Pyryn kanssa pallolla ensin rannalla. Sitten heitin pallon Helille veneeseen ja hetsasin Pyryä uimaan sinne. Tais olla kolmas kerta, kun meni ihan täydellisesti. Jippii, kiitos taas Heli! Tästä on hyvä jatkaa.
HiHan treenit alko torstaina. Pätkissä tehtiin erotteluja, whiskejä ja joku vippauskin. Ei hassummin, kun sai ensin treenata. Kokonaista rataahan ei näemmä pystytä vieläkään tekemään, aina tulee jotain, johon jumitun. Kontakteilla himmaus ottaa päähän. Miksi, miksi, miksi?
Ja sitten JAU:n kisoihin, tuomarina Helin. Tykkäsin radoista, koska ne ei olleet helppoja, niissä oli siis tekemistä ja miettimistä ja varsinkin juoksemista. Tuloksilla ei nyt pääse retostelemaan; kymppi, hyl, hyl.
Ekalla radalla muutama pelasta-kalasta, mutta virheet tuli kontakteilta, what? Kyllä! Ei tehnyt lentokeinua, mutta taisin kääntää pääni liian pian seuraavalle esteelle. Ja puomi olis pitäny vielä perille asti, kun oli seinään päin. Mutta kun seuraava este oli kauempana ja piti ohjata takaa, niin ... Pyry tuli niin nopeesti sivusta, että... Mutta tulos ja noilla kaarroksilla ja ylimääräsillä oltais nollalla oltu viidensiä.
Toka rata oli myös mielenkiintoinen. Ekan hypyn jälkeen piti mennä eteen hieman oikealle, kepeille. Ja mitä tekee Pyry, lähti vasemmalle kauempana olevalle hypylle. Nyt tuli joku paha kommunikaatiohäiriö, en vieläkään käsitä miten sinne läks.
Kolmannella radalla, hyppiksellä, mentiin sitten vielä kovempaa tietty. Olin niin tyytyväinen alun 3-4 kohtaan, jossa kaikki muut valssasivat kaksi kertaa. Minä mietin, että minä taas jään Pyryn linjalle, jos yritän valssissa ehtiä alta pois ja rimakin voi siinä tulla kevyesti alas. Monikin joutui vielä oikein koukkaamaan/kalastamaan koiransa uuteen takaakiertovalssiin. Minä päätin hieman avittaa ensimmäiseen takaakiertoon, että tulisi rimaa nuollen ja seuraavan hypyn otinkin toisen siivekkeen kautta niistolla, vaikka edessä oli suora putki. Ja se onnistui hienosti! Ajattelin jo rataantutustumisessa, että oonko jotenkin poikkeeva, kun tällasta kaavailen. Mutta se vaan sopi Pyrylle ihan loistavasti. No sitten tulikin vauhtitsiekura, jossa leijeröin parikin hyppyä. Huonosti luen koiraa, kun olin ihan varma, että hyppyjen, putken ja renkaan jälkeen lentää 15 metriä eteenpäin, jollen laita liinoja kii. Jäin siihen sitten paikalleni ja Pyry jarrutti ja hyppäsi saman hypyn takaisinpäin! Se siitä sitten.
Tokan radan jälkeen ketutti reilusti, enkä keksinyt mitään positiivista. Lauran kanssa juteltuani Pyry pysyy lähdössä eikä yhtään rimaa ei tullut koko päivänä alas. En kyllä nyt juuri muuta positiivista keksinyt. Paitsi, että Pyry on silti super. Kisat oli lähes ohi ja minut pysäytettiinkin ja kysyttiin mistä tuo koira on, koska se on ihan sikamakee. Ylpeänä kerroin keneltä ja mistä yhdistelmästä. Hän etsi hyvää urosta, mutta valitettavasti oli samaa sukua, niin ei sitten käynyt päinsä. Tosi harmi. Mutta tulipa niin hyvä mieli, että meidän sähläysten lomasta paistoi kuitenkin se tosiasia, että koirahan on ihan super.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)