TAAS KERRAN ...
...pohdin, mikä meni vikaan. Miten se on niin vaikeaa. Ja silti niin koukuttavaa, ettei siitä voi luopuakaan. Kaikki meitin koiraharrastukset meinaan, joka ikinen. Kait se vaan on niin, että treenattavaa riittää ikuisesti.
Tiistaina aloitettiin taas Saijan treenit. Ei tehty nollana tiettykään, mutta muistaakseni se meni ihan ok. Heti tuli ilmi, jos en ollut ihan loppuun asti miettinyt esim. miltä puolelta ohjaan jonkun. Ja miksi en osannut päättää, niinpäniin.Tuosta epävarmuudesta johtuu kait osa, iso osa, epäonnistumisista. Ja keskittymisestä. Tai kai ne liittyy toisiinsa. Ja ja ja...
Keskiviikkona vepessä kiltti Heli kysyi Marikalta neuvoa Pyryn "jäätymiseen" rantaveteen. Hän ehdotti, että opettaisi siihen, että uimaan-käskyllä menisi hulluna veteen. Niinpä harjoiteltiin sitä. Hiekalta veteen uimaan ja Heli heitti sitten heti lelun veteen. Vikana Pyry hyppäsi sitten veneestä, että sai tehdä jotain muutakin. Toivottavasti tämä on askel kohti vientiä veneelle.
Torstaina HiHan aksatreeneissä, en enää muista mitä tehtiin, mutta sen muistan, että multa revähti reisi. Ei yhtään kiva. Taas pari kohtaa, jotka etukäteen arvasin, mutta jotka myös yllätti hankaluudellaan. Niitä kohtia vaan löytyy, joissa se epävarmuus tulee esille. Tunnistan vaikeat kohdat, mutta että niin vaikeat...ei voi olla.
Perjantaina en ehtinyt rallytokoon, kun töissä meni iltaysiin. Lauantaina olin kisoissa ratahenkilönä. Mutta sunnuntaina, silloin taas kisattiin. Tällä kertaa HiHan omissa 30 vuotis-kisassa Hiidenkirnussa pesisstadikalla. Ihan mahtavaa, kolme hyllyä, noup! Eka rata varsinkin oli ihan otettavissa. Minä huolimaton. Lähdin ennakoimaan pituutta ja olin lähettävinäni putkeen, niin ohi tuli mun mukana. Sitten kun luulin Pyryn lentävän/irtoovan, eipä irronnutkaan ja jätti yhden hypyn välistä.
Toka rata, kosahti kolmosesteellä, jota mietinkin pitkään mitä siinä tekisin, ikävä kulma putkelta ja ikävä kulma kepeille. Hyppäsi sitten viuh vaan väärältä puolelta, kun en osannut kääntyä oikea-aikaisesti.
Kolmannella radalla eka moka tuli taas alkuun, kun lennossa (todella järkevää) muutin vielä suunnitelmaa. Tuli putkesta ja taas ikävä kulma, kun piti lähettää hypyn kautta putkeen. Siinä mun piti vaan kaksin käsin vähän vekata. Jostain keksin, että tässähän teen ihan vastakäännöksen, että saan varmasti kääntymään oikeean päähän putkea. Pyry teki sitten niin tiukan käännöksen, että tuli ihan mun mukaan taas. Kepeillä meni myös ekaks ohi, kun olin tyhmä menossa samaan aikaan hänen kanssaan (juu ei ole kädessä vietävä koira ei). Mutta se hylly...tais mennä liian aikaisin putkeen ennen hyppyä takakaarteessa.
Sentään putkirallissa saatiin illan viimeisen lähdön voitto. Siinä kohtaa vaan oli jo vähän vaikeuksia juosta tällä reidellä. Luulin, että se olisi ollut kunnossa jo, mutta ei sit kuitenkaan. Pidin vaan reidestä kiinni ja juoksin. Ja nyt kuulin, että siinä paranemisessa saattaa mennä kuukausikin. Ei käy. En suostu.
Että taas kerran ... ei saatu nollia, saatikka edes tuloksia. Niin turhauttavaa.
Ohjaajassa vika muuallakin kuin reidessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti