Keskiviikkona oltiin treenaamassa agilityä. Meitä oli vain 5 (minä, Saija, Iiris, Kati D. ja Kati I.). Kivaa oli. Tässä mun parhaimmat palat ja mustavalkosista yhteiskuva.
https://www.youtube.com/watch?v=Iqw3FfFxEJM
LÄGIN KISAT
Tänään kisattiin pitkästä aikaa Lägin hallissa ja uudella matolla! Oikein oli hyvä alusta juosta. Se nyt ei vaan riittänyt siivittämään meitä hyviin tuloksiin. Taidettiin saada kolme hyllyä, kai. Tuomari Petteri Kermisellä oli varsin haastavat radat, ainakin nopeille koirille.
Pyry suorastaan lensi. Koko ajan sai kalastella sitä takaisin. Ei kyllä odottele minua yhtään, eikä juurikaan kysele. Katsomossa kuulemma mainittiinkin, että mun pitäis saada Pyry ruotuun. Miten? Vaikka kuinka otan tottista odotellessa, niin askelkin radalle päin ja Pyry on jo menossa. Pitäis varmaan ravistella ennen käyttöä. Toivottavasti tää on nyt vaan sellaista kisakauden aloitusvammaa eikä mitään pysyvää ongelmaa.
Fiilis oli kyllä niin ranteet auki, kun ajatus on kuitenkin ensin aina, että tänään me onnistutaan ja ettei tämä rata nyt niin paha ole, etteikö siitä selviäisi. Ja lisäksi tykkään haasteista ja siitä, että siellä on tekemistä. Ja sitten... Okei, oli paljonkin tekemistä. Koko ajan piti muistaa tehdä sitä ja tätä ja aina jotain sitten unohtuu, kun muistamista on paljon. Ja tulee se palautus maan pinnalle, että eihän me osatakaan näköjään mitään. Ja suorastaan hävettää tehdä niin huonoja ratoja.
Että sellanen kisapäivä, jonka mielellään deletois pois. Keskimmäinen rata sentään jo näytti ihan agilityltä, mutta viimeinen rata tyssäsi jo heti alkuunsa eikä siitä parantunut, niin jätin leikin kesken. Nyt on erittäin vaikea olla positiivinen ja löytää jotain hyvää ja varsinkin kun ne hyvät on useimmiten ne samat asiat; pysyy lähdössä, osaa kepit eikä yhtään rimaa ei tullut alas. No sentään tähän vielä sain ainakin kontaktit otettua paremmin. Ei muuta kuin kohti uusia pettymyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti