MY LITTLE FRIEND
Pitäis aina kirjoittaa heti, niin muistaiski jotain. Neljä viikkoa on jo Ranenkin kanssa vierähtänyt. Ja ihan hyvin on mennyt. Parhaillaan ukkostaa ja salamoi, eikä tuo ole moksiskaan. Rane on ollut Pyryn treeneissä mukana ja käyty muissakin paikoissa. Rane on huomattavasti avoimempi nyt uusien ihmisten kanssa. Samoin muiden koirien kanssa. Pyry on ollut kaikessa suurena tukena. Ja voi sitä ilon päivää, kun Rane oli ollut meillä pari viikkoa. Ranella oli iltavilli päällä, meni ympäri alakertaa, kun Pyry sitten lähti riehuntaan mukaan. Siitä asti ovat kiehnänneet monta kertaa päivässä. Täytyy sanoa, että Pyryllä on yllättävän pitkä pinna, kun tuo riekkuu hampaillaan kauluskarvoissa, kävelee ali ja yli ja vie jopa luun tai lelun nenän edestä. Mutta siis niin ihanaa, että ovat hyviä kavereita. Elämä on näin paljon helpompaa, kun on pienellä iso kaveri ja isolla pieni kaveri.
Rane on pari kertaa jopa pyytänyt ulos, mutta kakat varsinkin tulee enimmäkseen sisälle, mutta osaa käydä pesuhuoneen paperilla tekemässä. Tällä viikolla on ollut vähän vatsaongelmia. Rane on oksentanut ruokansa monen tunnin syömisen jälkeen. On myös syönyt sen uudelleen monesti. Jak. Torstaina sitten vatsa oli ihan ruikulilla. Onneksi se ei kestänyt kuin vuorokauden. Kuinka voi olla iloinen kiinteästä kakasta, jotka oli aamulla pesuhuoneen paperilla. Sitten Masa kertoi Ranen taas aikaisin aamulla oksentaneen edellisillan ruoat. Masa antoi sitten kuitenkin uutta ruokaa ja on saanut päiväruoankin, eikä ole ainakaan vielä oksentanut. Mutta huoli minulla on kuitenkin pienen puolesta, vaikka hän on ihan pirteä, leikkii, riehuu, syö, juo, kakkaa, pissii, on mielestäni muuten ihan normaali. Mutta kattellaan nyt viikonlopun yli vielä. Kiloja oli 5,7 kun ikää 11 viikkoa.
Me on sitten enimmäkseen oltu vaan pentuja. Rane osaa istua ja odottaa (ovella, ruokaa ym.). En kehtaa tässä selittää mitä kaikkea olen tehnyt tai yrittänyt. Muut pennut on tehneet jo vaikka mitä ja ovat tosi taitavia, mutta me tehdään meidän tahtiin. Hän on kuitenkin niin ihana. Miten olen saanut kaksi näin ihanaa koiraa. Kiitos Saija miljoonasti. Voin ihailla noiden touhuja vaikka kuinka kauan.
Pyry on treenaillut vepeä ja rallia. Vepessä ongelmana on ollut sen tietyn rajan ylitys, olin minä rannalla tai veneessä. Ja se raja on about siitä, mistä Pyry joutuu lähtemään uimaan, kun jalat on vielä pohjassa ilmeisesti. Epävarmuuttahan se on ja töitä tehdään, että se paranisi koko ajan. Se on kyllä ihan huippufiilis, kun viimeksikin onnistui ilman sitä epäröintiä. Samoin edelliskerran veneestähyppykammo oli tiessään. Muistaisi vaan taas kaikki mitä tehtiin ja miten tehtiin.
Eilen oli taas Pyryllä rallytoko-treenit ja laitettiin joku MES-luokan rata, jossa oli paljon oikealla puolella kuljettamista. Samoin oli jonkun verran uusia liikkeitä. Periaatteessa kaikki muut meni hyvin, paitsi kun kuljetetaan oikealla ja käännytään 270 astetta oikean kautta. Silloin pitäisi takapään toimia paremmin. Toinen isompi ongelma oli putki ja putken jälkeinen elämä. Vaikka kuinka yritin, että mennään rauhallisesti, niin noup, täysiä läpi ja palaaminen oikeaan seuruuseen oli mahdotonta. Selkeästi siinä meni agilityvaihde päälle. Kuitenkin alkupuolella ollut hyppy ja siitä paluu seuruuseen meni enemmän kuin mallikkaasti. Kivaa oli tehdä uusia juttuja.
Nyt mennään tuonne sateeseen lenkille. Rane muuten on vähän sokerista, ei oikein tykännyt sateesta, kun yritin päästää pihalle pissille. Mutta nyt mennään eikä meinata, satoi tai paistoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti