AKSAKOKEILU
Luullakseni olen selvittänyt Ranen ontumisen alkulähteen. Näin ainakin nyt uskon, että Rane ei liukastunut, koska hyppää sohvalta yms. niin nätisti. Sen sijaan uskon, että Pyry on nappassut, sen verran kovaa, että ei läpi, mutta mustelma. Ja kun siihen osui, se oli tietysti kipeä ja hetken ontui. Pyry on kyllä ollut ihailtavan pitkäpinnainen, mutta rajansa kaikella, aina ei jaksa. Yhtenä päivänä meinaan olin koneella Mikon huoneessa ja koirat lattialla mun selän takana. Oliko liian ahdasta vai mikä ärsytti, niin Masa sattumalta tuli juuri huoneeseen ja näki, että Pyry nappasi Ranea, jonka jälkeen Rane uikutti hetken. Se on kylläkin pentujen elinehto reagoida. Mutta se tapahtui niin nopeesti, että just ja just ehti nähdä tapahtuneen, vaikka ihan vieressä oli. Siinä vauhdissa nyt voi sattua enempi tai vähempi. Luin vähän lakia Pyrylle, mutta saa se Ranekin välillä kuulla kunniansa. Enempi ne on kuitenkin kavereita ja edelleenkin luotan, että hyvin tulevat kaikesta huolimatta toimeen.
Perjantai kolmastoista päästiin Ranen kanssa Saijan oppiin pentuleikkikseen, kun jäi viime perjantai meiltä välistä. Halusin jotain kivaa. Ja kyllä se onkin kivaa. Katottiin vähän estehakuisuutta ja esteelle lähettämistä eri kulmista. Normi ohjauksella ja valssilla. Kotiläksyksi saatiin harjoitella luopumista. Eli ensin pitää tehdä hommia, ja sitten vasta luvalla lelulle. Tehtiin myös keinun päähän menoa, josta sitten nostettiin alas. Rane oli jutuissa aika pätevä ja nopea, paitsi keinulla, se vähän jänskätti.
Sain vielä luvan kokeilla Pyryn kanssa aksaa. Ja voi miten se oli 10 kuukauden jälkeen ihanaa. Eipä Pyry näyttänyt unohtaneen suosikkilajiaan. Eikä hän ontunut illalla eikä seuraavana aamunakaan. Tämä oli testi, halusin kokeilla miten reagoi aksaan. Iisisti toki ollaan otettu, mutta en voi olla miettimättä Flexadin-nimistä valmistetta, kun myyntipuheiden perusteella se voi jopa pysäyttää nivelrikon. Pyry on saanut sitä joka päivä siitä lähtien, kun saatiin diagnoosi. En ole treenaamassa sitä joka viikko, mutta voisin ajatella tekeväni jotain silloin tällöin.
Oltiin myös Jaanan kanssa lauantaina tihkusateisessa metsässä pari kolme tuntia sienessä ja retkellä Rokokalliolla, jolloin koirat (Rane jäi kotiin) Pyry, Lumi ja Pena, saivat juosta vapaasti ees taas. Hyvin tuntui Pyry tämänkin retken kestävän. Ja hienosti koirat tulivat toimeen irti ollessaan. Ja tottakai uimaanhan Pyry meni heti kun silmä vältti. Ei vaan voinut vastustaa ;) Pyry <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti