KELTAINEN TOUKOKUU
Huhtikuun loppupuolella treenattiin Pyryn kanssa rallytokoa ja Ranen kanssa tietty aksaa. Molemmilla on vielä paljon treenattavaa ja sehän on oikeestaan ihanaa. Ehkä parasta kuitenkin on ne kisat, joihin sitten joskus uskaltaudun molempien kanssa. Mutta treenaus ei taida loppua koskaan.
Rallyssä haastetta on meille mestariluokan liikkeissä, jotka siis on meille uusia. Esim. aksahyppy onnistuu meiltä yllättäen, mutta putki...uaaa...siinä on meille treenattavaa. Sitä vaan ei pysty menee rauhallisesti, ainakaan vielä, ja sen jälkeen Pyryn saaminen seuraamaan on vaikeeta. Toki siellä oli muutakin haastavaa, peruutusta, "rinnakkain kääntyminen", jne. Mutta tarttee varoo, ettei vaan treenaa liikaa ;)
Ranen kanssa aksailtu lähinnä Saijan treeneissä. Viimeksi oli vähän tunteet pinnassa, vähien unien, työstressin ja isän sairastumisen takia. Pakkovalssi ei vaan ottanut onnistuakseen. Ajoitus oli niin myöhässä ja Rane oli jo mennyt, viuh vaan. Vaikeutena, kun ei malta tulla käteen tarpeeksi pitkälle, kun tietää mihin seuraavaksi, vaan vilkaisee tietävänä ja menee jo. Eli menee vähän läpi merkkauksista. Ja hän menee kovaa.
Paitsi kontakteilla, niissä hän menee hyvinkin varoen. Aalle meni viimeks ekaa kertaa, ja se näytti oikein hyvältä. Keinu sensijaan vaatis enempi treeniä. Vielä ollaan nostettu pois, mutta saisi tulla keinun päähän rohkeemmin ja vauhdikkaammin. Ollaan myös tehty pari kertaa keppejä verkoilla. Alkuun päästyään menee hienosti loppuun asti, vauhti tosin ei tietty vielä ole päätähuimaava. Että ei vielä ahista.
Todellakin treenattavaa riittää, putken pimeä kulma, reilu eteenmeno, merkkaus, valssit...
Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu. Ai sä tulitki jo. Loppui sitten vapaakorttikin, jollei sitten kuitenkin ota kesäksikin, kun on halvempaa ja säällä kuin säällä pääsis ja esteet valmiina. Harkitaan.
Rane on kyllä tosi herkkä kaveri. Tässä viikolla reagoin hieman kovaäänisesti, kun vessan lampusta yhtäkkiä putosi kupu pudottaen vielä mun rillit lattialle. Rane oli vessan ulkopuolella, mutta lähti kiireesti "turvaan" saunan lauteiden alle. En mä sulle pauhannut, voi pieni! Samalla hän on aikas läheisriippuvainen. Musta on ihanaa, kun hän oikein puskee kainaloon tai syliin. Pyry taas pitää tietyn välimatkan. Kyllä nää on erilaisia, omanlaisia ja niin ihania. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti