VIIKON VARRELTA
Oikeestaan yli viikko on vierähtänyt taas ja ei vaan saa tänne kirjoitettua oikein mitään. Asiat kuitenkin etenee hitaastikin. Pitäis treenaa kaikenlaista, mutta ei oo vaan jaksanut/pystynyt enää työpäivän jälkeen, eikä sinne kentällekään aina illalla pääse.
Pitäis treenaa keppejä. Ollaan tehty niitä about kolme kertaa ja kyllä tuntuu, että edistystä tapahtuu joka kerta. Verkot on tosin ollu joka välissä ja nyt pitäis ottaa verkkoja välistä pois ja laittaa ohjureita. Viime torstaina ulkotreeneissä otin yhden verkon pois, mutta en laittanut ohjuria ja juoksin verkkopuolelta. Ja niin vaan Rane heti löysi aukon ja bye bye. Hyvin hän kyllä kesti takaaleikkauset ja milloin mistäkin kulmasta sisäänmenot.
Keinua pitäis paukutella, mutta sekin on vähän hankalaa, kun enää ei ole vapaakorttia halliin, jossa se olis valmiina esillä. Ja ulkokentän ainoo keinu on kopissa, josta eka pitää ottaa pois kottarit ja rengas. Ja saako sitä keinua edes yksin siltikään sieltä.
Joskus on vaikeempaa ku aina. Viimeaikoina(kin) olen itse myös ollut vähän pihalla ohjaillessani, huudellut mitä sattuu ja tehnyt kummallisuuksia. Mutta koirassa ei siis ole mitään vikaa, se yrittää aina parhaansa raukka parka.
Mutta on paljon hyvääkin. Rane irtoaa ihan kiitettävästi ja suurimmaksi osaksi kuuntelee ohjeita ja tulee ohjauksiin. Torstaina teki hienon kauko-ohjatun takaakierron.
Rallytokossa ollaan treenailtu Pyryn kanssa kerran viikossa. Tällä kaudella on ollut hyvä juttu, että radalla on myös tulevien luokkien kylttejä eli vaikeampiakin ratoja, pysyy mielenkiintoisena. Ranen kanssakin pitäisi aloittaa rally.
Tänään käytiin Pyryn kanssa Kirkkonummella rallytokokisoissa. Päivä oli turhankin kuuma siinä odotellessa, koska meidän vuoro oli ihan viimeisten joukossa. Siellä oli myös harjoittelutuomari, joka sanoi, että hän voi jännittää teidän puolesta, kun hänellä on tää näytönpaikka. Just joo, ja samalla mun sydän alko hakkaa ihan hirveesti.
Mutta päivän kruunasi luokkavoitto ja siten RTK2. Jippii. Saatiin siis 93 pistettä, eli virheitä tuli ainakin parista vinoudesta. Nyt on joka kisassa (tämän vuoden toinen ;) ) ollut samat ongelmat. Liikkeestä tai pysähdyksistä eteentulo takkuaa. Ja eikös niitä liikkeitä ollut radalla kolme eri versiota. Samoin takkuaa liikkeessä ympärimeno jostain syystä. No niitä treenejä pitää vaan jatkaa ja saada varmuutta niihin.
Vähän hirvitti, kun radalla oli houkutus, toisella puolella iso pallo, toisella puolella laatikossa pehmolelu ja päällimmäisenä keltanen frisbee. Ja enkös eilen ostanut keltasen frisbeen ja ajattelin innostaa Pyryä ennen kisaa sillä. Juu ei. Pyry ei kyllä koskaan ole houkutuksiin langennut, mutta kerta se olis ensimmäinenkin. Nyt tuli valehdeltua, kerran, yhdellä luennolla kun oli houkutuksena linnun siipiä, joku peuran sorkka jne. niin Pyry kyllä lankesi... nimittäin agility-A:han, joka oli kentän reunalla. Linnun siivet sai olla rauhassa. Ja oli siellä nytkin A ja toisella laidalla puomi, vieläpä oikein kutsuvasti. Mutta ei me välitetty niistä eikä palloista eikä frisbeestä. Pyry tietää milloin ollaan hommissa.
Se olis sitten voittajaluokkaan! Siellä tulee sitten ainakin oikeella puolella kulkeminen ja käytösruutu ja kaikenlaiset tuplakäännökset. Käytösruutua ei olla koskaan tehty, mutta kaikkea muuta vähän. Hauskaa oikeestaan ruveta treenaamaan uusia liikkeitä ja vähän vanhojakin. Kyllä tuo motivoi, kun saavuttaa tavoitteita. Souhäpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti