HIEKKAA TASSUJEN ALLA
Torstaina oli Ranen ihka ekat ulkotreenit ja myös tietty ekat treenit hiekalla. Satu Hilli koulutti. Oikein hyvän mielen treeni. Rane meni hienosti, varsinkin ollakseen vasta 11 kk, kuuntelee, irtoo, osaa,... En tiedä mikä oli todellisuus, mutta tuntui, että Rane meni aavistuksen rauhallisemmin hiekalla. Tokihan se antaa vähän periksi tassun alla. Ja vaikka tekonurtsilla on siistii, hiekassa on jotain nostalgista vai onko se sittenkin se tilan avaruus ja vapauden tunne, kun seinät puuttuu. ...ja vettä tihuttaa... ;)
Tehtiin 3-5 esteen pätkissä, joissa oli haastavia mutkia, kulmia ja ansoja. Sivuirtoominen hypylle, putkesta kääntyminen, itsenäistä työskentelyä...
Herättävä itselle oli tiettyjen kohtien ohjaaminen kauempaa, mitä en siinä kohdassa ollut oikeestaan niin ajatellut. Kerkee reilusti seuraaville, ku ohjaa kauempaa, ja sehän toimi, hienosti irtosi ja kääntyi. Pyryn kanssa olen oppinut pitämään katseen koirassa, niin sieltähän se sinkoaa mukaan hiekkaa tassujen alla. Poispäinkäännöksessä ei meinannut kyllä malttaa tulla tarpeeksi pitkälle ohjaukseen. Kun hän tietää, että tästä näin, mä osaan. Ja lopun japskin tapanen oli myös aika vaikea vielä.
Ja hyvällä fiiliksellä viheriölle perjantain Saija-treeniin. Tehtiin enempi esteitä, mikä oli juuri sitä mitä tarvitaan. Ja hyvä fiilis senkun jatkuu.
Keppejä tehtiin verkoilla, tai oli siellä yhdessä välissä ohjurit. Superhienosti haki ekaan väliin. Otettiin putkistakin vauhtia ja kerran meni melkein liian kovaa, mutta R osasi himmata ja mennä ekaan väliin. Ollaan toki pihalla kahdella aurauskepillä silloin tällöin harjoiteltu sisäänmenoa. Se malttaminen on vaan ollut se vaikeus, kun Pyrykin on aina samaan aikaan ollut pihalla. Mutta oikein hyvältä näytti meno kepeillä.
Putken pimeitä kulmia myös treenattiin, ja tällä kertaa niissä ei ollut mitään vaikeeta. Hienosti irtosi kauempaa. Jännästi vain ainakin aluksi kääntyi väärään suuntaan. Kuulemma sama kuin ihmisillä, että toinen puoli vahvempi kuin toinen.
Sitten se keinu, se on meille kaikkein haastavin este, eikä sekään nyt siis toivotonta ole. Se vaan jänskättää eniten. Eka mentiin normisti ylös päähän ja sitten pomputeltiin alastuloa sivusta. Sitä pomputtelua pitäisi nyt treenailla. Ranen edessä oli targetti, jossa oli nakki. Hän ei noteerannut sitä lainkaan, eikä edes syönyt nakkia, ainakaan ilman lupaa. Hassu, mutta eipä olla tehty targetilla oikein mitään, niin ei tiedä mikä se on. Kontakteilla ollaan tehty joskus naksuttimella, lelulla ja sivusta treenattu alastuloa ja luvalla pois.
Mikä viikko, isukki pääsi sairaalasta kotiin, työt hoidettu, kahdet hyvän fiiliksen treenit, ihanaa, viikonloppu edessä ja aurinkoakin luvassa. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti