SEKOBOLTSIA
Ostin tänään irtovuoron Saijan treeniin. Fiilis oli hyvä, vaikka rataan tutustuessa jo vähän ounastelin, että niinköhän tästä selvitään. Ehkä se näkyy, että on ollut 9kk:n tauko. Rane ei vielä osaa, enkä varsinkaan minä. Ja on se niin eri asia treenata isommalla kentällä, kuin kolmella esteellä takapihalla. Joka sekin on jäänyt, kun viimeksi ruohon leikkasin ja vein esteet syrjään. Sekoboltsi fiilis jäi.
Tänään me hötkyiltiin vähän joka suuntaan. Välillä tuntui, että Rane on kuin saippuaa, kun tarjoili kaikenlaista, joka suuntaan ja kaks yhen hinnalla. Vasta ajattelit tai huokasit, niin jo oli jossain. Ja mä, olin myöhässä, pysähdyin väärässä kohtaa, hätäilin jo seuraavalle esteelle, rytmit kateissa, en luottanut koiraan, luotin koiraan, ...mites tätä aksaa tehtiinkää.
Treenilista sen kun kasvaa. Siellä oli jo ne takaakierrot.
1) Keinu oli seinään päin, Rane ei mene sitä päähän itsenäisesti. Keinua ollaan tehty todella vähän.
2) Jos haluaa leijeröidä puomin pitää sanoa kiipee-käsky jo putkessa, kun tietenkin kääntyy putkesta aina ohjaajaan päin ja meni silloin puomin ohi.
3) Kepeille lisää varmuutta eri kulmista, tämä vaan yleisesti.
4) Ei pidä pelätä putken ekaa suuta, vaan rytmittää ja pysyä liikkeessä ja vastakädellä vaan ohjaus ulommaiseen päähän.
5) In-in, avaa vähän rintamasuuntaa! Pitää myös vähän ohjata. Kotiopilla vähän puutteita.
6) Vippaukset onnistuu paremmin, jos koira on kuulolla ja osaa rytmittää.
Mutta joo oli kai siellä jotain hyvääkin. Nyt kun vielä keksisin, miten ja missä noita treenaan. Helpointa olis varmaan ostaa jo vapaakortti hallille, jos haluaa edistyä asioissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti