RANEN TREFFIT VOLAN KANSSA
Äkkiä sitä meikäläinenkin tottui taas pentuelämään. Hyvin nämä päivät tässä kuluu. Ei voi käsittää, että Rane on niin pieni. Sen verran pieni, että heti alkuun hirvitti tuo meidän portaikko, kun pää mahtui kaiteen läpi. Masa laittoi siihen pahvit. Mutta kun en luottanut noihin pahveihinkaan, sain Anulta lainaan portin. Sitten pystyin taas rentoutumaan. Pianhan tuo kasvaa ja sitten nuo pahvit kyllä lähtee. Tokana päivänä meni sitten jo portaat ylös ja parin päivän päästä tuli alas, valvotusti aluksi tietysti, ja on meillä kiviset umpiportaat, ettei välistä voi pudota.
Eniten jännitti miten Pyry vastaanottaa Ranen. Ensin oltiin pihan ulkopuolella ja Pyry normaaliin tapaan heilutti häntää ja oli oikeinkin ystävällinen ja kiinnostunut pennusta. Sitten kun siirryttiin sisälle, se ei enää ollutkaan niin kivaa "siis toiko jää tänne, mun huudeille?" Sietävät toisiaan, mutta mistään lusikassanukkumisesta tai edes leikkimisestä ole tietoakaan. Nyt on mennyt viikko ja tilanne on edelleen kutakuinkin sama. Äsken juuri Rane yritti haukkumalla ja kaikella mahdollisella venkoilulla saada Pyryä leikkimään. Mutta ei, Pyry kesti aika pitkään ja sitten ärähti. Välillä Pyryä kyllä kauheasti kiinnostaa ja aika paljon se sietää Ranelta. Katsotaan mitä aika tuo tullessaan.
Ranehan on sellainen tapaus, että haluaa ensin tarkkailla tilannetta kauempaa ja uskaltautuu sitten vasta ehkä jonkun ajan päästä mennä tutustumaan. Annan Ranen omalla ajallaan tutustua, silloin kun hän haluaa.
Ollaan tavattu tässä naapurustossa cockerspanielin 12 viikkoinen pentu, 10 kk chihuahuasekoitus, pari vanhempaa kingcharlesia sekä boxeri. Mutta yhdenkään näistä Rane ei mene puolta metriä lähemmäs. Vielä.
Kingcharlesien omistajaisä kahden pikkutytön (5-6v, 7-8v) kanssa ovat saaneet jo ihan koskea, eikä Rane peräänny. Annoin tytöille iltaruoasta nappuloita, joita syöttelivät Ranelle. Eilen Rane lähestyikin jo itse, tosin hieman varoen, mutta silti. Käytiin vielä brankkarissa tutustumassa, kun Masa oli töissä.
Jos tuo oli vähän ikävä tai hankala asia, niin haukkuu myös vessaharjaa ja kaupasta ostamaani nahkaluuta. Mikähän siinäkin on. Nyt on myös tullut vahinkoja välillä, vaikka yritän viedä ulos aina kun herää, on leikkinyt tai syönyt. Joskus on kantanut kakkakikkareitaan ja onpa tainnut maistaakin niitä. Yök. Ja ne naskalit! Tuntuu, että väsyneenä Ranesta tulee pikkupiraija. Mutta kaikki nämä kuuluu tähän pentuelämään ja huvittavaa ja mielenkiintoista sitä on seurata.
Remmissä menee jo aika kivasti. Kulkee kylläkin mielellään oikealla puolella. Panta-sanaa opetellaan, vaikka pannan saakin jo helposti laitettua. Rane osaa istua ja sivulletuloa opetellaan. Opetellaan myös odottamaan ruokaa, edes pari sekuntia, se on kyllä tosi vaikeaa. Tykkää repimisleikistä, menee kuolleelle lelulle.
Mutta tän viikon ihan paras kohokohta oli treffit Volan kanssa. Tessa lähti mökille ja Saija on siellä kaukana myös mökillä, niin Rane pääsi treffeille pelkästään Volan kanssa. Oltiin Tanjan ihanalla aidatulla pihalla. Juu, olen kateellinen, tahtoo kans pihan aidata, niin on paljon helpompi olla. Heti ensi tilistä. Masaaaa...
Rane tuli pihalle taas vähän epäröiden, mutta hetken tuumailtuaan ja tutustuttuaan (ihmisiin), rentoutui ja penskat juoksi ja paini ympäri pihaa. Niillä oli niin kivaa. Ja häntä hirmusti heiluten moikkasi Tanjan miehenkin. Olipa ainakin tasaväkiset treffikumppanit naskaleineen ja säästyi Tanjan ja mun nilkat. Puoltoista tuntia jaksoivat, sitten tuli uni ja molemmat nukahti penkin alle. Tämä tuli niin tarpeen Ranelle. Pitää päästä riehumaankin välillä oikein kunnolla. Pian uudestaan.
sunnuntai 23. heinäkuuta 2017
torstai 20. heinäkuuta 2017
2017-07-14 Rane on kingi
RANE ON KINGI
Perjantaina se päivä vihdoin koitti, lähdettiin kimppakyydillä Tanjan ja Tessan kanssa Öllölästä asti Saijalta hakemaan pentuja. Pyry siis sai "pikkuveljen", ihanan siskonsa Voltin ja huippukoira Ässän jälkeläisen. Melkein itku tulee, kun hän on niin suloinen. Sainko minä oikeesti tällaisen ihanan pakkauksen.
Rane sai nimensä futispelaaja Varanesta. Kennelnimi piti alkaa V:llä ja Masa katsoi futista ja ehdotti Ranea. Lapsetkin hyväksyi jopa nimen. Pitihän se kattoo netistä kuka mies se Varane on, hmm...ei hassumpi. Ja moni tietää Vintiöt TV-sarjan, jossa oli hauska Keravan kingi Rane. Rane hänestä sitten tulikin, mutta kennelnimeksi tuli kuitenkin Little Step's Viking.
Hän on varsin valloittava persoona. Hieman varoen ensin tutustuu uusiin ihmisiin tai asioihin. Ääniinkin hiukka reagoi, mutta esim.vinkulelua saattaa ensin "säikähtää" ja samantien "kimppuun leikkimään". Ehkä tuo on vaan hyvä, ettei ihan kamikazena mene uusiin asioihin. Rane on ahne, leikkii, meni jo ekana päivänä portaat, juoksee, PUREE ;) ...vauhti vain kasvaa päivä päivältä. Iik. Hienosti jo tekee ulos (kun vain tajutaan aina viedä). Yöt on menneet todella hyvin. Pyry meidät (nukkuu häkissä mun "vieressä") herättää, kun tulee aamulla varhain meidän makkariin ja kynnet kuuluu laminaatilla.
Pyryn kanssa eivät oikein vielä ole parhaita kavereita. Rane kyllä tahtoisi kovin leikkiä Pyryn kanssa, mutta Pyry katsoo pitkin nenän vartta "oikeestiko tuo jäi tänne asumaan". Onneksi molemmat osaa pitää aika hyvin hajuraon. Se on tämän hetken hartain toiveeni, että noista vielä kaverit, hyvät kaverit, tulisi.
Jatkossa siis täällä kirjoittelen myös Ranesta.
Perjantaina se päivä vihdoin koitti, lähdettiin kimppakyydillä Tanjan ja Tessan kanssa Öllölästä asti Saijalta hakemaan pentuja. Pyry siis sai "pikkuveljen", ihanan siskonsa Voltin ja huippukoira Ässän jälkeläisen. Melkein itku tulee, kun hän on niin suloinen. Sainko minä oikeesti tällaisen ihanan pakkauksen.
Rane sai nimensä futispelaaja Varanesta. Kennelnimi piti alkaa V:llä ja Masa katsoi futista ja ehdotti Ranea. Lapsetkin hyväksyi jopa nimen. Pitihän se kattoo netistä kuka mies se Varane on, hmm...ei hassumpi. Ja moni tietää Vintiöt TV-sarjan, jossa oli hauska Keravan kingi Rane. Rane hänestä sitten tulikin, mutta kennelnimeksi tuli kuitenkin Little Step's Viking.
Hän on varsin valloittava persoona. Hieman varoen ensin tutustuu uusiin ihmisiin tai asioihin. Ääniinkin hiukka reagoi, mutta esim.vinkulelua saattaa ensin "säikähtää" ja samantien "kimppuun leikkimään". Ehkä tuo on vaan hyvä, ettei ihan kamikazena mene uusiin asioihin. Rane on ahne, leikkii, meni jo ekana päivänä portaat, juoksee, PUREE ;) ...vauhti vain kasvaa päivä päivältä. Iik. Hienosti jo tekee ulos (kun vain tajutaan aina viedä). Yöt on menneet todella hyvin. Pyry meidät (nukkuu häkissä mun "vieressä") herättää, kun tulee aamulla varhain meidän makkariin ja kynnet kuuluu laminaatilla.
Pyryn kanssa eivät oikein vielä ole parhaita kavereita. Rane kyllä tahtoisi kovin leikkiä Pyryn kanssa, mutta Pyry katsoo pitkin nenän vartta "oikeestiko tuo jäi tänne asumaan". Onneksi molemmat osaa pitää aika hyvin hajuraon. Se on tämän hetken hartain toiveeni, että noista vielä kaverit, hyvät kaverit, tulisi.
Jatkossa siis täällä kirjoittelen myös Ranesta.
2017-07-03 Parempi myöhään kuin ei milloinkaan
PAREMPI MYÖHÄÄN KUIN EI MILLOINKAAN
Tässä on nyt oltu 7 kuukautta sairiksella ja tähän on vaikuttanut niin moni asia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Oikean takajalan ontumisen takia vein Pyryn jo viime vuoden puolella lääkäriin. Pyry ontui lähinnä treenin ja levon jälkeen lyhyen aikaa. Juuri mitään ei oikein löytynyt, kun ei Pyry reagoinut oikein mihinkään. Reagoi heikosti takareittä, seuraavalla kerralla ilioapsis (tms.). Sitten vähän lantiota. Sitten ontuminen vaihtui oikeaan etujalkaan. Ja nyt viimeiseksi ontuu vasenta takajalkaa.
On annettu laseria, kipulääkettä, relaksanttia ja paljon paljon lepoa. On kuvattu takaraajat ja käyty jopa magneetissa. Ja kaikki aina ok. Lääkäri ollut lomilla pitkän aikaa. Olen otattanut verikokeet, myös borreliatestin ja kaikki oli normaalia. Tammikuussa hammas katkesi ja se piti leikata pois. Vein fyssarille. Fyssari huomasi, että Pyry tiputtaa. Otatin virtsakokeen. Virtsassa struviittikiteitä, muttei kiviä tai eturauhasongelmaa, lisäksi PH oli liian korkea. Sitä hoidettu nyt ruokavaliolla, joka toimikin. Vein kraniosakraaliterapiaan, joka ei koskaan aiempina kertoinakaan ole löytänyt muuta kuin "kireät" varpaat. Mietin jo onko vaan kropan kemiallinen tasapaino vain häiriintynyt ja aiheuttaisi kramppeja tms. Niin moni asia on vaikuttanut toiseen ja minultakin on varmasti jäänyt sanomatta jotain asioita, kun usein oli eri henkilö kelle piti taas selostaa asioita. Kaverit sanoo yhtä ja aviomies toista. Paljon olen toki apujakin saanut, kiitos kaikki meitä auttaneet. Ja onhan tämä varsinainen opintomatka ollut. Tämä on samalla vähän huonoa tuuriakin kaikin puolin, että tässä on mennyt näin kauan.
Sitten päätin vielä viedä lääkäriin Saloon, skannasin koko sairaskertomusnipun ja tein oikein aikajanan mitä on tapahtunut milloinkin ja otin röntgenkuvat ja magneettilausunnot mukaan. Halusin lääkärille, joka näkee tämän kokokuvan.
Hän katsoi röntgenkuvat, ja totesi, ettei varpaita olekaan kuvattu. Ja varpaista löytyi kuin löytyikin, nivelrikkoa. Selvin muutos on otj:n 2.varpaassa. Muutoksen alkuperää ei voi varmasti sanoa, mutta todennäköistä, että liittyy agilityyn.
Todella ikäviä uutisia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Epätietoisuus on pahinta. Nyt ollaan jätetty agility ainakin toistaiseksi. Ei ole lihaksetkaan timmikunnossa ja pitäisi vaan uskaltaa kuntouttaa ja jumppaa, mutta aina pohdin miten ne varpaisiin vaikuttaa. Uiminen on ainakin varpaiden puolesta ok ja Pyrystä ihan toiseksi parasta, ehkä jopa parasta agilityn lisäksi. Onneksi on muitakin lajeja, joita ollaan harrastettu, kotitokoa, rallytokoa ja vepeä.
Tässä on nyt oltu 7 kuukautta sairiksella ja tähän on vaikuttanut niin moni asia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Oikean takajalan ontumisen takia vein Pyryn jo viime vuoden puolella lääkäriin. Pyry ontui lähinnä treenin ja levon jälkeen lyhyen aikaa. Juuri mitään ei oikein löytynyt, kun ei Pyry reagoinut oikein mihinkään. Reagoi heikosti takareittä, seuraavalla kerralla ilioapsis (tms.). Sitten vähän lantiota. Sitten ontuminen vaihtui oikeaan etujalkaan. Ja nyt viimeiseksi ontuu vasenta takajalkaa.
On annettu laseria, kipulääkettä, relaksanttia ja paljon paljon lepoa. On kuvattu takaraajat ja käyty jopa magneetissa. Ja kaikki aina ok. Lääkäri ollut lomilla pitkän aikaa. Olen otattanut verikokeet, myös borreliatestin ja kaikki oli normaalia. Tammikuussa hammas katkesi ja se piti leikata pois. Vein fyssarille. Fyssari huomasi, että Pyry tiputtaa. Otatin virtsakokeen. Virtsassa struviittikiteitä, muttei kiviä tai eturauhasongelmaa, lisäksi PH oli liian korkea. Sitä hoidettu nyt ruokavaliolla, joka toimikin. Vein kraniosakraaliterapiaan, joka ei koskaan aiempina kertoinakaan ole löytänyt muuta kuin "kireät" varpaat. Mietin jo onko vaan kropan kemiallinen tasapaino vain häiriintynyt ja aiheuttaisi kramppeja tms. Niin moni asia on vaikuttanut toiseen ja minultakin on varmasti jäänyt sanomatta jotain asioita, kun usein oli eri henkilö kelle piti taas selostaa asioita. Kaverit sanoo yhtä ja aviomies toista. Paljon olen toki apujakin saanut, kiitos kaikki meitä auttaneet. Ja onhan tämä varsinainen opintomatka ollut. Tämä on samalla vähän huonoa tuuriakin kaikin puolin, että tässä on mennyt näin kauan.
Sitten päätin vielä viedä lääkäriin Saloon, skannasin koko sairaskertomusnipun ja tein oikein aikajanan mitä on tapahtunut milloinkin ja otin röntgenkuvat ja magneettilausunnot mukaan. Halusin lääkärille, joka näkee tämän kokokuvan.
Hän katsoi röntgenkuvat, ja totesi, ettei varpaita olekaan kuvattu. Ja varpaista löytyi kuin löytyikin, nivelrikkoa. Selvin muutos on otj:n 2.varpaassa. Muutoksen alkuperää ei voi varmasti sanoa, mutta todennäköistä, että liittyy agilityyn.
Todella ikäviä uutisia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Epätietoisuus on pahinta. Nyt ollaan jätetty agility ainakin toistaiseksi. Ei ole lihaksetkaan timmikunnossa ja pitäisi vaan uskaltaa kuntouttaa ja jumppaa, mutta aina pohdin miten ne varpaisiin vaikuttaa. Uiminen on ainakin varpaiden puolesta ok ja Pyrystä ihan toiseksi parasta, ehkä jopa parasta agilityn lisäksi. Onneksi on muitakin lajeja, joita ollaan harrastettu, kotitokoa, rallytokoa ja vepeä.
lauantai 15. huhtikuuta 2017
2017-04-15 Pääsiäisenä sitä ja tätä
PÄÄSIÄISENÄ SITÄ JA TÄTÄ
Keskiviikkona oltiin Saijan treeneissä pitkästä aikaa. Tarkoituksena tehdä varovasti ja vähän. Oltiin kyllä aikas kuutamolla. Ehkä muakin jännitti ja olin jotenkin ylirauhallinen, yrittäen sillä muka rauhottaa Pyryä. Pah. Pyry oli ihan täpinöissään eikä ollut kovin hyvin kuulolla.Hän vähän lenteli. Katsoiko sitten mua vai mitä, mutta kaatoi siivekkeen ja pamautti siihen varpaansa. Hetken oli kolmijalkanen, tällä kertaa vasen takajalka. Voi itku, kyllä taas säikähdin, mutta hetken päästä oli taas normaali. Saija vielä tutki varmuudeks, eikä reagoinut mihinkään ja kulkikin normaalisti. Tehtiin sitten enää parit kontaktit ja yhet kepit A leijeröiden. Se me sentään viel osattiin, jos kaikki muu oli unohtunut unholaan.
Kunnon jäähdyttelylenkki ja vielä piti jännittää kotipihalla, kun otin autosta. Jee koira neljällä kontilla! Huoh!
Saija kertoi huikeita uutisia muuten, ÄssäVoltteja tulossa toukokuussa! Jännää! <3 <3 <3
Torstaina oli HiHan omatoimitreenit. Ja siellä olikin esteet lähes ympyrässä. Ei tarvinnut tehdä siis mitään äkkikäännöksiä. Ainoa "hankala" paikka oli puomi-putki-erottelu. Eikä siinä ollut meille mitään hankalaa. Vähän taas kontakteja, eikä muuta. Pyry oli huomattavasti paremmin kuulolla kuin keskiviikkona. Saija-kiltti katsoi naapurikentän aidan yli lopuksi vielä, että liikkui puhtaasti. Ja huokaista sai taas vasta kotona, kun otin autosta. Kaikki hyvin, so far.
Lauantaina kävin ostamassa aurauskepit (hah,lunta odotellessa!) ja alotettiin vepen rantautumistreenit ja tehtiin vähän tottista. Onneksi voi jo omalla pihallakin tehdä jotain. Ihanaa, kun on monta vapaapäivää. Tänäänkin ollaan tehty jo pari pitkää kävelylenkkiä.
Keskiviikkona oltiin Saijan treeneissä pitkästä aikaa. Tarkoituksena tehdä varovasti ja vähän. Oltiin kyllä aikas kuutamolla. Ehkä muakin jännitti ja olin jotenkin ylirauhallinen, yrittäen sillä muka rauhottaa Pyryä. Pah. Pyry oli ihan täpinöissään eikä ollut kovin hyvin kuulolla.Hän vähän lenteli. Katsoiko sitten mua vai mitä, mutta kaatoi siivekkeen ja pamautti siihen varpaansa. Hetken oli kolmijalkanen, tällä kertaa vasen takajalka. Voi itku, kyllä taas säikähdin, mutta hetken päästä oli taas normaali. Saija vielä tutki varmuudeks, eikä reagoinut mihinkään ja kulkikin normaalisti. Tehtiin sitten enää parit kontaktit ja yhet kepit A leijeröiden. Se me sentään viel osattiin, jos kaikki muu oli unohtunut unholaan.
Kunnon jäähdyttelylenkki ja vielä piti jännittää kotipihalla, kun otin autosta. Jee koira neljällä kontilla! Huoh!
Saija kertoi huikeita uutisia muuten, ÄssäVoltteja tulossa toukokuussa! Jännää! <3 <3 <3
Torstaina oli HiHan omatoimitreenit. Ja siellä olikin esteet lähes ympyrässä. Ei tarvinnut tehdä siis mitään äkkikäännöksiä. Ainoa "hankala" paikka oli puomi-putki-erottelu. Eikä siinä ollut meille mitään hankalaa. Vähän taas kontakteja, eikä muuta. Pyry oli huomattavasti paremmin kuulolla kuin keskiviikkona. Saija-kiltti katsoi naapurikentän aidan yli lopuksi vielä, että liikkui puhtaasti. Ja huokaista sai taas vasta kotona, kun otin autosta. Kaikki hyvin, so far.
Lauantaina kävin ostamassa aurauskepit (hah,lunta odotellessa!) ja alotettiin vepen rantautumistreenit ja tehtiin vähän tottista. Onneksi voi jo omalla pihallakin tehdä jotain. Ihanaa, kun on monta vapaapäivää. Tänäänkin ollaan tehty jo pari pitkää kävelylenkkiä.
sunnuntai 9. huhtikuuta 2017
2017-04-09 Kuivaa
KUIVAA
Maaliskuu meni ja jonkunverran on tässä välissä ollut äksöniä. Pyryllä jatkui sama taas seuraavan kovemman treenin jälkeen. Ei nyt varsinaisesti ontunut, mutta ei hetkellisesti hypännyt sänkyyn niinkuin yleensä. Tiialle taas, tutkittiin, otettiin röntgenit ja käyty jopa magneetissa, eikä mitään löytynyt vieläkään. Ollaan nyt sitten oltu vielä varuiks saikulla, juosta sai, muttei äkkikäännöksiä. Fillarilenkillä käyty, ja oivoi pari kertaa meinattiin mennä kumoon, kun ei vielä tajunnut että nyt vaan juostaan eikä haistella eikä merkkailla. Uintikin oli kielletty, mutta vesijuoksua olis saanu harjoittaa. Sellasta ei nyt olla kokeiltu. Aika kuivaa, kun molemmat haluis treenailla aksaa.
Tällä viikolla aloitettiin sitten varovasti aksatreenit. Tehtiin vain pari juoksusuoraa matalammilla rimoilla, kepit ja kontaktit. Ja so far so good. Sekin vähä, olihan se ihan superkivaa!
Noh, tänään sitten sitä kuivaa, meinaan vepen ekat kuivatreenit kentällä. Oikeasti ei kuivaa ollenkaan (paitsi hiekka), vaan ihan ältsin kivaa. Itse olin vähän kysymysmerkkinä, että mitäs tässä lajissa taas tehtiinkään. Onneksi oli hyvä avustaja, jolla homma hanskassa. Ja meillä meni niiiiiiin hyvin, ihan meinas itku tulla, kun olin niin yllättynyt kuinka upeesti Pyry meni. Treeni oli suht lyhyt, mutta sitäkin laadukkaampi.
Juuri olin pelännyt, kun Pyry ei tuo ja tunge sitä lelua kotona mun käteen, vaikka aina sitä pyydän. Hän haluis vaan sellasta jahtausleikkiä. Otin kotoa veperepun mukaan ja vasta kentällä katsoin mitäs siellä taas onkaan. Otin sieltä vepekapulan ja kissan kuivamuonaa! ja kokeilin ensin itekseni tuoko kapulan käteen. Ja todellakin toi! Sitten kokeiltiin avustajan, Helin, kanssa. Ensin niin, että minä olin "veneessä" ja sitten jännäsin viekö vieraalle vie-käskyllä (sitä sanaa kun on käytetty viimeksi viime kesänä). Ja voi että olin niin häpi, Pyry todellakin vei Helille käteen asti "tossa on"! Oliskohan se niin, että Pyry yhdistää tuon kapulan juuri vepeen ja tajuaa, että silloinhan se pitää suorastaan tunkee vastaanottajan käteen. Lelulla siis turha yrittääkin.
Vielä treenattiin rantaan tuloa vinosti. Laitettiin kepit suht lähelle toisiaan, että Pyry tajuaisi rantaantulon kokonaisuuden ja hiffaa ne kepit "tuosta välistä" aina!
Maaliskuu meni ja jonkunverran on tässä välissä ollut äksöniä. Pyryllä jatkui sama taas seuraavan kovemman treenin jälkeen. Ei nyt varsinaisesti ontunut, mutta ei hetkellisesti hypännyt sänkyyn niinkuin yleensä. Tiialle taas, tutkittiin, otettiin röntgenit ja käyty jopa magneetissa, eikä mitään löytynyt vieläkään. Ollaan nyt sitten oltu vielä varuiks saikulla, juosta sai, muttei äkkikäännöksiä. Fillarilenkillä käyty, ja oivoi pari kertaa meinattiin mennä kumoon, kun ei vielä tajunnut että nyt vaan juostaan eikä haistella eikä merkkailla. Uintikin oli kielletty, mutta vesijuoksua olis saanu harjoittaa. Sellasta ei nyt olla kokeiltu. Aika kuivaa, kun molemmat haluis treenailla aksaa.
Tällä viikolla aloitettiin sitten varovasti aksatreenit. Tehtiin vain pari juoksusuoraa matalammilla rimoilla, kepit ja kontaktit. Ja so far so good. Sekin vähä, olihan se ihan superkivaa!
Noh, tänään sitten sitä kuivaa, meinaan vepen ekat kuivatreenit kentällä. Oikeasti ei kuivaa ollenkaan (paitsi hiekka), vaan ihan ältsin kivaa. Itse olin vähän kysymysmerkkinä, että mitäs tässä lajissa taas tehtiinkään. Onneksi oli hyvä avustaja, jolla homma hanskassa. Ja meillä meni niiiiiiin hyvin, ihan meinas itku tulla, kun olin niin yllättynyt kuinka upeesti Pyry meni. Treeni oli suht lyhyt, mutta sitäkin laadukkaampi.
Juuri olin pelännyt, kun Pyry ei tuo ja tunge sitä lelua kotona mun käteen, vaikka aina sitä pyydän. Hän haluis vaan sellasta jahtausleikkiä. Otin kotoa veperepun mukaan ja vasta kentällä katsoin mitäs siellä taas onkaan. Otin sieltä vepekapulan ja kissan kuivamuonaa! ja kokeilin ensin itekseni tuoko kapulan käteen. Ja todellakin toi! Sitten kokeiltiin avustajan, Helin, kanssa. Ensin niin, että minä olin "veneessä" ja sitten jännäsin viekö vieraalle vie-käskyllä (sitä sanaa kun on käytetty viimeksi viime kesänä). Ja voi että olin niin häpi, Pyry todellakin vei Helille käteen asti "tossa on"! Oliskohan se niin, että Pyry yhdistää tuon kapulan juuri vepeen ja tajuaa, että silloinhan se pitää suorastaan tunkee vastaanottajan käteen. Lelulla siis turha yrittääkin.
Vielä treenattiin rantaan tuloa vinosti. Laitettiin kepit suht lähelle toisiaan, että Pyry tajuaisi rantaantulon kokonaisuuden ja hiffaa ne kepit "tuosta välistä" aina!
lauantai 25. helmikuuta 2017
2017-02-25 Ja taas mennään
JA TAAS MENNÄÄN
Saikku on ohi, on käyty Tiialla kolmesti, laseroitu, jumpattu ja otettu todellakin iisisti. Ja toivotaan nyt, että pysytään molemmat ehjinä. Ulkona on kuitenkin vähän väliä todella liukasta. Mulla on IceBugit, mutta Pyryllä ei.
Ihan ekalla treenikerralla ei tehty muuta kuin harjoiteltiin omatoimista puomia. Saija palkkasi ja Pyryn piti mennä vaudikkaasti alas asti. Minä jäin kauas taakse. Parin kerran jälkeen oli niin hienot alastulot, että lopetettiin siihen. Sekin oli plussaa, että pystyin lopettamaan, vaikka mieli olis tehny jatkaa vaikka kuinka. Olihan mullakin vierotusoireita ja tammikuussa sainkin ohjata kerran Penaa ja kerran Ruskaa. Olipa hauskaa. Ruskalla onnistuin paremmin, kun oli samat ohjauskäskyt. Vaikka molemmat lentää vähän samalla lailla kuin Pyry, että tuttua touhua.
Seuraavalla Saija-treenillä Saija oli kipee ja Kati koulutti. Se oli meidän eka pidempi treeni ja kyllä pelotti kestääkö Pyry. Rimat oli 45 cm. Ensin hosuin, mutta rauhoituttuani jopa kävelin välillä, ja voi kuinka hyvin Pyry meni ja oli kuulolla. Pakkovalssin merkkausta ja ajoitusta pitää treenata.
HiHan treeneissä edelleen rimat 45cm. Oli kyllä aikamoinen juoksurata, jossa mun kunto uhkasi kokonaan loppua. Ei huono. Kontakteja pitää muistaa treenata ja palkata vain kun menee vauhdilla loppuun asti.
Ostin tuurauspaikan Saijan treeneihin. Ja voi miten se rata tuntui meille sopivan. Tykkäsin tosi paljon. Sopivasti tekemistä ja huomioimista. Kyllä se koutsi on tarpeellinen, kun ei itselle tule aina kaikki ohjaukset mieleen. Kivalta tuntui päällejuoksu-poikkari-leijeröinti.
Pientä herpaantumista keskittymisessä loppua kohden. Ja virheen tultu oma pää "hajoo" ja on vähän sekaisin mihin piti mennä ja mitä tehdä. Mun kunto oli taas kans vähän kovilla. Olisko kohta jo oman kunnon kohottamisen paikka.
Tuon treenin jälkeen oli niin hyvä fiilis, että kyl tää taas tästä lähtee. Ja sitten tuli HiHan treenit ja hieman palautusta maan pinnalle. No joo ihan jees se meni, mutta silloin kun jään alkuun heti jumiin, niin se syö. Sinänsä ihan kiva rata, mutta tuo alku kyllä yllätti. Kuulemma kolmosen koirilla oli lähes kaikilla muillakin ongelmia siinä kohdassa. Muutenkin oli aika vauhdikas lentorata, jossa oli paljon putkia ja vain lopussa keinu. Ja Pýry meni tunnetusti kovaa.
Niinköhän tässä uskaltaa kisakalenteria katsoa. Mutta sinne vaan tekis mieli. Ja on se kyllä ihana fiilis treenatakin Pyryn kanssa.
Saikulla sen huomas, kun on vaan yks koira, että mitäs nyt sitten, kun ei ole muita. Pentuja on tullut monelle, joillakin koiralauma jo aikamoinen. Kyllä tässä pentukuume on aika korkeella. Toivottavasti sellainen tulee pian tähänkin taloon.
Saikku on ohi, on käyty Tiialla kolmesti, laseroitu, jumpattu ja otettu todellakin iisisti. Ja toivotaan nyt, että pysytään molemmat ehjinä. Ulkona on kuitenkin vähän väliä todella liukasta. Mulla on IceBugit, mutta Pyryllä ei.
Ihan ekalla treenikerralla ei tehty muuta kuin harjoiteltiin omatoimista puomia. Saija palkkasi ja Pyryn piti mennä vaudikkaasti alas asti. Minä jäin kauas taakse. Parin kerran jälkeen oli niin hienot alastulot, että lopetettiin siihen. Sekin oli plussaa, että pystyin lopettamaan, vaikka mieli olis tehny jatkaa vaikka kuinka. Olihan mullakin vierotusoireita ja tammikuussa sainkin ohjata kerran Penaa ja kerran Ruskaa. Olipa hauskaa. Ruskalla onnistuin paremmin, kun oli samat ohjauskäskyt. Vaikka molemmat lentää vähän samalla lailla kuin Pyry, että tuttua touhua.
Seuraavalla Saija-treenillä Saija oli kipee ja Kati koulutti. Se oli meidän eka pidempi treeni ja kyllä pelotti kestääkö Pyry. Rimat oli 45 cm. Ensin hosuin, mutta rauhoituttuani jopa kävelin välillä, ja voi kuinka hyvin Pyry meni ja oli kuulolla. Pakkovalssin merkkausta ja ajoitusta pitää treenata.
HiHan treeneissä edelleen rimat 45cm. Oli kyllä aikamoinen juoksurata, jossa mun kunto uhkasi kokonaan loppua. Ei huono. Kontakteja pitää muistaa treenata ja palkata vain kun menee vauhdilla loppuun asti.
Ostin tuurauspaikan Saijan treeneihin. Ja voi miten se rata tuntui meille sopivan. Tykkäsin tosi paljon. Sopivasti tekemistä ja huomioimista. Kyllä se koutsi on tarpeellinen, kun ei itselle tule aina kaikki ohjaukset mieleen. Kivalta tuntui päällejuoksu-poikkari-leijeröinti.
Pientä herpaantumista keskittymisessä loppua kohden. Ja virheen tultu oma pää "hajoo" ja on vähän sekaisin mihin piti mennä ja mitä tehdä. Mun kunto oli taas kans vähän kovilla. Olisko kohta jo oman kunnon kohottamisen paikka.
Tuon treenin jälkeen oli niin hyvä fiilis, että kyl tää taas tästä lähtee. Ja sitten tuli HiHan treenit ja hieman palautusta maan pinnalle. No joo ihan jees se meni, mutta silloin kun jään alkuun heti jumiin, niin se syö. Sinänsä ihan kiva rata, mutta tuo alku kyllä yllätti. Kuulemma kolmosen koirilla oli lähes kaikilla muillakin ongelmia siinä kohdassa. Muutenkin oli aika vauhdikas lentorata, jossa oli paljon putkia ja vain lopussa keinu. Ja Pýry meni tunnetusti kovaa.
Niinköhän tässä uskaltaa kisakalenteria katsoa. Mutta sinne vaan tekis mieli. Ja on se kyllä ihana fiilis treenatakin Pyryn kanssa.
Saikulla sen huomas, kun on vaan yks koira, että mitäs nyt sitten, kun ei ole muita. Pentuja on tullut monelle, joillakin koiralauma jo aikamoinen. Kyllä tässä pentukuume on aika korkeella. Toivottavasti sellainen tulee pian tähänkin taloon.
sunnuntai 29. tammikuuta 2017
2017-01-29 Saikulla
SAIKULLA
Yli kaks kuukautta vierähtänyt saikulla. Pyry kävi vielä toisen kerran kraniosakraaliterapiassa, mutta sieltä ei löytynyt tällä kertaa vaivaan apua.
Sitten vein Pyryn Mevet'iin, ja ei meinannut sielläkään mitään löytyä, mutta vasta kunnon kopeloimisen jälkeen löytyi otj säärestä pieni lihasvamma, johon reagoi. Saatiin kipulääkettä, laseria ja saikkua pari viikkoa. Tiiu olis tosin halunnut adoptoida Pyryn ja ottaa se hoitoon jotain pariks vuodeks :)
Pyry on <3 ja ehkä maailman helpoin potilas.
Sillä välillä käytiin laserissa 2-3 kertaa viikossa. Ja sitten uusintatsekkaukseen Tiiulle. Sääri oli parempi, mutta sitten aristelikin toista kohtaa. Sama jalka, mutta iliopsoas eli lihas, joka menee siitä takaa aina sinne nivuseen asti. No eipä tuohonkaan kovin helpolla reagoinut. Laseria antanut hoitsukin sanoi, että pidä nyt kunnolla kiinni, nämä on niin kipeitä, että koira saattaa purra. Joo pidinköhän parilla sormella vähän ja hoitsu ihmetteli, et täähän ei reagoi ollenkaan tähän. Juu niin tiedetään ja epäilin siitä myös, ettei lihasjuttu kovin isokaan voinut olla. Tällä kertaa lääkkeeksi Sirdalud-kuuri ja lisää laseria.
Kolmas kerta toden sanoo, vai miten se nyt meni. Käytin vielä kolmannen kerran Tiiulla tarkistuttamassa mikä tilanne, saadaanko treenilupa.
Kaikki näytti hyvältä ja nyt sitten aksalihasten kasvattamista takaisin eli jumppaa jumppaa. Pari viikkoa ja tietyt kuviot kun onnistuu, niin saadaan ruveta treenaamaan. Toki ei heti mitään hirmukiemuroita eikä kisoja.
Tuo ulkoilma jäisine teineen ei kyllä edesauta toipumista. Ite pääsen hyvin IceBugeilla, mutta koko ajan pelottaa, että Pyry vetää spagaatin ja taas joku lihas revähtää. Hihnassa mennään yhä ja yritetään olla varovaisia. Mutta jee, kohta päästään treenaamaan. Osataankohan me enää mitään.
Yli kaks kuukautta vierähtänyt saikulla. Pyry kävi vielä toisen kerran kraniosakraaliterapiassa, mutta sieltä ei löytynyt tällä kertaa vaivaan apua.
Sitten vein Pyryn Mevet'iin, ja ei meinannut sielläkään mitään löytyä, mutta vasta kunnon kopeloimisen jälkeen löytyi otj säärestä pieni lihasvamma, johon reagoi. Saatiin kipulääkettä, laseria ja saikkua pari viikkoa. Tiiu olis tosin halunnut adoptoida Pyryn ja ottaa se hoitoon jotain pariks vuodeks :)
Pyry on <3 ja ehkä maailman helpoin potilas.
Sillä välillä käytiin laserissa 2-3 kertaa viikossa. Ja sitten uusintatsekkaukseen Tiiulle. Sääri oli parempi, mutta sitten aristelikin toista kohtaa. Sama jalka, mutta iliopsoas eli lihas, joka menee siitä takaa aina sinne nivuseen asti. No eipä tuohonkaan kovin helpolla reagoinut. Laseria antanut hoitsukin sanoi, että pidä nyt kunnolla kiinni, nämä on niin kipeitä, että koira saattaa purra. Joo pidinköhän parilla sormella vähän ja hoitsu ihmetteli, et täähän ei reagoi ollenkaan tähän. Juu niin tiedetään ja epäilin siitä myös, ettei lihasjuttu kovin isokaan voinut olla. Tällä kertaa lääkkeeksi Sirdalud-kuuri ja lisää laseria.
Kolmas kerta toden sanoo, vai miten se nyt meni. Käytin vielä kolmannen kerran Tiiulla tarkistuttamassa mikä tilanne, saadaanko treenilupa.
Kaikki näytti hyvältä ja nyt sitten aksalihasten kasvattamista takaisin eli jumppaa jumppaa. Pari viikkoa ja tietyt kuviot kun onnistuu, niin saadaan ruveta treenaamaan. Toki ei heti mitään hirmukiemuroita eikä kisoja.
Tuo ulkoilma jäisine teineen ei kyllä edesauta toipumista. Ite pääsen hyvin IceBugeilla, mutta koko ajan pelottaa, että Pyry vetää spagaatin ja taas joku lihas revähtää. Hihnassa mennään yhä ja yritetään olla varovaisia. Mutta jee, kohta päästään treenaamaan. Osataankohan me enää mitään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)