PAIMENNUSPÄIVÄ HILSKALLA
Saatiin kuin saatiinkin peruutuspaikka, niin päästiin molemmat Jaanan kanssa sinne Liedon perukoille paimeneen. Ilma oli vähän kummallinen, aamulla lähes kylmä ja oikein pilvinen, matkalla tuli välillä kunnollakin vettä, ja sitten perillä ei mitään ja parin tunnin päästä olikin jo lähes 30 astetta lämmintä. Kuusi koiraa neljästi lampailla. Sen verran kuuma, että lampaat vaihdettiin jokaisen rundin jälkeen.
Eka Pyry oli liinassa, minä liinan päässä ja ajettiin pari kierrosta ja vikalla piti saada lampaat pysähtymään aidan viereen vadeista tehtyyn neliöön. Se poispäinajo tuntui ihan sujuvan ja olin oikein tyytyväinen Pyryn suoritukseen.
Tokalla Kaisa tuli liinan päähän ja mun piti yrittää saada Pyry kaarille, oikee ja vasen, ja hakemaan sitä tasapainoo, edelleen aitauksessa. Pyry turhautui kun ei tajunnut mitä piti tehdä ja minä en ilmeisesti osannut sitä sille kertoa, vaikka mun mielestä mulla oli ihan selvät sävelet. Vaan kun minä olen Pyryn edessä tai vähän sivullakin, niin fokusoituu vaan minuun, rupeaa haukkumaan kun odottaa multa koko ajan käskyä tehdä jotain. Siitä vaan ei tuntunut tulevan mitään taas kerran. Mun piti sitten keskittyä vaan lampaisiin ja Kaisa ajoi Pyryä. En oikein edes nähnyt mitä selän takana tapahtui, mutta ihan samanlaiselta möykkäämiseltä se kuulosti tai sitten ei liikkunut mihinkään, kun tuo tätikin on niin pelottava. Silloin kun teki, piti hyvän välimatkan ja osasi hakea vähän sitä tasapainoakin.
Kolmannella otettiin koko lauma isolle pellolle avustajakoiran kanssa. Haluttiin katsoa, josko Pyryllä on luontaisesti halu pitää pidempää välimatkaa. Taas ei oikein lähtenyt liikkeelle, kun minä olin siellä lampaiden ja Kaisan kanssa. Sai oikein tosissaan anella ja kutsua, että lähti pienelle flänkille ja hetken päästä meni itse maihin taas. Vähän oli tuon kakkosvedon kaltaista menoa. Oli kuuma ja tais pieni pääkin olla väsy kaikesta aivotyöskentelystä. Mun mielestä vaan niin turhauttavaa, kun kaikista neuvoista huolimatta, en oikein vieläkään sisäistänyt mitä asialle voisi tehdä. Kun mun mielestä mä oon se häiriö ja silti ei Pyry oikein lähde kenenkään muunkaan matkaan. En nyt tiedä lopputuloksesta vaatiiko Pyry pitkän välimatkan, mun mielestä ei.
Nelonen oli lyhyt ajo aidan viertä pitkin toiseen nurkkaan peltoaitausta, joka meni tietysti oikein hyvin, kun Pyry sai ajaa ja mä pidin perää. Kaikki koirat ajoi vuorotellen nurkasta nurkkaan. Piti saada lampaat kävelyvauhtia etenemään ei yhtään kovempaa, muttei kuitenkaan niin hitaasti että jäisivät syömään.
Rankka päivä sekä mulle että Pyrylle. Kummityttö Leena-Maijakin olis asunu kilsan päässä, mutta ei jaksettu sitten käydä enää visiitillä. Sinänsä tykkäsin päivästä, kun neuvoja ja apuja tuli koko ajan, minä kun kuitenkin olen ihan raakile tässä hommassa, samoin koira. Ja voi että se on upeen näköstä katsella koiraa, joka osaa hommansa. Mutta toki se vaatii työtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti