MAMMAN POIKA PAIMENESSA
Lähdin Saijan matkaan Somerolle paimeneen. Pyry sai tuurailla Volttia. Mikäänhän ei ollut muuttunut sitten viime syksyn. Pyry oli edelleen mamman poika. Eka rundi pyöröaitauksessa oli aika hektistä. Pyry pyrki vain mun lähelle ja jos siinä oli lampaat tiellä, niin spurtti ja villat hampaiden väliin. Piti olla tosi tarkkana, ettei pääse liian lähelle. Aurauskepin kanssa sai huitoa jonkun verran. Hyvin kyllä totteli käskyjä, lähinnä maahan- ja aja-käskyjä. Ei käytetty vielä edes oikeeta tai vasenta, vaikka kaarelle lähtikin hyvin.
Tauon jälkeen toinen satsi ja annoin Saijan ohjailla. Ajattelin, että siinä kun minä olen vähän uuno, niin Saija sentään osaa ohjailla ja jos vaikka Pyry ei niinkään pyrkisi Saijan kainaloon niinkuin mun, niin saattais ruveta vaikka ihan lampaita lukemaan. Noup, ei lähteny poika oikein muiden matkaan, katseellaan koko ajan haki minua, niin eihän siitä mitään oikein sitten tullut. No vaihdettiin sitten lennossa kuskia, ja kas kummaa koirakin meni ihan erilailla kuin ekalla kiekalla. Toki Pyry edelleenkin liikkuessaan tuijotti vain mua, mutta tuli aika lähellekin lampaita eikä tällä kertaa onneksi saanut hampaanvälejä putsattua villalla. Ja ihan ookoo lähti kiertämään oikeelta ja vasemmalta vauhdilla.
Tätä me tehtiin pelkästään eli minä lampaiden edessä ja Pyry ajamassa takana. En tiedä fokusoituiko kertaakaan kunnolla lampaisiin vaan ainoastaan muhun. Lopuksi sain ohjeen, etten saisi katsoa koiraa, juuri tuon tottis-tyylin takia. Mutta aluksi sain ohjeen, etten saa unohtaa katsoa koiraa, ettei se ehdi napsia lampaita. Tätä jäin miettimään, miten nuo ohjeet toteutetaan. Meidän töissä on sellaset hupilasit, joihin on maalattu avonaiset silmät, mutta joiden takana omat silmät voi siis olla kiinni, voi vaikka nukkua. Jos hommais sellaset toistepäin, maalais silmät katse alaspäin (lampaisiin) ja kuitenkin lasien takana pystyis kattoo koiraa ihan kunnolla. Ei huono idea.
Mutta tosiasiahan on se, etten aio käydä paimentamassa kuin silloin tällöin. Ja jotta jotain edistystä tapahtuisi, niin tuota pitäis tehdä usein ja mielellään pienestä pitäen. Kivaa loppujen lopuksi kuitenkin oli. Kuuma ilma ja hiki tuli. Tais tulla ohjaajalle välillä tuskanhikikin. Mutta mamman poika oli edelleen mammanpoika.
Illalla käytiin Pyryn kanssa viel fillariajelulla, sama lyhyt lenkki, ehkä 10 minuuttia. Ja sehän sujui jo aika hyvin. Välillä mentiin kovempaa, välillä lähes kävelyvauhtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti