keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

15.7.2014 V niinku vauhti

V NIINKU VAUHTI

Nyt ei jaksa tähän aikaan enää kirjottaa (klo 00:19), mutta oli ihan pakko kertoa, että oli varsin kiva ykkösluokan vauhtirata. Kiitos Saija. Niin ihanaa mennä taas Pyryn kanssa aksaa, se jopa kokos ja jarrutti! Later!

Enpä taida vieläkään jaksaa enempiä analysoida, mutta lyhyesti. Katseella on paljon voimaa. Mun katse kun lähti kohti seuraavaa estettä etsien, niin Pyry pudotti riman. Samoin siinä riman päällä ei kandeis sanoo mitään. Eikä pituudella huudella "eteen" kun jalat putos siinä paikassa. Nämä kun muisti, niin hyvin meni.

Hankalin paikka meille tais kuitenkin olla nurkassa vinohyppy ennen puomia. Siinä myös piti muistaa nuo edelliset, mutta myös rytmittää. Rima putos monta kertaa takajaloilla. Ennen uusintakierrosta joku oli laittanut siihen toisen riman vinoon. Ja avot kun jarrutti ja hyppäsi hyvin, lisäksi minä rytmitin ja olin ihan hiljaa.

Kiva rata, jossa oli mm. putki-rengas-putki ja putki-pituus-kepit. Pyry jarrutti kepeillekin niin hienosti. Ja koko radalla en tehnyt yhtään vastakäännöstä tai muutakaan, vaan jopa kerran oikein valssasin ja menin ihan perusohjauksilla. Kontakteilla nyt oltava ihan mustavalkoinen, ettei sieltä lähetä liikenteeseen omin luvin. Näillä eväillä kyllä hyvä tulee.

Toinen sessio olikin tosi hyvä, kunnes multa putosi kännykkä kesken matkan. Heli kävi sen poimimassa talteen ja ojensi mulle. Sanoin, että pidä vielä kun menen vielä toisen kerran. Kävelyllä ihmettelin missä mun kännykkä mahtaa olla. Heli sanoi, että kyllä hän sen mulle antoi, varmaan treeniliivin taskussa. En sitä sitten ihmetellyt, kun välillä tekee asioita eikä mitään muistikuvaa. Parkkiksella juteltiin Saija, Heli ja minä. Puhelin soi ja kukaan ei reagoi. Ihmettelin mistä se ääni tulee ja aattelin sekunnin, että onko Helilläkin soittoäänenä Cold Play. Kunnes tajusin, että sehän on mun kännykkä Helin treeniliivin taskussa. Voi että meil ei meinannu naurusta tulla loppua. Kiitos äiti kun soitit.

Olipa muuten mielenkiintoinen jäähdyttelylenkki. Muut oli käyneet jo kävelyllä,  paitsi minä ja Heli. Sanoin siinä sitten, että me mennään sitten erikseen lenkille, kun Lasse ja Pyry ei oikein diggaa toisiaan. Saijapa otti multa Pyryn ja sanoi, että nyt Heli ja Lasse lähdetään lenkille. Ja ekan kerran kun meinasivat rähähtää, niin Saija antoi Pyryn kuulla kunniansa (ihan sanallisen). Voi että Pyry oli nolona, eikä tiennyt miten päin olis ollu. Kehujen jälkeen näytti Pyrykin helpottuneelta. Lasse sai Heliltä samaan aikaan roiskauksen vettä naamaan ja Saijalta vielä kans torut. Pojat kulki sen jälkeen niin hienosti ja myös niin varoen (en kato, en kato...). Kerran vielä yrittivät, mutta ei sitten enää kolmatta kertaa. Wau! 

Kyllä mulla on mahtava kasvattajatäti. Kiitos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti