VOIHAN VIPPAUS
Saijan koulutuksessa pitkästä aikaa, tällä kertaa HiHan treenissä. Rata oli oikein hauska. Alussa oli vaihtoehto-ohjauksia, joita sitten kellotettiinkin. Kaikki sinänsä onnistui, kertaakaan ei mennyt putkeen, joka oli lähellä hollilla. Nopein tais olla vastakäännös+poikkari. Vaikka ensin valitsin ihan valssin ja jatko vaan rytmityksellä.
Yksi pohdittava kohta (alun lisäksi) oli ihan lopussa, jossa myös oli vaihtoehtoja. Lopulta päädyin sitten vippaus+vastakäännökseen (olikohan se niin?).
Mutta kaikkein hankalin kohta oli, jos yritin tehdä puomin jälkeen vippausta, jossa esteet oli levällään vähän kuin kolmiossa. Pyry ei osannutkaan tulla vippaukseen pysähdyksistä puomin alastulolta. Ei ,vaikka kuinka yritin. Teki whiskyn ja meni väärälle hypylle jne. No en olisi sellaista ohjausta siihen kohtaan tehnytkään, kun onnistuneesti olin jo pari kertaa takaakiertoniistänyt (tms). En tiedä, pitää vielä kokeilla toiseltakin puolelta, onko oikeesti noin vai oliko eilen vaan joku poikkeuspäivä.
Kun oli vielä aikaa, kokeilin pari kertaa puomin leijeröintiä. Hyvin lähti toiselle puolelle, no problem, mutta kun tuli pussista, kääntyi aina minua kohti ja siten hypyn ohi. Mun olis pitäny keretä pidemmälle.
Kivaa vaihtelua kokeilla eri vaihtoehtoja ja vieläpä kellotettuna. Tärkeintä ei ole voitto, vaan murskavoitto. Ei sekuntiakaan tasoitusta kilpatovereille. Vai miten se meni?
tiistai 31. maaliskuuta 2015
29.3.2015 Heidin tokokoulutus
HEIDIN TOKOKOULUTUS
Tällä kertaa päätinkin ottaa vauhtiliikkeen eli luoksetulon stopin. No saatiin siinäkin menemään se koko aika, mikä ei minua suinkaan haitannut. Sen sijaan minua haittaa yleisö. En vaan pysty keskittymään ihan satasella tekemiseen, kun kuulen yleisön kommentit ja stressaan ja jännitän sitä. Eli en kouluttajaa niinkään, vaan miltä me Pyryn kanssa näytetään ja ollaanko ihan pellejä. Siis eräänlainen asennevamma kai tuokin. Esiintyminen on mulle iso juttu, saatikka mokailu. Toiset on erilaisia kuin toiset, ja mä olen tällanen.
Kun nyt vielä muistais mitä kaikkea me tehtiinkään. No ainakin kierrätin Pyryä tötsän ympäri, siinäkään Pyry ei kuulemma tartte hetsausta edes kaukaa, koska vauhti on sille se juttu. Samalla mun piti juosta karkuun ja tehdä sitten äkkiä täyskäännös Pyryä kohti "top!". Ja siitä ei vaan meinannu tulla mitään, kun en siinä perunapellossa meinannut pysyä pystyssä. Aina kääntyessä olin lentää nenälleni. Ja sitten tietty parin yrityksen jälkeen Pyry rupes aijaamaan ja ennakoimaan. Ei, sitä me ei hyväksytty.
Tuota siis treenaamaan. Samoin erikseen stoppia, sitä seisomista. Ja kun vielä päättäisin käytänkö "top"-sanaa vai ihan "seis"-käskyä. Pitää kokeilla pian ja päättää. Siinä Heidi tuli Pyryä häiriköimään, taputteli maata ja sanoi "maahan". Ja halpaanhan Pyry meni (kuten on aiemminkin ollut herkkä liikkurien käskyille). Mutta muutaman kerran jälkeen sehän onnistui. Piti antaa koiran itse funtsia, että ymmärtää, että minä olen se pomo ja sinä kuuntelet minua, etkä muita, vaikka ne tekis mitä. Eli se oli sitä samaa kontaktin ottoa häiriössä mitä Pekankin kanssa. Tässä ei saanutkaan hokea kehusanoja, vaan oli oltava ihan hiljaa ja antaa koiran itse funtsia. Sen melkein näki, kuinka raksutus kävi Pyryn pururadalla.
Aikamoiset häiriöt kyllä ja Pyry suoriutui niistä lopulta ihan hyvin. Meillä on vielä toisen kerran Heidiä huhtikuussa. Kivaa.
Tällä kertaa päätinkin ottaa vauhtiliikkeen eli luoksetulon stopin. No saatiin siinäkin menemään se koko aika, mikä ei minua suinkaan haitannut. Sen sijaan minua haittaa yleisö. En vaan pysty keskittymään ihan satasella tekemiseen, kun kuulen yleisön kommentit ja stressaan ja jännitän sitä. Eli en kouluttajaa niinkään, vaan miltä me Pyryn kanssa näytetään ja ollaanko ihan pellejä. Siis eräänlainen asennevamma kai tuokin. Esiintyminen on mulle iso juttu, saatikka mokailu. Toiset on erilaisia kuin toiset, ja mä olen tällanen.
Kun nyt vielä muistais mitä kaikkea me tehtiinkään. No ainakin kierrätin Pyryä tötsän ympäri, siinäkään Pyry ei kuulemma tartte hetsausta edes kaukaa, koska vauhti on sille se juttu. Samalla mun piti juosta karkuun ja tehdä sitten äkkiä täyskäännös Pyryä kohti "top!". Ja siitä ei vaan meinannu tulla mitään, kun en siinä perunapellossa meinannut pysyä pystyssä. Aina kääntyessä olin lentää nenälleni. Ja sitten tietty parin yrityksen jälkeen Pyry rupes aijaamaan ja ennakoimaan. Ei, sitä me ei hyväksytty.
Tuota siis treenaamaan. Samoin erikseen stoppia, sitä seisomista. Ja kun vielä päättäisin käytänkö "top"-sanaa vai ihan "seis"-käskyä. Pitää kokeilla pian ja päättää. Siinä Heidi tuli Pyryä häiriköimään, taputteli maata ja sanoi "maahan". Ja halpaanhan Pyry meni (kuten on aiemminkin ollut herkkä liikkurien käskyille). Mutta muutaman kerran jälkeen sehän onnistui. Piti antaa koiran itse funtsia, että ymmärtää, että minä olen se pomo ja sinä kuuntelet minua, etkä muita, vaikka ne tekis mitä. Eli se oli sitä samaa kontaktin ottoa häiriössä mitä Pekankin kanssa. Tässä ei saanutkaan hokea kehusanoja, vaan oli oltava ihan hiljaa ja antaa koiran itse funtsia. Sen melkein näki, kuinka raksutus kävi Pyryn pururadalla.
Aikamoiset häiriöt kyllä ja Pyry suoriutui niistä lopulta ihan hyvin. Meillä on vielä toisen kerran Heidiä huhtikuussa. Kivaa.
22.3.2015 Kehu-palkka ja palkka-sana
KEHU-PALKKA JA PALKKA-SANA
Korrit tuli kouluttamaan HiHalle ja minä sain Pekan koulutusta. Ensin manasin itseäni, kun en ollut valmistautunut tähän mitenkään. Mitä liikkeitä nyt ottaisin, kun jokaisessa on vähän jotain fiksattavaa. Ajattelin sitten, että seuraaminen on perusjuttu niin moneen. Ja hyvin siinä riittikin tekemistä koko ajaksi. Pääpointti oli kontakti.
Näytin ensin miten meidän seuraaminen menee eli ensin hienosti kuulolla, mutta sitten pää laskee ja katse menee eteen ja muuttuu "matkalaukuksi" joka kyllä pitää paikkansa. Sitten Pekka kommentoi, että koira tekee about 70%:sesti töitä ja loput 30% se ehtii huomioida kaiken ympärillä olevan. Eli nyt pitäis saada tuo 70% sinne sataseen. Ja kaikkihan lähtee kontaktista.
Aina kun Pyry katsoo minuun kehut ja heti kun katsoo pois, joku toru. Sitten pitää erikseen olla palkka-sana ja mulla se nyt on "jes". Katseen kestoa pidentämällä lopulta palkka-sana ja vasta sitten lelu. Eli homma päättyy aina siihen.
Tehtiin sitten häiriöharjoituksia. Seurautin Pyryn ihmisten sekaan hallin perälle ahtaaseen paikkaan. Pyryä ei haitannut ihmiset lainkaan, rupesi lopulta haistelemaan maata. Sitten Pekka meni Pyryn viereen silittelemään sitä ja Pyryn piti pitää katsekontakti minuun. Siinä me onnistuttiin hyvin, mutta sitten kun tuli liike mukaan eli Pekka veti ja heilutteli hanskaa, niin en meinannut millään saada pidettyä Pyryyn kontaktia.
Mutta olin oikein tyytyväinen antiin. Uskon, että näillä saan tuon seuraamisen paremmaksi ja samalla kaiken muunkin. Ja ollaan jo sitä vähän treenattukin.
Korrit tuli kouluttamaan HiHalle ja minä sain Pekan koulutusta. Ensin manasin itseäni, kun en ollut valmistautunut tähän mitenkään. Mitä liikkeitä nyt ottaisin, kun jokaisessa on vähän jotain fiksattavaa. Ajattelin sitten, että seuraaminen on perusjuttu niin moneen. Ja hyvin siinä riittikin tekemistä koko ajaksi. Pääpointti oli kontakti.
Näytin ensin miten meidän seuraaminen menee eli ensin hienosti kuulolla, mutta sitten pää laskee ja katse menee eteen ja muuttuu "matkalaukuksi" joka kyllä pitää paikkansa. Sitten Pekka kommentoi, että koira tekee about 70%:sesti töitä ja loput 30% se ehtii huomioida kaiken ympärillä olevan. Eli nyt pitäis saada tuo 70% sinne sataseen. Ja kaikkihan lähtee kontaktista.
Aina kun Pyry katsoo minuun kehut ja heti kun katsoo pois, joku toru. Sitten pitää erikseen olla palkka-sana ja mulla se nyt on "jes". Katseen kestoa pidentämällä lopulta palkka-sana ja vasta sitten lelu. Eli homma päättyy aina siihen.
Tehtiin sitten häiriöharjoituksia. Seurautin Pyryn ihmisten sekaan hallin perälle ahtaaseen paikkaan. Pyryä ei haitannut ihmiset lainkaan, rupesi lopulta haistelemaan maata. Sitten Pekka meni Pyryn viereen silittelemään sitä ja Pyryn piti pitää katsekontakti minuun. Siinä me onnistuttiin hyvin, mutta sitten kun tuli liike mukaan eli Pekka veti ja heilutteli hanskaa, niin en meinannut millään saada pidettyä Pyryyn kontaktia.
Mutta olin oikein tyytyväinen antiin. Uskon, että näillä saan tuon seuraamisen paremmaksi ja samalla kaiken muunkin. Ja ollaan jo sitä vähän treenattukin.
perjantai 6. maaliskuuta 2015
2.3.2015 Kuulolla
KUULOLLA
Ohjaaja, sekaisin kuin seinäkello, unohti täysin että oli oma koulutusvuoro. Onneksi toinen Sari muistutti edellisenä päivänä ja vaihdettiin sitten jopa vuoroa, kun töissä edelleen mahdoton hoppu. Nyt vielä piti tehdä viiden päivän duunit kolmessa päivässä, että tää pääsee lomalle pariks päiväks. Ja aah parhaillaan kirjottelenkin lomalta. Loma ilman lapsia, miehiä ja eläimiäkin. Jonkun noista ehkä olis voinu ottaa mukaan.
Kerkesin sitten iltavuoroon treenailee. Sarilla oli kiva rata. Ohjaaja oli edelleen pallo hukassa, huuteli esteillä mitä milloinkin. Mutta juuri sen takia, olipa Pyry Kuulolla. Raukka pieni yritti parhaansa mukaan ymmärtää mitä ohjaaja haluaa. Ja osa käskyistä tuli tietenkin vielä myöhässä, kun oli vähän pitkät piuhat. Pyry jopa kääntyi kesken hypyn, kun huutelin oikeeta ja vasenta. Kyllä se näytti olevan mahdollista.
En kyllä tiedä miten se on mahdollista, mutta meillä meni oikeestaan hyvin. Pyry on taitava kepeillä ja eikä tarvii putkeenkaan saatella A:n ohi, se kyllä löytyy ja siksi pääsin hyvin ajoin seuraavalle esteelle, jossa epäiltiin ettenkö ehtisi. Pyry siis sai kymmenen plus, se teki kaikkensa, mutta ohjaaja ...
Ohjaaja, sekaisin kuin seinäkello, unohti täysin että oli oma koulutusvuoro. Onneksi toinen Sari muistutti edellisenä päivänä ja vaihdettiin sitten jopa vuoroa, kun töissä edelleen mahdoton hoppu. Nyt vielä piti tehdä viiden päivän duunit kolmessa päivässä, että tää pääsee lomalle pariks päiväks. Ja aah parhaillaan kirjottelenkin lomalta. Loma ilman lapsia, miehiä ja eläimiäkin. Jonkun noista ehkä olis voinu ottaa mukaan.
Kerkesin sitten iltavuoroon treenailee. Sarilla oli kiva rata. Ohjaaja oli edelleen pallo hukassa, huuteli esteillä mitä milloinkin. Mutta juuri sen takia, olipa Pyry Kuulolla. Raukka pieni yritti parhaansa mukaan ymmärtää mitä ohjaaja haluaa. Ja osa käskyistä tuli tietenkin vielä myöhässä, kun oli vähän pitkät piuhat. Pyry jopa kääntyi kesken hypyn, kun huutelin oikeeta ja vasenta. Kyllä se näytti olevan mahdollista.
En kyllä tiedä miten se on mahdollista, mutta meillä meni oikeestaan hyvin. Pyry on taitava kepeillä ja eikä tarvii putkeenkaan saatella A:n ohi, se kyllä löytyy ja siksi pääsin hyvin ajoin seuraavalle esteelle, jossa epäiltiin ettenkö ehtisi. Pyry siis sai kymmenen plus, se teki kaikkensa, mutta ohjaaja ...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)