Viime kuussa kun en kisannut ollenkaan, päätin, että pääsiäisenä sitten ainakin, kun ei ole muutakaan ohjelmaa tiedossa. Tsaukkilassa oli neljä rataa, kaksi Teilerillä ja kaksi Kermisellä. Odotuksia tietysti aina on, vaikka en ole paljoa kisannut enkä treenannutkaan. Lahjattomat treenaa, vai miten se meni.
Kermisen ekalla radalla oli paha kääntyminen pituuden jälkeen heti ekaan päähän putkea. Suunnittelin tekeväni siihen vastakäännöksen, mutta vähän ennen omaa vuoroa päätinkin tehdä siihen takaaleikkauksen, koska pituus oli sen verran reunassa, että olisin joutunut vähän kurvailemaan, enkä luottanut siihen, että Pyry jäisi A:lle. No ei kääntänyt tarpeeksi takaaleikkaus, vaan Pyry paineli silti vielä ulommaiseen päähän putkea. Jatkoin sitten vielä kisanomaisesti rataa, ja puomilta hän sitten läks taas omin luvin. Päätin sitten jättää leikin siihen ja käveltiin ulos. Ja heti kättelyssä oli sanottu, ettei kontakteja täällä harjoitella.
Mutta ne kontaktit, niitä on taas treenattava tai en tiedä mitä niiden kanssa tekisin. TSAUn pihalla tein montakin kertaa A:ta ja puomia, eikä siellä ollut mitään ongelmia, Pyry jäi kontaktille kuin tatti. Pöh. Ja sitten radalla...ai eikö täältä saanutkaan lähteä omin luvin, mitä...?
Teilerin radat oli vähän samaan tapaan kiemuraiset, että niissä ei päästy kun hyvä jos puoleen väliin ja siihenkin mennessä jo hylly alla. Kun ei ehdi oikeisiin paikkoihin jarruttelemaan ja ohjailemaan, niin ei sitten. Ja hyvin irtosi putkesta toiseen putkeen, jota en ollut edes tajunnut ottaa huomioon.
Kermisen toka rata olikin sellanen meille sopiva vauhtirata. Toki siinäkin sai ohjailla, varsinkin parille sivuttaiselle hypylle ja keppien jälkeiselle putkelle. Kontakteilta annoin lähes samantien luvan lähteä, en luottanut yhtään, että niille jäisi. Kyllä sai ohjaajakin juosta. Ja menihän se Pyrykin kovaa, mites muuten. Etenemä 5,62 m/s, ei huono ei. Ja sillähän me voitettiin, jihuuuuu. Mentiin vielä 21,48 s alle ihanneajan. Mutta sitä en voinut ymmärtää, että me saatiin ainoo nolla kolmestakymmenestä koirakosta. Mitä niille muille tapahtui? Mutta kyllä meille kelpas, toinen nolla kakkosista. En kyllä uskonut ennenkuin näin nimen tuloslistalla. Jes jes jes, vähänkö taas motivoi. Ja olikin jo ikävä kisaamista.
Ja pääsiäismaanantaina taas Lietoon kisaamaan, tällä kertaa ATT:lle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti