NÄTISTI
Viikon aksatreeneistä en enää muista mitään muuta, kuin että sain kerran esille sen, että Pyry varasti A:lta omin luvin. Se oli hyvä juttu, että pääsin siihen puuttumaan. Ei sitten varastanut toista kertaa. Ja kun en juuri muuta muista, niin yritän nyt muistella mitä Heidi Pesonen meille neuvoi tänään toko-koulutuksessa.
Olin päättänyt ottaa ainakin noutoa ja siitä aloitettiinkin. Näytin Heidille miten Pyry ryysää kapulalle. Sitten jotenkin sivuttiin edellisen kerran aihetta luoksetulon stoppi. Ja sanoin, etten vaan osaa juosta ja kääntyä tarpeeksi nopeesti, että saataisiin kunnon lukkojarrutukset aikaiseksi. No ei hätiä mitiä, Heidillä oli siihen sitten toinen tapa mitä sitten kokeiltiinkin.
Jätin Pyryn ehkä 20 metrin päähän Heidin viereen, sitten mun piti kutsua Pyryä. Mutta kun oltiin jo otettu se kapula ensin esille, niin Pyry jäi siihen Heidin eteen pörräämään, katsoi välillä minuun, että enhän voi tulla, kun muuten jää kapula tänne. Voi elämä. Uudestaan, sama juttu. Sitten Heidi tuli kapulan kanssa mun luo, niin onnistuihan se sitten. Tuli vauhtia, lähellä "top" "jes" ja heitin lelun Pyryn taakse niin saatiin tehtyä lukkojarru. Oppi kyllä myös salamana ennakoimaan himmaamalla. Siihen nyt ei auta kuin välillä ottaa vaan läpijuoksuna ja palkka.
Sitten päästiin vihdoin takaisin siihen noutoon. Ongelman ratkaisu on siinä, että tehdään lelusta kivempi kuin kapula. Ja ensin sen on tarkoitus toimia läheltä, että se myöhemmin pelaisi kauempaakin. Nosto tässä oli se ongelmatilanne ja liian kova vauhti. Neuvo oli myös, että jos saisi vieläkin korkeamman kuin ohjatun kapula, että treeneissä se on helppo Pyryn saada nostettua vauhdissa suuhun.
Ensin siis tehdään ihan lähellä. Kapula pitkittäin, "tuo", vähän ennen kuin nostaa "nätisti" ja kun nostaa niin heti "jes" ja palkkaa esim. narulelun vetoa, kunnes Pyry pudottaa kapulan (=vaihtaa kapulan leluun). Epäilinkin, että niinköhän irrottaa suosikkiesinettä ja jaksoi vähän aikaa pitääkin, mutta luopui aina lopulta. Huoh, onneksi, helpottaa vähän asiaa.
Näin lopulta yksinkertaisilla neuvoilla päästään taas treenaamaan ja toivottavasti asiassa myös eteenpäin. Teinkin tuota jo kävelylenkillä Pyryn kanssa ja saatiin ihan hyvät lukkojarrutukset aikaiseksi. Pidän Heidin tyylistä kouluttaa. En ollut alussa ihan parhaalla tuulella, vähän sellaisella turhautuneella tuulella, mutta Heidi on niin hyväntuulisen innostava ja kannustava, että kyllä jäi hyvä mieli ja halu päästä heti kokeilemaan.
Sellaiset pikku asiat jäi myös mieleen omasta tekemisestä ja katsomalla muidenkin tekemisiä, että autetaan liikaa koiraa. Ei pitäisi antaa koiralle vaihtoehtoja. Yksi käsky pitää riittää ja jos ei kuuntele/tottele, se haetaan siihen kaulapannasta ja vaaditaan keskittymistä. Siinä tilanteessa ei vielä palkkaa, pikku kehut ja uudestaan. Ja kun onnistuu, isot kehut ja palkkaa. Sama myös häiriössä, on vaan kuunneltava ohjaajaa, ei muita. Näillä ohjeilla nätisti etiäpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti