keskiviikko 6. toukokuuta 2015

6.5.2015 Kesä tulossa?

KESÄ TULOSSA?

Viimeks treeneissä oli kylmää kyytiä, kun kävi Pyry ja Viima. Oliskohan nyt kuitenkin kesä jo tulossa, kun treenit meni suorastaan hyvin. No okei, ensin kun Saija oli oikassu multa lälläriohjauksen vek (pitemmästä tiestä lyhyempi ja nopeampi) ja sit jos ei lasketa ohjaajan paria unohdusta mukaan, niin not bad.

Rata oli tosi kiva, mutta kun parit kohdat mentiin kahteen kertaan, unohdin aina niissä kohdissa jostain syystä mikä kierros, minne nyt pitikään mennä ja kummalla puolella mun piti olla. Laho pää, minkäs teet.
Radalla koiran piti osata mennä kepit yksin loppuun asti, samalla kun ohjaaja ottaa sivuetäisyyttä. Ja se oli ainakin asia, jonka tiesin Pyryn osaavan. Kepit on meillä hienot. Ne mennään kovalla vauhdilla, mistä kulmasta vaan ja loppuun asti. Todettiin juur, että Saijan kasvateista suurin osa on hyviä pujottelijoita (kuin myös hyvin estehakuisia ja vauhdikkaita). Ja mistä se lie johtuu, olisko siis geeneissä ja hyvissä koulutusmetodeissa. Ja ehkä mäkin olen jotain perusjuttuja joskus tehnyt oikein.

Puomi piti myös mennä yksin loppuun asti, Pyry kyllä otti kontaktin ja pysähtyi, mutta ei mennyt ihan loppuun asti, vaan vähän oikoi ja jäi sivuttain. Lopussa otettiin erikseen vielä kunnolla alastulo, ettei rupee ennakoimaan ja siten himmaamaan, ja ettei opi sellaista puolittaista sivuttaista.

Yhden päällejuoksukohdan vaihdoin pakkovalssi-valssiksi, kun tuntui etten oikein ehdi alta pois ja jätä Pyrylle kunnolla tilaa hypätä, se loikka on kuitenkin niin pirun pitkä. Ja noita valsseja tehtiin muuallakin, eikä nyt ihan karmeita kaarroksia kai tullut, jos ei hirmu tiukkojakaan. Mutta tiedostan sen valsseissa kyllä koko ajan, etten peruuttaisi vaan lähtisin samantien kohti seuraavaa estettä, muuten ohjaus valuu.

Mutta lämpimäksi ja hyväntuuliseksi jäi mieli, kuin kesäinen auringonpaiste. Kiitos Saija taas. Kyllä se kesä sieltä tulee ihan just. Treenattavaahan on aina. En ole vielä kyllä uskaltanut/ehtinyt katselemaan kolmosten kisoja. Ja vaikka onkin jo kolmas koira, jonka olen kolmosiin asti saanut, ei kai se niin jännää ole. On se.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti