MUISTI PÄTKII
Viime aikoina treeneissä ollut ärsyttävää radan unohtelua. Ja usein se on ne samaiset paikat missä ei millään muista mihin rata jatkui. Kisoissa sitä ei onneksi ole tapahtunut, tosin en ole nyt juuri kisannutkaan kuin sen kerran kuussa.
Syitä on tietysti monia. Treeniradat on olleet usein sen verran pienemmällä alueella, että esteet mennään moneen kertaan moneen suuntaan. Toinen syy saattaa olla stressi, työstressi, jolloin ajatukset ei oo aina ihan mukana. Tai sitten en vaan keskity kunnolla tekemiseen, ja sekös itseä eniten ärsyttää.
Edellisellä viikolla Saijan treeneissä mentiin kisanomaisesti. Ja mikä siinäkin on, että meikälle tulee noissa tilanteissa jonkunlainen luovutusfiilis, ettei tästä varmaan mitään onnistunutta nyt tule. Ja niinhän siinä kävi, Pyry haukkui jo mennessään radalle eli viretila oli ihan väärä. Rata oli ihan kiva, mutta sain Pyryn kaikkiin mahdollisiin ansoihin, vaikka tiedostin ne etukäteen, mutta kun ohjaus ei onnistunutkaan niinkuin ajatteli, niin...ja mikä ihme siinäkin oli, että olin päättänyt, että okserilla en takaaleikkaa. Tein sen Saijan pyynnöstä kuitenkin, ja sehän pelitti ihan satasella. Noloa. Sitten olin varma, että Pyry menee kepit mistä vaan, mutta ei kyllä tuossa mielentilassa. Pöh. No tällee se rata meni, vaikka oli siellä paljon hyvääkin. Mutta se siitä kisanomaisesta, kohotti itsetuntoa ihan hitokseen!
Kisanomaisen jälkeen mentiin sitten yksitellen, kuten yleensä treeneissä, hiottiin niitä hankalia kohtia. Siinä katselin sitten muita, kun olin vasta vikana vuorossa. Ja muilla näytti menevän tosi hyvin, niin manasin siinä ääneen, että en kestä jos minä en nyt onnistu ollenkaan. Saija huuteli kentän puolelta sitten vitsinä, että haluat sitten varmaan rahat takaisin. Eipä tarttenut karhuta rahoja takaisin, rata sujui jo paremmin kuin hyvin. Ainahan siellä jotain hiomista on, mutta pääasiassa pätkissä osattiin kuitenkin kaikki. Keppien jälkeistä elämää kokeilin kolmella tavalla, "flipillä", päällejuoksulla ja whiskyllä, ja ne kaikki onnistui! Eli kotiin lähti kuitenkin ihan tyytyväinen koirakko.
Tiistaina tehtiin Ville Liukan maanantai-ryhmälle vetämää treeniä. Vaikein kohta taisi olla putkesta takaakierto, sieltä ässänä, vikalle välistä ja sieltä kepeille. Laura kertoi miten missäkin kohtaa oli tarkoitus tehdä. Ihmetystä herätti vähän juuri tuon kolmen esteen ohjauspaikka. Piti ohjata ensimmäinen kauempaa (eli saada koira menemään takaakiertoon ilman, että menee lähelle ohjaamaan) ja siitä jatkaa ehkä parin metrin etäisyydellä hyppyihin. Ja minä kun olen tottunut ohjaamaan ihan läheltä pienellä etumatkalla. Mutta tietysti jos haluaa koiran kaartelevan enemmän, ehkä silloin ohjaaminen on helpompaa (ja ehkä hitaampaa), tiedä häntä. Mutta rata oli kiva, sellanen Pyrylle sopiva, joka irtoaa putkiin ja menee kepit itsenäisesti ja oli siellä yksi puomi-putki-erottelukin, osattiinhan me sekin, jes. Sain kyllä leijeröidäkin parissa kohdassa, kun ei vaan kerkee joka paikkaan Pyryn mukana, ja jos ei tarttekaan, niin mitä turhaa.
Keskiviikkona olikin sitten vika Saija-treeni ennen kesätaukoa. Tulin vähän myöhässä vaihteeks duunin takia, niin missasin sitten rataantutustumisen, enkä ehtinyt sitä koko päivänä edes katsoa facesta. Ja niin taas unohtelin parissa kohtaa mihin rata jatkui. Voi turhautus! Suht hyvin meni silti, yhdessä kohtaa oli taas vaikeuksia saada tieto ylhäältä jalkoihin asti. Kumpi jalka eteen, että saisin jarruttamaan ja kääntymään tiukasti. Siihen jatkoon Saijalla olikin makee ohjausehdotus, oliko se nyt sitten se flippi nimeltään tai jotain. Se tuntui kivalta ja se pitää muistaa tuon kaltaisissa kohdissa kisoissakin. Ollaan kyllä opittu paljonkin tässä talven aikana, ehkä siksi vihdoin päästiin tuonne kolmosiinkin asti.
Tänään lauantaina käytiin treenaamassa Saijan, Sarin ja Iriksen kanssa HiHan kentällä. Sarin kanssa laitettiin pystyyn taas se Liukan rata, kun ainakin minä halusin treenata sitä yhtä päällejuoksukohtaa eli se ensimmäinen niistä kolmesta hypystä. Kun Pyry tulee putkesta niin kovaa, että yhtään ei katso mun vastakäden vetoa, vaan laukkaa vaan mun liikkeen suuntaan ja ohi esteen. No aavistuksen pienellä puolivalssilla se onnistui ihan superisti ja onnistui se välistävetokin (välillä just ja just, mutta onnistui). Muut kohdat meni ihan priimasti, putkeen irtoomiset ja kepeille menot ja leijeröinnit, kuten tiistainakin.
Jänskää, huomenna meidän pitäis korkata ekat kolmosen kisat Purinalla. Jännittää varmasti, mutta olen tyytyväinen, jos vaan tehtäis yhdessä rataa, virheistä viis. Hyllykin kelpaa, jos rata muuten menee hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti