19.6.2015 Juhannuskisat

JUHANNUSKISAT

Masa lähti golfkisoihin, niin minäkin sitten aattona kisaamaan TSAUlle. Jos kert toiki, ni kyl mäkin sitten. Nih. Ja olihan jännää ja kivaakin.

No tottakai jänskätti taas. Jalat tuntu hiukan betonilta ja vähän pelotti, pystyykö niillä juoksemaan. Oltiin Pyryn kanssa kuitenkin vasta toista kertaa kolmosien kisoissa ja samassa kisassa oli mukana Suomen mestari ja monta muutakin huippua.

Eka radalla (Marjo Heinon), oli muutama kinkkinen kohta. Alussa tein hypyillä pakkovalssi-saksalainen-niiston ja ne onnistui hyvin. Keinulla tehtiin lähes täyskäännös ja siltä piti osata valita oikea puoli, että sai oikeaan päähän putkea. Puomin alastulon otin niin varman päälle, että tais mennä muutama sekunti, putki oli kuitenkin edessä houkuttimena.
Sitten ihan lopussa tultiin putkesta hyppyrupeamalle, jota mietinkin pitkään miten sen tekisi, enkä tainnut oikein päättää koskaan. Siinä kai se virhe tulikin, jo ennen kisaa. Ekalla hypyllä tuli kielto, kun Pyry meni ohi ja kiersi siinä sitten samalla pari kolme estettä ja aikaa paloi. Tuli sitten takas ja suoritettiin se hyppykimara. Eli tuloksena vitonen ja oltiin sillä 12./44. Tuota kiemuraa lukuunottamatta, ei huono! Tuosta jäi tosi hyvä fiilis.

Seuraava rata oli ulkona Sari Mikkilän, jossa oli myös noita vauhdikkaita tsiekurakohtia kolmeenkin otteeseen ja saatiinkin jo kasilla hylsy, kun jäi vauhdissa yksi este suorittamatta ja Pyry paineli putkeen. Ja muiltakin osin olin myöhässä ohjauksissa. Tais olla sama moka, kun sisällä, että en osannut oikein päättää niissä kohtaa miten ohjaan. Ja kun ohjaus on epävarmaa, niin sehän ei voi päättyä kovin hyvin. Mutta olin tosi tyytyväinen alun kepeillemenosta, kun kaikki väänsi mitä ihmeellisempiä kuvioita sinne, niin minä annoin Pyrylle vaan tilaa ja Pyry hoiti loput. Ihan super kaveri <3.

Mutta voi vide, kivaa oli, ja hyvä fiilis jäi ekan radan ansiosta. Nyt vaan tahtois lisää, mutta heinäkuu on aika kuollutta kisojen osalta.

Näin ajatuksissa mulla ei ole ollut mitään hirveetä pentukuumetta, mutta voi ei, kun Tuulia L. toi kentän reunalle sellaisen syötävän suloisen mustavalkoisen pennun, jota kaikki silitteli ja pusutteli, niin .... aaah ja voi sitä suloisuutta!