VALSSIN ASKELIN
Flunssa iski sitten kuitenkin niinkuin eilen uhkailikin. Paikkoja kolottaa ja kotiinkin olis voinu jäädä, mutta ei, Buranaa kehiin ja kisaamaan Kirkkonummelle. Sisulla vaan, kun tuntui, ettei voimia ole ollenkaan.
Jari Helinin radat oli ihan jees. Jonkunverran takaakiertoja, jonka jälkeen usein kerettävä eteenpäin ohjailemaan. Ja ansaesteitä tietty aina lähellä. Mutta ei mitään mahottomia kuitenkaan.
Ekalla radalla, hyppiksellä, viistoista virhepistettä. Yks rima ja pari kieltoa, eli suomeks valahti ja meni esteen ohi. Oli vähän vauhti päällä ja minä myöhässä. Toka rata kymppi, yks rima ja enää yks kielto.
Kolmas rata, jippii, vihdoinkin, nolla!!!!!! Oltiin kuudensia (osallistujia yli 40) heti huippujen jälkeen. Jonkun verran tuli pientä valumista joissain kohti, niin siihen ehkä meni aikaa. Rata oli kyllä varsinainen valssirata.
Valssasin kakkosella, kolmosella, viitosella, seiskalla, kympillä ja yhellätoista. Ja valssit on aina olleet meille vähän sellanen nounou, kun pelkään aina jääväni Pyryn tielle. Mutta tänään ne onnistui, ja oikein kiinnitin huomion, etten yhtään pyöristä=peruuta, vaan samantien nokka kohti seuraavaa estettä. Myös takaakierrot, jopa kaukaa, onnistui, eikä rimat pudonneet niissä kohtaa. Rimat tuli sellasissa vauhtikohdissa, joissa saatoin kääntää katseeni liian aikaisin. Ja kontaktitkin meni hienosti.
Mut hei, meidän eka nolla ikinä kolmosissa! Joillain on jo SM-nollat kasasssa, mutta me vasta päästiin alkuun. Ja tämä tie voi kestää kauankin, tupla ainakin on ihan huippua, jos sellaisen onnistutaan joskus hommaamaan. Mut kisa kerrallaan ja parhaamme yritetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti