SELLANEN VIIKKO
Maanantaina ostin taas tuurauspaikan Villen treeneihin. Se oli oikee vauhtirata, joka meni sillee ookoo.Paria kohtaa hinkattiin. Mutta sitä käännöstä ennen välistävetoa ei vaan saatu parhaaks mahdolliseks. Ja mitä väsyneempi koira, vielä huonommin jaksaa kääntyä. Toinen oli kääntyminen renkaalta aika tiukasti hypylle ja takas hypylle (näiden takana suora putki houkuttimena). Siinä jäin vähän välistävetokohtaan jumiin, niin Pyryhän oli jo sen jälkeen ties missä. Renkaalle olis pitäny ehtii tekee vastakäännös, mutta ei sen ajoitus oikein natsannut. Paras oli loppujen lopuksi se, että meninkin siihen välistävetokohtaan toiselle puolelle ja siitä renkaalle takaaleikkaus, ja hyvin kääntyi. Ja aika kaukaa kuuliainen poitsu tuli vielä hypylle eikä posauttanut putkeen. Ihan kivaa oli, vaikkei ehkä niin onnistunutta kuin viimeksi.
Tiistaina oli HiHan treenit ja koska edellinen ryhmä oli tehnyt tuota Villen rataa, niin mekin. Eikä se nyt mennyt juuri yhtään paremmin. Mutta tulipahan rauhassa kokeiltua vaikka mitä ohjausvaihtoehtoja. Kiitos Anu koulutuksesta.
Keskiviikkona sitten Saijan treeneihin ekaa kertaa pitkästä aikaa. Siellä tehtiin lyhyehköjä pätkiä, missä katsottiin osaako puomi-putki-erottelua, keppejä, yms.
Osattiin paljonkin, varsinkin jos ohjaaja ohjais huolellisesti. Mutta tiukka kääntyminen oli vähän sukuvika, kun ei suksi tuntunu luistavan ilman vastakäännöstä. On se silti kivaa.
Lauantaina sitten LÄGIlle kisaamaan Kaukisen radoille. Huoh. En nyt oo ihan varma tykkäsinkö vai en. Joka radalla oli vähän samat jutut. Suoria putkia ja sitä ennen takaakiertoja, jolloin oli aika mahdottomuus keretä sinne putkelle tarpeeks pitkälle, että Pyry kääntyis sitten oikeeseen suuntaan. Mutta paljon oli hyvääkin, kontaktit, kepeille menot kovasta vauhdista mm.
Eka rata menikin aika päheesti, tuntuikin ihan kivalta, tosin juosta sai ihan hulluna koko ajan. Kontaktit otin kunnolla niin niihin paloi vähän aikaa. Pitää treenaa sitä, että Pyry menee puomin loppuun asti vaikka itse lähen sivuun. Aika lopussa mua suorastaan nauratti, kun pingoin minkä kerkesin, että kerkesin Pyryn mukaan. Nollaa oli pukkaamassa, mutta vikan riman kohdalla sanoin "jes" ja rima tuli sit alas. Däm. Mut hieno rata enivei.
Seuraavat radat olikin sit hyllyjä. Keinulla unohdin sanoo keinu, niin en ollut siellä missä piti sillä hetkellä, kun putos jo alas. Siihen se rytmi sit levis, tuli kieltoa jne. Vikalla radalla tein takaakiertoon persjätön (kun kuuntelin kanssasisaria, ettei muuten kerkee putkelle) ja Pyry läks liukkaasti mun heilahtavan käden suuntaan, väärään putkeen. Olis vaan pitäny valssaa niinku eka suunnittelin.
Mut näin. Nolla oli lähellä, mutta niitä ei lasketa. Näin ne vaatimuksest kasvaa. Ensin haluaa vaan saada tuloksen ja tehdä samaa rataa koiran kanssa. Sitten kun tuleekin vaan vitonen, niin nollakin olis kiva.
Nyt vaan buukkaamaan lisää kisoja. On se niin kivaa ja jännää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti