En oo muka kerenny blogia taas kirjoittelee, niin on jonkunverran sitten tässä kirjoitettavaa. Huoh, ja kello on...jo ykstoista!
Hihan leiri oli toissa viikonloppuna. Olipa hauskaa taas kerran. Hyvää seuraa, kiva paikka (Kuninkaala, Hartolassa), kivat opet ja jotain uuttakin kokeiltavaa. Meillä Pyryn kanssa oli ohjelmassa aksaa, vepeä ja rallytokoa.
Aksassa kouluttaja Lotta Lehtinen oli oikein selkeä rataantutusmisessa jo. Meillekin valkeni miten tärkeät on linjat. Tosin aina olen yrittänyt huomioida, etten ainakaan Pyryn linjalla olisi. Mutta joissain kohti piti vaan rohkeasti ohjata eteenpäin, vaikka näyttäisi, että vauhti menee jo ihan hurjaksi kääntymistä silmälläpitäen. Kaikki muu periaatteessa onnistui, paitsi pari käännöstä. Ja toista käännöstä väänsin sitten vielä illemmalla Lotan lähdettyä, kun pakkohan se oli saada onnistumaan. Piti mennä putkesta toiseen, välissä hyppy, nämä siis vinottain ja merkkauksella yritin, mutta Pyry tuli aina vaan liikkeeseen ja ohi. Pakko oli odotella, että oikeesti kaartaa ensin ja lukitsee hypyn ja sitten vasta pääsin itse etenemään seuraavalle, jossa olin sitten jonkun verran väkisin myöhässä. Jaksi tuli sitten katsomaan vähän meidän perään ja annoin Pyryn hänelle ohjattavaksi. Meni sitten ohi, ohi, ohi, ... ei osaa tulla merkkauksiin. Se on meillä sitten kotiläksy ja verkko avuksi. Kiitos, en olis tuota verkkoa muistanutkaan käyttää.
Vepessä oli kouluttajina kaksi Lahtelaista naista, oikein kivoja ja osaavan tuntuisia. Me olimme aamuryhmässä, jossa lähestulkoon kaikki olivat aikalailla aloittelijoita. Ja ilma oli, hyrrr..., kylmä. Tuuli ja oli pientä aallokkoakin. Mutta aloitettiin järkevästi veneessä olemisella eli käytiin vähän soutelemassa ja pyöriteltiin venettä. Ensin olin Pyryn kanssa veneessä ja toisella kerralla Pyry veneessä ja minä rannalla. Siinä Pyryn pää vähän pyöri, ettei hukkaa minua silmistään. Sitten yritettiin palkata veneelle viemisestä. Siinä Pyry ei ihan suoraan lähde tuomaan, vaan yrittää aina vähän kaartaa ja lähteä vaan uimaan. Esineen käteen tuomisessa petrattavaa, sitä harjoitellaan kotona sitten sohvan käsinojan yli. Viimeisenä otettiin veneestä hyppy ja eipä hän tahtonut oikein uskaltaa hypätäkään enää. P hyppäsi matolta toiselle, että kumpaan suuntaa tästä nyt lähtisi. Hyppäsi sentään kuitenkin ja ui rantaa mun luokse. Olen kyllä ylpeä meidän pojista, sillä Vip oli kuulemma ihan haka tässä heille uudessa lajissa.
Rallytokossa koulutti Jaana ja Heli. Ratoja on kiva tehdä, jos meikällä menis kertalukemalla ymmärrykseen mitä siinä pitää tehdä. Uutena liikkeenä tuli pyörähdys, en muista miksi sitä kyltissä nimitettiin. Sitä temppua saa sitten harjoitella.
Uutena kokeiltiin sitten esineruutua. Se oli hauskaa touhua. Heinikko oli aika korkea, etten minäkään tahtonut esineitä löytää. Mutta Pyry löysi kuin löysikin kaksi ilman minun avustusta. Siinä kohtaa ajattelin, että vautsi Pyry on sittenkin nenän käyttäjä ja tämähän menee hienosti, mutta seuraavat kaksi esinettä löytyivät vasta mun avustuksella. Mutta pitää joskus taas kokeilla, oli se sen verran hauskaa touhua. Seuraavalla leirillä, joskus, voisi kokeilla jotain metsälajia vuorostaan, ne on meille ihan outoja.
Seuraavan keskiviikon vepessä taas sama juttu, ei meinannut hypätä veneestä. Heli oli Pyryn kanssa veneessä ja hellästi tuuppasi poitsun veteen. Hyvä. Taas harjoiteltiin veneeseen vientiä ja pieni uskonpuute tulee Pyrylle, jos vene on liian kaukana. Nyt olen ostanut uusia esineitä kuljetettavaksi, eli kelluvan kapulan ja patukan. Eivät saa muistuttaa lelua, koska näillä ei nyt leikitä, ne on tehtävän suorittamiseen tarkoitettuja kapineitä. Katsotaan ensi kerralla miten niiden kanssa onnistuu.
Perjantaina lähdettiin kohti Nastolan SM-kisoja. Päästiin Susannan äidin mökille aina yöksi, ettei tarvinnut kotoa asti aina lähteä ajelemaan. Myrskylästäkin lähdettiin joka aamu varttia vaille kuus, että saatiin autot eturiviin, josta lyhin matka kisapaikalle. Ilmat oli aika karmeat, tuuli ja satoi lähes koko ajan, mutta kaikillehan tuo on sama. Eipä se Pyryä haittaa.
Oltiin lauantaina HiHan joukkueessa, jossa myös Anu&Max, Karoliina&Troya ja Marjo&Rytsölä. Anulle nolla, Karoliinalle ja Marjolle jotain virhepisteitä ja meille hylky. Ja sekös mua pänni. Olisin niin halunnut onnistua juuri joukkueradalla, yksi kaikkien puolesta. Yksilöradasta viis. Jalosen rata ei ollut edes vaikea, nopea kylläkin. Tais tulla se vanha kunnon ranneliike, joka harhaanjohtavasti sai Pyryn kääntymään väärään suuntaan ja takaisin tullessaan hyppäsi sitten siinä ohimennen yhden ylimääräisen hypyn. Muuten saatiin rata tehtyä. Perhana tarttee kiinnittää huomiota tuohon mun ranneliikkeeseenkin, ettei tuo tule tavaksi.
Sunnuntain yksilökisassa lähtöpaikka meillä oli heti aamukahdeksalta ja toisena!!! Eipä siinä ehtinyt katsella muita, mutta ei myöskään jännittämään, mikä oli erittäin hyvä juttu. Vettä tuli ja rimat oli tapissaan 65cm. Helinin rata oli jo jonkun verran haastavampi, mutta tykkäsin, kun siinä enempi pienempää piperrystä. Pyry silti ihan kiitettävästi "lensi" esteeltä toiselle. Hieman voimakkaammin ja aikasemmin olis pitänyt rytmittää. Taisteltiin melkein loppuun ja sitten tein huolimattomasti niistopersjätön ja oletin, että perässä tulee, vaan ottikin vähän leveämmin sivusta taas ylimääräisen hypyn. Äsken katselin tuon radan youtubesta ja ei se nyt ihan pahalta näyttänyt. Rimoja tuli kolme, ja ainakin yhdessä olin Pyryn linjalla takaakiertovalssissa. Mutta kaiken kaikkiaan näytti ihan jopa agilityltä ja sain tehtyä about koko radan. Oikeestaan olen ihan tyytyväinen meidän ensiesiintymiseen ässämmissä. Nyt sitten tuli hinku kisaamaan ja uusia nollia keräämään ja Pyryn kanssa se vaan on kivaa <3 <3 <3
Täytyy vielä mainita maksien finaaliradasta, englantilaisen Lee Gibsonin tekele, johon me ei siis päästy, missä katsottiin jyvät akanoista, kuka osasi mennä kepeille, jotka oli "putken sisällä". Eipä osannut moni tai ehkä osasikin, mutta ohjaaja sössi, kun ei luottanut koiraansa. En tiedä miten siinä olisi käynyt, mutta minä olisin jäänyt taka-alalle ja antanut Pyryn hoitaa homman. Tuon haluan kyllä testata. Se oli kyllä varsinainen show ja jännitysnäytelmä, jonka jälkeen minien rata oli suorastaan tylsä. Toinen show oli katsellessa erään Aatsin lämmittelyjumppaa, ilmanyrkkeilyä ja Saturdaynightfeverliikkeitä keskellä tyhjää kenttää. Vieläkin hymyilyttää, vaikka itsensä lämmittelykin on tärkeä asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti