FEELING DOWN
Viime viikolla tiistaina Saijan tän "kevään" vikoissa treeneissä. Olipa erittäin vaikea kepeille vienti, josta kuitenkin uskoin selviytyvämme. Ennen suoraa putkea oli takaakierto, sitten heti suoran putken jälkeen oikealla kepit ja houkuttimena suoraan edessä toinen putki. No joo moneskohan yritys onnistui. Olin tietysti pettynyt, kun ajattelin, että kepit Pyry osaa melkein mistä vaan, mutta jos ei tullut sitä ennen kunnon ohjeita, niin vaikea niitä on suorittaa. Mutta kun piti ensin jarruttaa ja sitten kuitenkin ehtiä ohjaamaan liikkumatta liikaa toista putkea kohti.
Whatever, sitten hermostuin takaakiertohyppyjen rimojen pudotuksiin. Ja mitä väsyneempi koira (ja turhautuneempi ohjaaja) sen huonommin ne pysyivät ylhäällä.
Fiilikset oli jotakuinkin down, eipä ookaan pitkään aikaan ollu. Mielessä SM-kisat, joissa pitäis näyttää mitä osaa. Ehkä just tuo takaraivossa häiritsemässä. Mutta kun aina tulee jotain, johon jumittuu. Laura vei sanat suustani, kun kisan jälkeen silitti Pirkkoa ja oli onnellinen, että hänellä oli niin hieno koira. Mutta samalla harmistunut, kun ei saa tehtyä virheettömiä ratoja. Se on just niin. Olkoonkin meidän kohdalla, että jos ohjaaja vain muistaisi ohjata kaikki kohdat, niin ... sehän se kaikkein turhauttavinta juuri onkin, kun itessä on vika.
Olihan siellä ihan onnistuneitakin osioita ja rata oli kiva, mutta nyt vaan jäi masis päälle.
Keskiviikon vepessä otettiin iisisti ja yritettiin tehdä järkevästi mieluummin vähän ja helppoa onnistuneesti kuin liian vaikeeta. Kiitos Helin. Otettiin yks veneestä hyppy ja vientiä/tuontia rantavedessä. Vähän upoksissa olevaa lelua ei haluaisi ottaa, kun kuono joutuu veden alle, ääk. Seuraavalla kerralla yritetään erilaisen lelun kanssa. Ai meinas unohtua, että yks tehtävä oli pelastaa hukkuvaa. Hukkuvalla siis dummy kädessä, johon Pyry ei meinannut lähteä. Pyryn mielestä ei näyttänyt vissiin tarpeeks kivalta jutulta. Hukkunu olis. Mutta tais sitten mennä kuitenkin ja veti sen metrin pari.
Torstaissa toivoa täynnä ja odotuksia josko Villen treeneissä onnistuisi paremmin. Ja joo...osittain hyvin, osittain pientä säätöö, mutta nollaa ei sitten millään, vaikka sain monta yritystä. Jo se, että mulle sanoo ääneen, että nyt sitten nollarata tai sama jos sanotaan, että tehdään kisanomaisesti, niin paineet ponnahti heti huippuunsa ja samoin epäusko. Eihän noin voikaan onnistua. Pessmisti ei pety, paitsi että pettyy sekin. Ja pessimisti ajattelee, että tän huonommin ei voi mennä, niin optimistiko ajattelee, että kyllä voi. Niinkö se menee?
Valsseista en oo tykännyt, mutta nyt tuntui, että vitsi, kun tuli hyvät valssit tehtyä. Oli paljon muutakin hyvää, mutta jotenkin taas tuntui, ettenkö ohjaa kunnolla/satasella. Miksen?
Eilen maanantaina oltiin Saijan ja Katin kanssa kentällä treenaamassa. Rata oli sopivan haastava, jossa paria kohtaa sai testailla eri ohjauksilla. Alun välistävedoissa oma ohjausvaihtoehto tuntui sopivan meille parhaiten. Toinen kohta oli takaakierron jälkeinen hyppysuora ja "väärään" päähän putkea. Kaikki kolme ohjausta onnistui, jee. Vastakäännös-vikalla leikkaus, valssi-pienvekki-veto ja vastakäännös-persjättö. Enkä oikein osaa sanoa, mikä niistä tuntui parhaalta. Ei menny nollalla, niinku eräällä, mutta en sitä odottanutkaan. Takaakiertojen rimat taas vähän koetteli hermoja. Mutta pääasiassa olin tyytyväinen.
Tänään tiistaina sain Tarja Mularin katsomaan/hoitamaan Pyryn. Huoh, ei mitään suurempaa, jes ihanaa mahtavaa upeeta. Alussa pallea oli kuulemma vähän rusetilla, mutta sen kun sai auki, niin Pyry heitti levyks ja nautti suorastaan olostaan. Pientä kireyttä lantiossa ihan hännän juuressa ja myös päässä. Mutta nyt pari päivää lepoa ja saapi taas treenata. Tulee neljä päivää, kun leirillä vasta seuraavat treenit. Olipa hienoa ja huojentavaa, että Pyry on kunnossa.
Tässä täytyy yrittää nollata tällainen masentava lukkotilanne ja yrittää asennoitua uudella lailla. Radoilla ei ole mitään, mitä me ei osattais. On hyväksyttävä, että aina ei onnistu. Ja Saija sanoi hyvin, että kaikki ei ole hyviä kaikessa, ja pystymme johonkin asti parantamaan/auttamaan niitä huonoja puolia, mutta että ne ovat silti aina heikkouksiamme ja niiden kanssa on vaan opittava elämään. Ruotsalainen asenne peliin vaan. Aina on jotain hyvää ja parhaamme tehdään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti