2016-09-20 Kisanomaisesti

KISANOMAISESTI

Seli seli, mulla löytyy aina hirmu hyvät selitykset miksi tein noin tai näin. Oikeesti mulla ei oo mitään selitystä eikä käsitystä miksi tämä aksa on taas näin vaikeeta. Ollaanko menty jopa takapakkia. En vaan saa tehtyä kokonaista rataa. Jos nyt rima putois vaan, niin ei haittaisi, mutta eksyminen/valuminen väärille esteille, murrrr...

Ja miten niin valuu, no tottakai kovin yllättävissä paikoissa, kuten putkijarruissa. Meidän bravuuri, not. Ne ei vaan toimi, Pyry ei käänny, kun en osaa. Jos käyn laittaa lelun toiseen päähän, niin joo kääntyy. Mutta se pitäis käydä laittaa sinne joka kerta. Tuntuu, että tee mitä vaan ja miten päin vaan, niin Pyryn pitää ensin tulla täysiä putkesta ulos ja vasta sitten se ehkä mahdollisesti kattoo mua, että mihin suuntaan pitäis kääntyy. No olihan siellä Saijan radalla toki muitakin valumiskohtia, kun mennään kovaa ja linja ei oo ihan suoraan seuraavalle. 

Pahin kirosana on mulle "kisanomaisesti". Se meni jo siinä kohtaa metsään. I hate that word. Olen sen verran kilpailuhenkinen, että paineistun jo siitä. Koira ei niinkään, vaan minä. Mun hermo ei kestä. Ei edes treeneissä. Lähinnä mun hermo ei kestä epäonnistumista. Ja mä jo nään ne kohdat missä epäonnistun ja usein olenkin oikeassa. Pää tekee jotain ja jalat jotain muuta. Ja epäonnistumisen jälkeen pitäis jatkaa vaan, what? ei pysty! Koska se kävi niin toteen, että ei tietty taaskaan onnistuta, ja sekös masentaa. Viis kiloo sitten oli ihan eri meininki, vai kultaako aika muistot. No ainakin me ollaan nyt vähän hukassa, eikä saada ehjiä ratoja millään aikaiseksi.

Koiraa on taas tänään kyllä kehuttu. Kyllä, se on hieno. Se menee kovaa ja se osaa paljon, mm. tänään vaikeat kepeillemenot. Ohjaaja vaan sössii muualla, kun ei osaa tehdä niitä jarruja, eikä rytmittää pitkiä estevälejä, eikä tehdä pakkovalsseja, eikä...eikä ainakaan kisanomaisesti.