VIIKON VARRELTA
Keskiviikkoiltana 23.9.2017 oli Pyryn ihka eka rallitokokoe ja samoin mun. Eihän se rata vaikee ollu, mut oli vaan paljon asioita mitä piti muistaa. Ainakin muistin, et hihna hymyilee. Pitää päästä ylempään luokkaa, et pääsee hihnasta, se on niin turha. Kyllä mua jännitti, muttei niin paljoo ku aikanaan eka aksakisa.(Sillon alko melkeen vatsakipu, kun laitoin ilmoittautumisen postiin kaks viikkoo ennen kisaa; joo siitä on noin tuhat vuotta, eikä mitää internettejä).
Kai se Pyrykin reagoi mun jännittämiseen ja sit vielä tuomari ja sihteeri seisoikin ihan lähellä. Pyry hämääntyi ja siitä tuli epävarma, ei meinannu millään tulla eteen istumaan vaan jäi vinottain. Otin sit uusiks ja sama juttu. Siinä kohtaa rupes jo hiki nousee, et tähän alkuunko me heti jäätiin. Jatkoin siitä kuitenki liikettä peruutus 1-2-3. Maaliin päästyäni en tienny yhtään mitä olin tehny ja miten meni ja alko sit vasta puntit tutista (ennen vaan kädet).
Se yks liike olikin sit meitin ainoo virhe, joka oli lopulta "hylätty", koska minä en osannu enää panikoimiselta laskee kolmeen ;) Paperissa luki 1-2-2!!! ja hyvää yhteistyötä.
Ja olihan se kivaa. Nyt haluan uudestaan. Ehkei seuraava kerta (varsinkin kun ei ole omalla kentällä tuttujen silmien alla) jännitä niin paljon. Ihanaa, että meillä on Pyryn kanssa muitakin lajeja mahdollista harrastaa kuin aksa. Pyryhän osaa, kun tää onkin mun huonolle hermorakenteelle hyvää treeniä. Facessa olikin onnittelujen joukossa "hyvä Sari, tekee hyvää hermoillesi jatkaa tätä lajia". Huvittavaa oikeestaan. No mä oon mä. Rallitokokisan takia jäi nyt vepetreenit väliin, mutta siinä ollaan vielä kaukana kisaamisesta.
Torstaina treenasin Vipin (Pyryn veli) kanssa aksaa. No eihän se ihan viimesen päälle aina mennyt, mutta olipa kivaa. Kyllä aksa on...huokaus. Oli muutama kohta, jossa ensin ajattelin, että joudun tekee ihan hirmusti töitä ja lopputulos yllättikin iloisesti helppoudellaan. Sitten kun en aina muista/tiedä miten Vip menee/osaa/reagoi tietyissä kohdissa. Tiedän jo monta asiaa mitä Vipin kanssa pitää muistaa: katso koiraa viimeseen asti, mun liika hidastus saa Vipin kieltämään, ei oikein osannut ristikkäistä hyppyä esim. whiskyä (jota mä taas harrastin paljon Pyryn kanssa) mutta tääkin liittyy juur edelliseen, kepeillä pitää lähes loppuun saattaa... mutta niistä viis, haastavuus on juuri lajin suola ja voi sitä onnen tunnetta, kun onnistuu. Parasta olis treeni kahdessa osassa. Eka pätkissä pahimmat höyryt pois, tauko ja sitten kunnolla rata. Ihana Vip.
Perjantaina olikin Ranen vuoro. Käytiin eka kerta Saijan "leikkikoulussa". Kiva, että pennuista mukana myös Bou, Vola ja Saijan Vinkkikin. Näkee vähän mitä kukin on tehnyt ja osaa ja saa sitäkin kautta vinkkejä mitä vois tehdä.
Otettiin eteenmenoa/ohjausta ruokakupille. Ensin suoraan, sitten mun kautta kulmasta. Ensin lupa lähteä, sitten eteen tai mene tms. Sanoinkin, että tässä katotaan kuka on ahnein. Ja Ranelta sujui vallan mainiosti.
Sitten kahden lelun leikkiä, jonka mäkin vihdoin ehkä opin. Välillä Rane toi vahingossa lelun takaisinkin.
Vinkki näytti miten mennään "go-go" juoksualustalle. Bou näytti mistä sen tekeminen aloitetaan. Sen ajattelin tehdä naksulla, niinkuin ehkä monen muunkin. Tanja näytti Volan lätkälle menon, jossa samaa.
Vikana halusin ohjeita, ettei tuo tartu lahkeeseen juostessa. Saija näytti Ranella. Lelu on tietty avainasemassa, siksi se ei vielä olekaan onnistunut, jos olen lenkillä koemielessä jonkun juoksuaskeleen ottanut, koska ei ole ollut lelua mukana.
Sitten yritin näyttää miten hankalaa on laittaa Rane kiertämään oikealta vasemmalle kartion ympäri. Siitä ei tod meinannut tullakaan mitään. Yritän muistaa, että oma liikkuminen voi myös tehdä ihan ympyrän eikä vaan valssilla.
Oli se kivaa touhua. Varsinkin ne hetket, kun näet oikein miten pienen päässä raksuttaa ja se hiffaa jutun. Parin viikon päästä uudestaan.
By the way, Rane 13 viikkoo 7,0 kg. Taitaa tällä hetkellä olla toiseksi kevein (riippuu vähän vaa'asta). Mutta nuo kasvaa niin eri tahtia. Ranekin peuhaa Pyryn kanssa koko ajan niin, että energiaa kyllä kuluu. Kaveri sanoi, että tulee siro ja ketterä. Sanoin, että yhtä siro ja ketterä kuin omistajansa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti