JUU...EI
Tarttee taas ottaa hetkeks pois ne vaaleenpunaset lasit. Kisaamaan...juu...ei. Maanantain treenin jälkeen, ei vielä vähään aikaan. Rata ei mielestäni paperilla näyttänyt niin hankalalta, ja tiedostin kyllä joitain ansoja, ja kyseenalaistin muutamia ehtimisiä. Mutta heippa vaan, ansaan meni ja vähän muuallekin. Tuli kuulkaa muutama ärräpääkin, ihan hyvällä kuitenkin, en siis ollut ranteet auki. Sen verran kuitenkin tuli tatti otsaan, että aikuisten oikeesti nyt Rane me vedetään tää niinku pitää.
Tiesin mitä me tullaan treenaamaan heti, kun vapaakorttikausi alkaa. Ekaks ainakin itsenäisiä alastulokontakteja. Jos piti saattaa alastulolle asti, niin olinpa myöhässä jatkosta. Samaan syssyyn, koska olin myöhässä, niin suulliset käskyt olis ollu selviytymiskeino. Takaakierto ei vielä onnistunut pelkällä suullisella, vaan vauhti vei korvatkin mukanaan.
Rane oli kyl kuulolla, ainakin osittain, ja osittain se oli kuin liukasta saippuaa. Hienot kaarrokset! Not. Ei ollu meidän parasta tekemistä. Tai oliko sittenkin?
Jollei meidän tekeminen ollut ihan ärsyttävän rikkonaista, niin yhdestä pätkästä aika lopussa jäi tosi hyvä mieli. Siinä vaan pääsi niin ihanasti rytmiin, jalat vei, parit valssit ja vastakäännös. Ja se kohta just aluks tuntui mahdottomalta ohjata niin.
tiistai 30. lokakuuta 2018
tiistai 23. lokakuuta 2018
2018-10-22 Taitava Rane
TAITAVA RANE
Rane on kuulemma ihan valmis. Jaa mihin? No kisaamaan. En oo koskaan millään koiralla varmaan ollu tässä vaiheessa näin pitkällä. Tai koira on noin taitava jo vuosi ja viis kuukautta vanhana. Ja aika vähällä treenaamisella. Isoin kiitos Saijalle ihanasta Ranesta ja koulutuksesta pennusta asti. Kyllä sillä on ollut suuri merkitys, että perusteet tulee tehtyä hyvin. Se helpottaa jatkossa, kun vaan jaksaa olla mustavalkoinen tiettyjen asioiden kanssa. No myönnetään, voi olla, et on tullu vähän trikkiä mukaan. Rane on taitava, mutta tosiasiahan on, että on meillä vielä paljon opittavaa. Onneks.
Mäkin oon harrastanut aksaa jo tuhat vuotta ja silti mä opin koko ajan lisää. Eilenkin Saijan treeneissä piti vaan uskoo, luottaa ja varsinkin uskaltaa. Rane oli hyvin kuulolla ja kyllä kulki! Mulle tulee siks varmaan sellanen pieni käsijarrufiilis, ettei vaan mee liian kovaa, ja siks tulee käännyttyä koiraan päin. Koutsi sanoi, että ei, kun uskallat mennä vaan normisti menosuuntaan. Miten helppoo, ei tarvinnu tehdä mitään hankalia kuvioita, ja se viel toimi! Radalla oli parikin sellasta kohtaa.
Toinen juttu on toi ehtiminen. En aina tajuu mihin sitä oikeesti ehtiikään, yllättävän moneen paikkaan lopulta. Ja loput sitten tekniikalla ja niissä meillä on vielä opiskeltavaa Ranen kanssa.
Päästiin koko rata, 33 estettä läpi, pätkissä tosin. Mutta niin kiva rata ja sopivasti haastavia kohtia. Tykkään. Ja Rauno tosiaan oli taitava. Me leijeröitiin kepit ja joku hyppykin, ja hyvin lähti kauempaa takaakiertoon kierrä-käskyllä. Ja sitten vielä kepit löytyi kauempaa, vaikka välissä oli taas hyppy. Ja suhinat ja oikee-vasen jäi vielä käyttämättä, kun ei muistanut. Ens vuonna sitten jossain vaiheessa aloitetaan kisaaminen, siinäkin oppii. Voiks alkaa jo jännittää?
Rane on kuulemma ihan valmis. Jaa mihin? No kisaamaan. En oo koskaan millään koiralla varmaan ollu tässä vaiheessa näin pitkällä. Tai koira on noin taitava jo vuosi ja viis kuukautta vanhana. Ja aika vähällä treenaamisella. Isoin kiitos Saijalle ihanasta Ranesta ja koulutuksesta pennusta asti. Kyllä sillä on ollut suuri merkitys, että perusteet tulee tehtyä hyvin. Se helpottaa jatkossa, kun vaan jaksaa olla mustavalkoinen tiettyjen asioiden kanssa. No myönnetään, voi olla, et on tullu vähän trikkiä mukaan. Rane on taitava, mutta tosiasiahan on, että on meillä vielä paljon opittavaa. Onneks.
Mäkin oon harrastanut aksaa jo tuhat vuotta ja silti mä opin koko ajan lisää. Eilenkin Saijan treeneissä piti vaan uskoo, luottaa ja varsinkin uskaltaa. Rane oli hyvin kuulolla ja kyllä kulki! Mulle tulee siks varmaan sellanen pieni käsijarrufiilis, ettei vaan mee liian kovaa, ja siks tulee käännyttyä koiraan päin. Koutsi sanoi, että ei, kun uskallat mennä vaan normisti menosuuntaan. Miten helppoo, ei tarvinnu tehdä mitään hankalia kuvioita, ja se viel toimi! Radalla oli parikin sellasta kohtaa.
Toinen juttu on toi ehtiminen. En aina tajuu mihin sitä oikeesti ehtiikään, yllättävän moneen paikkaan lopulta. Ja loput sitten tekniikalla ja niissä meillä on vielä opiskeltavaa Ranen kanssa.
Päästiin koko rata, 33 estettä läpi, pätkissä tosin. Mutta niin kiva rata ja sopivasti haastavia kohtia. Tykkään. Ja Rauno tosiaan oli taitava. Me leijeröitiin kepit ja joku hyppykin, ja hyvin lähti kauempaa takaakiertoon kierrä-käskyllä. Ja sitten vielä kepit löytyi kauempaa, vaikka välissä oli taas hyppy. Ja suhinat ja oikee-vasen jäi vielä käyttämättä, kun ei muistanut. Ens vuonna sitten jossain vaiheessa aloitetaan kisaaminen, siinäkin oppii. Voiks alkaa jo jännittää?
sunnuntai 21. lokakuuta 2018
2018-10-21 Aksaa, rallya ja hakua!
AKSAA, RALLYA JA HAKUA!
Maanantaina oltiin Saijan aksatreeneissä Ranen kanssa, Marko koulutti. Jännä miten sitä katsoo paperilla, että tuo on vaikeahko kohta, mitähän siinä tekisi. Sitten livenä se menikin tosta vaan, ei mitään ongelmia. Ja myös toisinpäin, tulee yllätyksiä. Tällä radalla ei oikeestaan mitään pahempaa säätöö tehty, vaikkei nollana tehtykään. Ainahan sitä jotain. Rimat oli 50cm ja 55cm (ekan kerran).
Muista katsoa koiraa, muuten tulee rima alas.
Älä kiirehdi turhaa, muuten tulee rima alas.
Jossain kohti takaakierrot apukepillä, muuten tuli rima alas.
Merkkauksessa, muista myös katse...
Plussaa paljon paljon, kontaktit, rengas, keinu, lähdöt, putket...
Torstaina Ranen HiHan aksatreenit, joissa melkoista serpentiiniä ja välistävetoa lähes koko rata. Mutta pieni poika yllätti minutkin osaamisellaan. Hyvin päästiin rytmiin ja nollana esteelle nro 17 saakka, sitten tuli tenkkapoo niissä välistävedoissa.
Edelliseltä hypyltä laskeutui sen verran pitkälle, että täytyi vähän työntää takaakiertoon. Ja kun sen tein, ajauduin aina liian lähelle estettä, jolloin olin sitten vielä Ranen linjalla ja rima tuli alas tai siitä jatkaminen seuraavaan takaakiertoon ei onnistunut. Lopulta monen kokeilun jälkeen yritin jäädä kauemmaksi ja antamalla Ranelle suullisen kierrä-käskyn, sehän onnistui kuin onnistuikin. Aidan molemmin puolin sain ohjeet siihen ;). Siten Rane sai rauhassa hypätä, vaikka suht kiire oli koko ajan.
Tässäkin rata näytti paperilla huisilta, mutta hauskaa sitä oli tehdä.
Perjantaina molempien kanssa rallyssä. Pyryn kanssa ei hassumpaa. Kääntyminen oikealla seuraten vähän tahmeaa, mutta muuten vois alkaa kattelee kisoja. Ollaan kuitenkin koko ajan treenattu mestariluokan liikkeitä ja me ollaan vasta päästy voittajaan.
Ranenkin kanssa oon nyt pari kertaa ollu treeneissä. Se on sellaista kokeilua, ja treeniin sitten mikä ei onnistu. Ehkä voisin käydä liikkeet systemaattisesti läpi ja treenailla sitä mukaa. Rane oppii kyllä vikkelään kaiken, mutta se nopeus, hui ja iik. Viimeksi juuri naurettiin, kun piti tehdä valkovuokko. Siinä ajassa kun minä olen kääntynyt, Rane on jo kääntynyt takaisin. Mietin vaan, ettei ehkä miellytä tulevaisuudessa tuomarin silmää, kun liikkeet tehdään kuin pikakelauksella. Se on ihan mahoton. Hidastuukohan ne liikkeet ikinä??
Sunnuntaina Pyryn kanssa hakutreeneissä. Mehän ei tiedetä lajista mitään, niin aloitettiin ihan alusta eli että maalimiehet on superkivoja, kun niiltä saa karkkia ja leikittääkin. Ekaks sellanen "makkararinki" ja tokalla kerralla sitten maalimiehet hajautuivat ihan näkösälle kuka kivelle istumaan kuka maahan makaamaan. Kuljettiin "ympyrää" läheltä ja kun Pyry huomioi maalimiehen, hirmukehut ja namit. Eipä mennyt montaakaan, kun Pyry irtosi itse hakemaan kivaa maalimiehiltä. Varsinkin yksi maalimies oli superkiva, koska sillä oli narupallo. Ens kerralla sitten varmaan otan narupalloja mukaan namien lisäksi.
Ihan mielenkiinnosta läksin mukaan Helin pyynnöstä ja ihan kivaa oli. Katsotaan miten me tästä edetään.
Maanantaina oltiin Saijan aksatreeneissä Ranen kanssa, Marko koulutti. Jännä miten sitä katsoo paperilla, että tuo on vaikeahko kohta, mitähän siinä tekisi. Sitten livenä se menikin tosta vaan, ei mitään ongelmia. Ja myös toisinpäin, tulee yllätyksiä. Tällä radalla ei oikeestaan mitään pahempaa säätöö tehty, vaikkei nollana tehtykään. Ainahan sitä jotain. Rimat oli 50cm ja 55cm (ekan kerran).
Muista katsoa koiraa, muuten tulee rima alas.
Älä kiirehdi turhaa, muuten tulee rima alas.
Jossain kohti takaakierrot apukepillä, muuten tuli rima alas.
Merkkauksessa, muista myös katse...
Plussaa paljon paljon, kontaktit, rengas, keinu, lähdöt, putket...
Torstaina Ranen HiHan aksatreenit, joissa melkoista serpentiiniä ja välistävetoa lähes koko rata. Mutta pieni poika yllätti minutkin osaamisellaan. Hyvin päästiin rytmiin ja nollana esteelle nro 17 saakka, sitten tuli tenkkapoo niissä välistävedoissa.
Edelliseltä hypyltä laskeutui sen verran pitkälle, että täytyi vähän työntää takaakiertoon. Ja kun sen tein, ajauduin aina liian lähelle estettä, jolloin olin sitten vielä Ranen linjalla ja rima tuli alas tai siitä jatkaminen seuraavaan takaakiertoon ei onnistunut. Lopulta monen kokeilun jälkeen yritin jäädä kauemmaksi ja antamalla Ranelle suullisen kierrä-käskyn, sehän onnistui kuin onnistuikin. Aidan molemmin puolin sain ohjeet siihen ;). Siten Rane sai rauhassa hypätä, vaikka suht kiire oli koko ajan.
Tässäkin rata näytti paperilla huisilta, mutta hauskaa sitä oli tehdä.
Perjantaina molempien kanssa rallyssä. Pyryn kanssa ei hassumpaa. Kääntyminen oikealla seuraten vähän tahmeaa, mutta muuten vois alkaa kattelee kisoja. Ollaan kuitenkin koko ajan treenattu mestariluokan liikkeitä ja me ollaan vasta päästy voittajaan.
Ranenkin kanssa oon nyt pari kertaa ollu treeneissä. Se on sellaista kokeilua, ja treeniin sitten mikä ei onnistu. Ehkä voisin käydä liikkeet systemaattisesti läpi ja treenailla sitä mukaa. Rane oppii kyllä vikkelään kaiken, mutta se nopeus, hui ja iik. Viimeksi juuri naurettiin, kun piti tehdä valkovuokko. Siinä ajassa kun minä olen kääntynyt, Rane on jo kääntynyt takaisin. Mietin vaan, ettei ehkä miellytä tulevaisuudessa tuomarin silmää, kun liikkeet tehdään kuin pikakelauksella. Se on ihan mahoton. Hidastuukohan ne liikkeet ikinä??
Sunnuntaina Pyryn kanssa hakutreeneissä. Mehän ei tiedetä lajista mitään, niin aloitettiin ihan alusta eli että maalimiehet on superkivoja, kun niiltä saa karkkia ja leikittääkin. Ekaks sellanen "makkararinki" ja tokalla kerralla sitten maalimiehet hajautuivat ihan näkösälle kuka kivelle istumaan kuka maahan makaamaan. Kuljettiin "ympyrää" läheltä ja kun Pyry huomioi maalimiehen, hirmukehut ja namit. Eipä mennyt montaakaan, kun Pyry irtosi itse hakemaan kivaa maalimiehiltä. Varsinkin yksi maalimies oli superkiva, koska sillä oli narupallo. Ens kerralla sitten varmaan otan narupalloja mukaan namien lisäksi.
Ihan mielenkiinnosta läksin mukaan Helin pyynnöstä ja ihan kivaa oli. Katsotaan miten me tästä edetään.
tiistai 9. lokakuuta 2018
2018-10-08 S & S
S & S
Elikkäs Sonjalla ja Saijalla. Viikonloppu meni Jaanan pippaloissa ja MM-kisoja katsoessa. Niitä kun katsoo, niin tuleehan siitä into päälle, että pitäis päästä treenaamaan ja onneks meillä sattui olemaan Sonjan treeni sunnuntaina ja vielä perään Saijan treenit maanantaina.
Ihan mukavasti meni taas sunnuntaina, ja saatiinkin paljon kehuja, kun Rane on vaan niin <3. Joitain juttuja mitä jäi mieleen;
-Twistissä esim. vois ohjata vain yhdellä kädellä. On vielä niin uus juttu, etten ole vielä sisäistänyt sitä.
-Keinulla pelkkä "keinu"-käsky, että erottaa puomin sitten "kiipee"-käskyllä. Saija on tästä sanonut aiemminkin.
-Niistoissa/pyörityksissä on edellytykset hypätä tiukemmin/paremmin, nyt hyppäsi vähän ristiin ensin.
-A:lta kahden hypyn loppusuoraa hiottiin, kun kääntyi ekan hypyn jälkeen jo minuun päin ja viimeisen sitten ohi. Esteet oli lomittain, mutta silti. Palkkaa maaliin vaan.
-Kaikki muu meni aikalailla hienosti, varsinkin kepit, joissa leijeröin putken.
Saijan treenissä oli rytmitystä, kääntymisiä, takaakiertoja, keppejä...
Ja oikeestaan oli vaan keppi-"ongelma" (ja ohjaajalla radanmuistamisongelma). Hassua, kepit on olleet Ranella tosi hyvät, mutta nyt olikin häiriönä lähellä ollut putki. Siitä vierestä aloitus oli mahdottoman vaikeaa. Ja kun minähän en halua mennä sinne väliin mitenkään, vaan haluan antaa kepeillemenon koiran hommaksi. Näin olen tehnyt Pyryn kanssa ja näin teen Ranenki kanssa. Putkea päin pujottelukin oli vaikeaa. Ei mennyt loppuun saakka vaikka mitä olisi tehnyt. Laitettiin sitten yksi ohjuri loppuun, niin johan helpotti. Elikkäs treeniin keppejä eri tilanteissa (häiriöillä).
Lopuksi kokeilin niitä pyörityksiä. Toiseen suuntaan meni ihan superhyvin ja tiukasti kääntyen (paremmin ei vois enää mennä), ja eikä toiseenkaan suuntaan ihan huonosti mennyt, mutta siinä oli ehkä hiukka petrattavaa.
Treeniin sitä ja tätä, voi voi, mutta nyt ei ole vielä oikein mahiksia treenata, kun ei ole kuin ne ohjatut treenit. Treenipäiväkirjaan tulee tavaraa, joita sitten varmaankin treenaan, kun vapaakortin hommaan.
Elikkäs Sonjalla ja Saijalla. Viikonloppu meni Jaanan pippaloissa ja MM-kisoja katsoessa. Niitä kun katsoo, niin tuleehan siitä into päälle, että pitäis päästä treenaamaan ja onneks meillä sattui olemaan Sonjan treeni sunnuntaina ja vielä perään Saijan treenit maanantaina.
Ihan mukavasti meni taas sunnuntaina, ja saatiinkin paljon kehuja, kun Rane on vaan niin <3. Joitain juttuja mitä jäi mieleen;
-Twistissä esim. vois ohjata vain yhdellä kädellä. On vielä niin uus juttu, etten ole vielä sisäistänyt sitä.
-Keinulla pelkkä "keinu"-käsky, että erottaa puomin sitten "kiipee"-käskyllä. Saija on tästä sanonut aiemminkin.
-Niistoissa/pyörityksissä on edellytykset hypätä tiukemmin/paremmin, nyt hyppäsi vähän ristiin ensin.
-A:lta kahden hypyn loppusuoraa hiottiin, kun kääntyi ekan hypyn jälkeen jo minuun päin ja viimeisen sitten ohi. Esteet oli lomittain, mutta silti. Palkkaa maaliin vaan.
-Kaikki muu meni aikalailla hienosti, varsinkin kepit, joissa leijeröin putken.
Saijan treenissä oli rytmitystä, kääntymisiä, takaakiertoja, keppejä...
Ja oikeestaan oli vaan keppi-"ongelma" (ja ohjaajalla radanmuistamisongelma). Hassua, kepit on olleet Ranella tosi hyvät, mutta nyt olikin häiriönä lähellä ollut putki. Siitä vierestä aloitus oli mahdottoman vaikeaa. Ja kun minähän en halua mennä sinne väliin mitenkään, vaan haluan antaa kepeillemenon koiran hommaksi. Näin olen tehnyt Pyryn kanssa ja näin teen Ranenki kanssa. Putkea päin pujottelukin oli vaikeaa. Ei mennyt loppuun saakka vaikka mitä olisi tehnyt. Laitettiin sitten yksi ohjuri loppuun, niin johan helpotti. Elikkäs treeniin keppejä eri tilanteissa (häiriöillä).
Lopuksi kokeilin niitä pyörityksiä. Toiseen suuntaan meni ihan superhyvin ja tiukasti kääntyen (paremmin ei vois enää mennä), ja eikä toiseenkaan suuntaan ihan huonosti mennyt, mutta siinä oli ehkä hiukka petrattavaa.
Treeniin sitä ja tätä, voi voi, mutta nyt ei ole vielä oikein mahiksia treenata, kun ei ole kuin ne ohjatut treenit. Treenipäiväkirjaan tulee tavaraa, joita sitten varmaankin treenaan, kun vapaakortin hommaan.
keskiviikko 3. lokakuuta 2018
2018-10-01 Rane paimenessa
RANE PAIMENESSA
Viikot vierii, enkä minä pysy perässä. Taas on mennyt jo toista viikkoa edellisestä kirjoituksesta. Ku pitäis sitä ja pitäis tätä...kyllä niinku kerkeis aina jossain välissä, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi. Tosin en oo päässy juur koneelle, ku sieltä tulee millon golfia, biljardia tai fudista.
Ranen kanssa Saijan treeneissä meni jo huomattavasti paremmin kuin Hihan treeneissä. Joo tahkottiin joitain kohtia, mutta myös kokeiltiin erilaisia ohjauksia. Se on tosi kivaa, kun saa kokeilla ja pähkäillä mikä ohjaus toimii parhaiten meillä. En ajattele vielä nopeutta, vaan ehkä sujuvuutta, mikä on itselle luontevinta ja koiralle myös . Mutta hyvä on kokeilla myös oman mukavuusalueen ulkopuolelta, ne voi joskus yllättää positiivisesti ja vaihtuakin suosikiksi.
Markon treeneissä laitettiin ekaa kertaa kaikki rimat 50 senttiin ja hei, ne pysy kaikki ylhäällä. Jeeeee. Rane tulee kyllä niin kiltisti ohjauksiin, kunhan ohjaaja vaan kertoo ne ajoissa. Siitä kun saa rytmin päälle, niin kyllä on makeeta agiliitely.
Rane kävi myös Pyryn rallytokotreeneissä kokeilemassa. Hän on niin vikkeläkinttuinen myös siellä ja oppii nopeesti useimmiten. Nyt pitäis vaan ahkerasti opettaa eka ALO-AVO-luokan liikkeet ainakin.
Pyrykin meni rallya ja ihan hienosti hänkin, paitsi...tulipa toisinto, joka tapahtui joitakin viikkoja sitten. Menimme hienosti läpi houkutuksen, jossa oli pallo ja noutokapula. Sitten pidemmällä rataa oli etuviistoon merkki, jonne lähetin ja futum! hää läks takaviistoon ja toi mulle noutokapulan (viimeksi toi pallon). Sitä sitten väännettiin jokunen hetki, kun mieli vaan vei houkutukselle, kunnes vihdoinkin löytyi merkki.
Vihdoin tuli tilaisuus osallistua lampaiden paimennukseen. Olen jo kauan halunnut nähdä miten Rane reagoi lampaisiin. Käytiin Launosen kartanolla Virpin opissa. Ranehan ei siis ollut koskaan muistaakseni edes nähnyt lammasta. Rane oli koko ajan liinassa ja Virpin käsissä, minä vaan kuljin lampaiden kanssa.
Ensireaktiohan Ranella oli huvittava, peppu ylhäällä, häntä heiluen, leikitäänkö? Ai nää ei ollukaan hänen uusi leikkikavereita. No mitä näille sitten pitäis tehdä? Ei kyllä oikein koko aikana tajunnut mitä siellä olis pitänyt tehdä. Hän vaan kierteli ja kaarteli, enimmäkseen heilutti häntää. Virpi sanoi, että pitäis pari kolme kertaa vielä kokeilla ennenkuin pystyy sanomaan onko tuosta paimeneksi. Ei sen edes väliä, vaikka kivaa vaihteluahan se oli. Positiivista kuitenkin, ettei hän syönyt yhtään lammasta eikä juossut karkuun ja halusi jopa melkein väkisin takaisin aitaukseen. Noo joskus voidaan taas kokeilla.
Viikot vierii, enkä minä pysy perässä. Taas on mennyt jo toista viikkoa edellisestä kirjoituksesta. Ku pitäis sitä ja pitäis tätä...kyllä niinku kerkeis aina jossain välissä, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi. Tosin en oo päässy juur koneelle, ku sieltä tulee millon golfia, biljardia tai fudista.
Ranen kanssa Saijan treeneissä meni jo huomattavasti paremmin kuin Hihan treeneissä. Joo tahkottiin joitain kohtia, mutta myös kokeiltiin erilaisia ohjauksia. Se on tosi kivaa, kun saa kokeilla ja pähkäillä mikä ohjaus toimii parhaiten meillä. En ajattele vielä nopeutta, vaan ehkä sujuvuutta, mikä on itselle luontevinta ja koiralle myös . Mutta hyvä on kokeilla myös oman mukavuusalueen ulkopuolelta, ne voi joskus yllättää positiivisesti ja vaihtuakin suosikiksi.
Markon treeneissä laitettiin ekaa kertaa kaikki rimat 50 senttiin ja hei, ne pysy kaikki ylhäällä. Jeeeee. Rane tulee kyllä niin kiltisti ohjauksiin, kunhan ohjaaja vaan kertoo ne ajoissa. Siitä kun saa rytmin päälle, niin kyllä on makeeta agiliitely.
Rane kävi myös Pyryn rallytokotreeneissä kokeilemassa. Hän on niin vikkeläkinttuinen myös siellä ja oppii nopeesti useimmiten. Nyt pitäis vaan ahkerasti opettaa eka ALO-AVO-luokan liikkeet ainakin.
Pyrykin meni rallya ja ihan hienosti hänkin, paitsi...tulipa toisinto, joka tapahtui joitakin viikkoja sitten. Menimme hienosti läpi houkutuksen, jossa oli pallo ja noutokapula. Sitten pidemmällä rataa oli etuviistoon merkki, jonne lähetin ja futum! hää läks takaviistoon ja toi mulle noutokapulan (viimeksi toi pallon). Sitä sitten väännettiin jokunen hetki, kun mieli vaan vei houkutukselle, kunnes vihdoinkin löytyi merkki.
Vihdoin tuli tilaisuus osallistua lampaiden paimennukseen. Olen jo kauan halunnut nähdä miten Rane reagoi lampaisiin. Käytiin Launosen kartanolla Virpin opissa. Ranehan ei siis ollut koskaan muistaakseni edes nähnyt lammasta. Rane oli koko ajan liinassa ja Virpin käsissä, minä vaan kuljin lampaiden kanssa.
Ensireaktiohan Ranella oli huvittava, peppu ylhäällä, häntä heiluen, leikitäänkö? Ai nää ei ollukaan hänen uusi leikkikavereita. No mitä näille sitten pitäis tehdä? Ei kyllä oikein koko aikana tajunnut mitä siellä olis pitänyt tehdä. Hän vaan kierteli ja kaarteli, enimmäkseen heilutti häntää. Virpi sanoi, että pitäis pari kolme kertaa vielä kokeilla ennenkuin pystyy sanomaan onko tuosta paimeneksi. Ei sen edes väliä, vaikka kivaa vaihteluahan se oli. Positiivista kuitenkin, ettei hän syönyt yhtään lammasta eikä juossut karkuun ja halusi jopa melkein väkisin takaisin aitaukseen. Noo joskus voidaan taas kokeilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)