RANE PAIMENESSA
Viikot vierii, enkä minä pysy perässä. Taas on mennyt jo toista viikkoa edellisestä kirjoituksesta. Ku pitäis sitä ja pitäis tätä...kyllä niinku kerkeis aina jossain välissä, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi. Tosin en oo päässy juur koneelle, ku sieltä tulee millon golfia, biljardia tai fudista.
Ranen kanssa Saijan treeneissä meni jo huomattavasti paremmin kuin Hihan treeneissä. Joo tahkottiin joitain kohtia, mutta myös kokeiltiin erilaisia ohjauksia. Se on tosi kivaa, kun saa kokeilla ja pähkäillä mikä ohjaus toimii parhaiten meillä. En ajattele vielä nopeutta, vaan ehkä sujuvuutta, mikä on itselle luontevinta ja koiralle myös . Mutta hyvä on kokeilla myös oman mukavuusalueen ulkopuolelta, ne voi joskus yllättää positiivisesti ja vaihtuakin suosikiksi.
Markon treeneissä laitettiin ekaa kertaa kaikki rimat 50 senttiin ja hei, ne pysy kaikki ylhäällä. Jeeeee. Rane tulee kyllä niin kiltisti ohjauksiin, kunhan ohjaaja vaan kertoo ne ajoissa. Siitä kun saa rytmin päälle, niin kyllä on makeeta agiliitely.
Rane kävi myös Pyryn rallytokotreeneissä kokeilemassa. Hän on niin vikkeläkinttuinen myös siellä ja oppii nopeesti useimmiten. Nyt pitäis vaan ahkerasti opettaa eka ALO-AVO-luokan liikkeet ainakin.
Pyrykin meni rallya ja ihan hienosti hänkin, paitsi...tulipa toisinto, joka tapahtui joitakin viikkoja sitten. Menimme hienosti läpi houkutuksen, jossa oli pallo ja noutokapula. Sitten pidemmällä rataa oli etuviistoon merkki, jonne lähetin ja futum! hää läks takaviistoon ja toi mulle noutokapulan (viimeksi toi pallon). Sitä sitten väännettiin jokunen hetki, kun mieli vaan vei houkutukselle, kunnes vihdoinkin löytyi merkki.
Vihdoin tuli tilaisuus osallistua lampaiden paimennukseen. Olen jo kauan halunnut nähdä miten Rane reagoi lampaisiin. Käytiin Launosen kartanolla Virpin opissa. Ranehan ei siis ollut koskaan muistaakseni edes nähnyt lammasta. Rane oli koko ajan liinassa ja Virpin käsissä, minä vaan kuljin lampaiden kanssa.
Ensireaktiohan Ranella oli huvittava, peppu ylhäällä, häntä heiluen, leikitäänkö? Ai nää ei ollukaan hänen uusi leikkikavereita. No mitä näille sitten pitäis tehdä? Ei kyllä oikein koko aikana tajunnut mitä siellä olis pitänyt tehdä. Hän vaan kierteli ja kaarteli, enimmäkseen heilutti häntää. Virpi sanoi, että pitäis pari kolme kertaa vielä kokeilla ennenkuin pystyy sanomaan onko tuosta paimeneksi. Ei sen edes väliä, vaikka kivaa vaihteluahan se oli. Positiivista kuitenkin, ettei hän syönyt yhtään lammasta eikä juossut karkuun ja halusi jopa melkein väkisin takaisin aitaukseen. Noo joskus voidaan taas kokeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti