MIKÄ FIILIS
Ranen kanssa Saijan treeneissä, minä vähän flunssassa, mutta ei vaan voinu jättää väliin. Mietin kumpaa rataa tehtäisiin, kun molemmissa oli ihan tehtävää. Mutta valitsin lyhyemmän tällä kertaa, 23 estettä, jo flunssaisen olonikin takia. Ja ihan oikein arvioin, että meille se oli ihan passeli kaikin puolin. Rane teki sen kahdessa osassa. Ja rimat oli 50cm.
Ja vitsi mikä fiilis. Sitä on ollut jo ikävä. Tuntu ihan aksalta. Ei tehty nollana ei, mutta oli niin hyviä pätkiä, että...ihanaa. Oli ihan eri meininki kuin viime kerralla. Oli siellä haasteita ja ajatuksia herättäviä kohtia, ja kiva oli ehtiä kokeilemaan eri vaihtoehtoja. Ja kas kummaa koutsin vaihtoehdot tuntui sujuvammilta, helpoimmalta.
Alkuun saksalaisella varmempi. Takaakierrot meni nyt hienosti. Pituudelta kääntyi näppärästi. Valssilla kääntyi parhaiten puomille. Keinu mentiin todella vauhdikkaasti. Kerran näki, että yritti pysähtyä, mutta liukui matolle. Kerran meni tosi kovaa päähän (pelkäsin jo lentokeinua) ja pysyi kuin pysyikin. Ja sitten kepit...Rane meni kepeille liian kovaa, eikä vaan pystynyt menemään oikein sisään. Otettiin sitten ohjuri alkuun avuksi. Pyry oli nuorena samanlainen, meni liian kovaa kepeille, eikä vaan taipunut oikeaan väliin. Sitten yht'äkkiä vaan tajus homman. Toivottavasti Rane hiffaa pian myös, että kandee jarruttaa.
Ranen kanssa oli kivaa. Koira toimi ja saatiin rytmistä kiinni. Ehkä ne ykkösen kisat ei ole enää hirmu kaukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti