VIPPAUSTA
Saija tuli möksältä kotio ja pyysi treenailemaan ja tottamaar me mentiin. Mukavaa treeniseuraa oli muitakin, Heli, Sari ja Jaksi. Ilma oli edelleen kuuma, mutta kuudelta illalla jo hieman siedettävämpi. Saijan rata oli oikein kiva, sopivasti haastetta.
Alussa heti pohdin miten ehdin. Mutta avainsana oli merkkaus, ajoissa vaan ja avot. Heti perään sylkkäri ja pieni pyöritys, jotka kait onnistui ihan kohtuullisesti. Hyvin jarrutti putkesta pituuden kautta kepeille. Eka meni kyllä keppien ohi, mutta korotin sitten vähän ääntä.
Ai, muuten on jäänyt kertomatta, kun oltiin tekee maanantaina muutamat kepit ja kontaktit Jaanan kanssa, niin tulihan Pyrylle superhäiriö kepeille, kun Benji-kakara lähestulkoon hyppi Pyryn nenän edessä koko matkan. Että eiköhän kepit ole hyvällä mallilla, kun tuon kestää ja loppuun asti kiltisti pujottelee.
Ja sitten päästiin kokeilee jotain "uutta", tai ei se nyt ihan uutta meille ole, mutta ei vaan olla oikeestaan koskaan tehty, elikkä vippausta. Sehän oli hauskaa, välillä onnistui, välillä ei. Pitää vielä vähän pohtia ajoitusta, liikettä ja rintamasuuntaa... Nyt ollaan omalla pihalla sitä vähän harjoiteltu. Kivaa.
Eihän me nyt nollana tuota rataa taaskaan hoidettu, mutta pientä tuskaa tuotti vinot hypyt tuolle otukselle, joka menee niin niin läheltä siivekettä. En nyt oikeestaan mitään muuta moitittavaa muista. Positiivista sen sijaan paljonkin.
Nuo edellä mainitut, lisäksi pimeeseen putkikulmaan suorastaan lentää ja kontaktit, niin hyvät kontaktit, pysyi alastulolle kunnes sanoin "tule". Mutta se mikä jäi mieleen päällimmäiseksi on tuo vippaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti