TSAU VAAN
Kisaamassa jälleen, tällä kertaa vain aksaradat. Tuomareina A Viitanen, Jalonen, (hyppis Räsänen) ja Jalonen. Nollia ei kovin paljoa tullut. Kaikki radat oli suhteellisen haasteellisia, Jalosenkin. Ei sillä, tykkään haasteellisista radoista. Niiden vaikeissa kohdissa kun onnistuu, on se vaan niin palkitsevaa. Tänään olisi voinut onnistua, nollia olis ollu tarjolla, kun niin moni epäonnistui.
Radat oli vauhdikkaita, että sai todella välillä pistää monoa toisen eteen. Ikäviä ansoja oli siellä täällä. Tulokset HYL, HYL ja HYL. Plääh.
Ekalla radalla alussa piti saada puomin alla olevasta putkesta kepeille, kun ulosmenosta syötti suoraan kakkoshypylle ja oikealla puolella oli A. Olin niin tyytyväinen, kun keksin tehdä japanilaisen (kai se oli sen niminen) ja se vielä onnistui. Ensin oli saatava putkesta kääntymään oikeaan käteen, sitten äkkiä vaihto toiseen, ettei mene A:lle ja siitä sitten annoin Pyryn mennä ensin kepeille ja eiku mukaan. Mutta sitten myöhemmin, kun rima putos, ajatus hetkeks herpaantui ja Pyry lens väärään putkeen. Loppu rata oli taas priimaa, eikä menty ansoihin enää.
Toka rata about jees, mutta putkijarrusta huolimatta Pyry kaartoi keppien läpi vasta oikealle hypylle takaakiertoon. Siitä jatkui sitten ässänä pitkillä väleillä, että kiire tuli. Tällaisia pitkiä välejä ässänä oli pääsiäisenä enemmänkin. Puomi-putki-erottelu meni upeesti parikin kertaa. Ja kepeille menot, jes. Mutta kylläkin lähti puomilta omin luvin liikkeeseen, mutta en sitten perskuta palauttanut, vaan mentiin maaliin.
Kolmannella radalla alun muurin jälkeinen hyppy inhottavassa kulmassa. Tein sinne pakkovalssijaakotuksen, kun piti saada tiukka käännös lähes hypyn kohdalla alkavalle puomille. Puomilta taas kepit 90 asteen kulmassa ja vieressä tietty hyppy. Että jos ohjasit kunnolla nurkkaa kohti, saattoi mennä hypylle. Ja toinen mahdollinen vaihtoehto jos sitä varoo, voi mennä kakkosesta sisään. Mä ajattelin, että tän homman jätän Pyrylle, koska sen se osaa. Ja niinhän se osasi. Keppien jälkeen vaan leijeröin yhden hypyn, ja käännyin ottamaan vastaan rintamasuunta poispäin, ja what? Pyry läks vieressä olevalle suoralle putkelle. Ehkä mun käsiliike aiheutti sen, ei voi tietää. No jatkoin vielä matkaa, poikkari meni hienosti. Mutta keinulta sitten taas varasti, palautin ja suorinta tietä veks.
Että sellaset hyllyt. Paljon hyvää toki, mutta jäi harmittamaan silti pienet virheet. Kun se ei paljoa vaadi, että rytmi hajoaa tai koira menee väärälle esteelle. Enpä ole muuten pahasti jännittänytkään. Kiitos jokaviikkoisen kisaamisen. Lisää vaan kisoja ja miksei treenejäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti