AINA JOTAIN
Tiistaina Saijan treeneissä saksalaista vieläkin parempi oli japsi. Japsi ei tullut mulle tietysti edes mieleen, mutta Saijan ehdotuksesta kokeilin ja hei sehän tuntui oikein sujuvalta. Tarttee muistaa vastedeskin. Tuli myös leijeröityä pituus. Muu rata meni ihan jees. Saatoin jäädä johonkin valumiseen hetkeksi. Pois se minusta ;)
Keskiviikkona oltiin Pyryn kaa elämämme ekoissa vepe-treeneissä ikinä. Ja sehän oli vallan kivaa. Aurinko paistoi ja Pääkslahdessa ihan hiekkaranta. Firmalla (Hi-Halla) oikein näppärä peräkärry, jossa kaksi kumivenettä päällekkäin.
Mehän aloitettiin ihan alusta, niin kun kysyttiin, onko Pyry ollut koskaan veneessä, niin eihän se ole ollut. Mentiin sitten pienelle veneajelulle, Velde souti, minä olin polvillani ja pidin Pyrystä kiinni. Pyry olis halunnu mennä uimaan jo rantaan tullessa. Rohkeesti meni veneeseen ja hetken päästä, kun komensin istumaan ja odottamaan, hihnakin jo hymyili.
Minä jäin veneeseen ja Pyry meni rannalle. Mun oli tarkoitus kutsua veneelle ja palkata makupaloilla, että vene olisi superkiva juttu. No, kutsuin ja Pyry läks eka vähän viistoon, koska hän oli menossa uimaan. Shit, enkö muka pääse uimaan. No ui sitten mun luo ja otti makupaloja, mutta lopulta annoin lelun, jonka pääsi viemään rantaan Helille. Niin se vaan on, että lelu on parempi kuin ruoka Pyrylle.
Vikaks vielä kokeiltiin hyppääkö veneestä. No saatte arvata pari kertaa. Todellakin! Pyry meni Helin kanssa veneellä ja minä jäin tällä kertaa rannalle. Ja kun kutsuin, niin molskis ja loiskis, ei tartte kahta kertaa kutsuu.
Siis Pyryhän oli ihan haka vepeilijä. Arvasin, että tykkää, kun rakastaa uimista. Ja mikäs sen hauskempaa kuin yhdistää siihen vielä tehtäviä.
Olen tätä vepeilyä miettinyt siitä yhdestä leiristä asti, että pitäis ja pitäis kokeilla, mutta kiitos Helin houkuttelun, nyt se toteutui. Ja taidettiin jäädä kuin kala koukkuun.
Torstaina Hi-Han treeneissä oli Helin rata. Sujuva kiva rata, jossa tietysti jäin sellaiseen mielettömään tsiekurakohtaan, jossa eka kokeilin jopa kolmea vastakäännöstä peräkkäin. Huh. Siihen juutuin ja mikään ohjaus ei tuntunut hyvältä. No jotenkin se sitten meni, eikä siitä sen enempää. Muu rata jees, mutta aina jotain.
Lauantaina Kim Kurkinen koulutti Hi-Han aksakouluttajia. Rata oli haastava paikoitellen. Ja oli muuten lämmin ilma. Vaikka oltiin vaan vartti per koira, niin kyllä siinäkin ajassa ehti paljon tekemään toistoja. Ja kuten teema menee, aina jotain. Alun muurin jälkeinen väärä pää putkeen osoittautui monelle hankalaksi. Ja kyllä mekin sitä kokeiltiin parilla tyylillä. Mutta ehkä ongelmallisin kohta meille oli puomin jälkeinen kolmen hypyn pätkä. Vähän hankaloitti, kun Pyry ei mene itekseen puomin alastulolle asti (siis two on two off asentoon). Vein sitten sinne loppuun leijeröiden yhden hypyn. Sitten olin suunnitellut pakkovalssijaakotuksella jatkon, vaan Kim näytti kuinka jaakotus siinä kohtaa oli ihan turha. Ihan rehellisellä pakkovalssilla pääsi etenemään hyvin ja paremmalla linjalla. No valssi nyt ei ole meidän pravuureja ikinä, se vaan tuntuu aina vähän valuvan. Vähän loppui aika kesken, ni olis halunnu vielä kokeilla pienen sulattelun jälkeen.
Sunnuntaina taas kisaamassa Vantaalla. Ulkona sai riisuu vaatetta, kun oli tosi kuuma. Ja sisälle piti pukee college taas päälle. Tuomari Ritva Herralalla oli kyllä tosi kivat ja sopivan haastavat radat. Aina jotain, kaikilla radoilla jokaisella yksi virhe. Tuloksena 5 (jotain 11.), hyl, 5 (ja taas jotain 11.). Ruotsalaisella asenteella totesin, että oikeastaan tuo hyllykin oli vaan yksi virhe. Se nyt vaan ei sattunu olee vitonen vaan hylly.
Ekalla radalla putos yks rima takaakierrossa. Hyppiksellä mulle tuli joku aivopieru, kun keskityin niin siihen hankalaan kolmen suoran jälkeiseen kääntöön, niin jotenkin en keskittynyt jatkoon kunnolla, ja lipsahti sitten väärään päähän putkea. Vikalla aksaradalla en ihan kerenny sinne minne piti eli kääntämään Pyry vähän niistomaisesti, niin sitten hyppäsikin ristiin. Ööh miten siitä jatketaan, piti saada A:lle (jonka alla putki hollilla). Eiku eiku eiku ääk. Kerran vaan ylitettiin linja, niin pelkkä vitonen, vaikka aikaa paloi ihan kivasti. Silti jäätiin vielä melkein 5 sekkaa alle ihanneajan. Yks moka, mutta aina jotain. Muuten radat meni ihan hienosti, ei mitään sekoiluja, vaan tehtiin koko ajan kimpassa rataa.
Sen verran jäi se kohta kaihertaa, että menin suoraan kentälle kokeilee toisella ohjauksella, ja däm sehän toimi. Miksen tajunnu tehdä sitä kisoissa.
Niin lähellä koko ajan, mutta aina jotain. Pääasia silti, että meillä on kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti