Torstaina HiHan treeneissä tehtiin jotain Luomalan kisarataa. Ja hyvä, että näitä erilaisia tilanteita tulee eteen, tietää taas mitä pitää treenata.
Kepeistä metri oli putken suuaukko. Avokulma kepeille ei tuottanut ongelmia, eikä kertaakaan mennyt putkeen. Kokeilin vaikka mistä kulmasta lähettää, kun lähelle ei päässyt edes auttamaan. Mutta sitten, kun tultiin toisesta suunnasta, rupes yllättäen putki ahdistamaan. Pyry jätti viimeisen kepin suorittamatta ja paukautti putkeen. Kokeilin aika monta kertaa ja sama juttu. Sitten vein ihan loppuun asti palkalle silläkin uhalla, että menee putkeen. Pääasia oli saada kepit suoritettua kokonaan. Ehdin jopa tekee valssin sinne eteen ja sain silläkin hienosti pois putken suulta. Pari kertaa palkalla ja sain jopa vedolla mukaan. Kokeilin vielä sivuetäisyyttä ja pari metriä oli ihan maksimi siihen tilanteeseen.
Perjantaina uusi aluevaltaus, treenataan rallytokoa! Saija sai meidät sitäkin kokeilee. Ja olihan siellä suorastaan hauskaa! Ja meillähän meni aikas hienosti, kunhan ohjaaja vaan tajuaa lukemansa niistä kylteistä. Kun on aiemmin tehnyt tokoa, niin se oli oikeestaan aika helppoa. Toki on vielä monta kylttiä, joita ei olla tehty. Jaana opetti silloin kauan sitten saksalaisen, niin sehän me jo myös osattiin. Vaikein perjantaina tais olla pujottelu! Hä, vaikea aksakoiralle!. No onhan se ihan eri asia. Onnistuikin hienosti, kun teki vähän isommilla kaarroksilla, kun Pyryllä on askel niin pitkä.
Tässä kisavalmiit sisarukset ;)
Lauantaina, vappuaattona Liedossa kisaamassa. Neljä rataa ja tuloksena 5 ja kolme hyllyä. Hankalia, mutta jostain syystä tykkäsin radoista. Tykkään haasteista, ja sitten kun niissä onnistuu, niin...avot! Joo ja sitten epäonnistuu helpossa kohtaa. Hyppiksellä ihan omaa huolimattomuutta otin Pyryä putkestä oikeeseen käteen ja hää livahtikin vasemmalta puolelta väärään päähän toista putkea. Toinen selkeä huolimattomuus tuli, kun tiesin, ettei Pyry osaa mennä puomia alas asti, jos itse jään jälkeen. Tuli sitten sivusta koskettamatta kontaktia ja meni vielä ite takasin kontaktille. Sitten vähän suorastaan "pelkään" sellaisia alkuja, joissa pari estettä suoraan ja sitten pitää saada sivuhypylle, kun ei osaa/muista jarruttaa kunnolla, että liike olisi hallittu. Eikä kannattais, koska noissa pelkurikohdissa mokaankin sitten. Mutta kaipa ne on vaan treenin paikkoja, niin niihin tottuu ja ne onnistuu.
Mutta paljon on kolmosissa nyt sellaista, että koiran on osattava tiettyjä taitoja, kuten tuo puomilla alas asti itsekseen meneminen tai kepeille meno mistä vaan kulmasta ja kestää siinä vielä takaakierron, erottelut ja paljon muuta. Ja Pyryhän osaa, se on taitava koira. Enää puuttuu ohjaajan rauhallisuus, rentous ja oikea rytmitys. En tiedä johtuiko ravinnon ja nesteen puutteesta, kun tuntui että mua pyörrytti juuri ennen radalle menoa, vai jännitinkö vaan niin paljon taas tänään.
Plussaa tänään; yhtään rimaa ei tullut alas, kontaktit tuota yhtä mokaa lukuunottamatta jees, kepit meni hienosti, viimeisellä radalla keinullemeno ansoista huolimatta jäi mieleen onnistuneena, uskallus tehdä kunnon linjaus hypylle, jotta sai putken oikeaan päähän, samoin uskallus mennä aloituksessa puomin toiselle puolelle ohjaamaan koira kakkoselle putkeen.
Ja nyt tahtoisi kisaamaan, mutta ens viikonlopun kisailmoajat on menneet ja seuraavakin viikonloppu on vähän epävarmaa. Höh. Tahtoo lisää.
Loppuverkkana Anu R. vei meidät jonnekin Paimion metikköön hiekkaiselle ihanalle uimapaikalle. Ja Pyry heitti tottakai talviturkin. Se niin rakastaa uimista! Kuvassa Pyry ja siskontyttö Whoopy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti