COME COME COME
Oltiin eilen Pyryn kanssa toista kertaa rallytokokisoissa, tälläkertaa Kirkkonummella. Kilpailussa oli hurjat 38 alokasluokan koiraa ja me mentiin toisen ryhmän viimeisten joukossa. Ei sovi meille se odottelu tai mulle, jännitys kasvaa ja mielestä häipyy kaikki mitä pitäis muistaa. Onneks ei sillon enää satanut, mutta olihan siellä häiriötä jonkun verran muille ainakin. Sateen lisäksi, vierestä meni junia, sitten sieltä kuului välillä ampumisen ääniä ja poliisi pysäytti pillit päällä yhden mopoilijankin siihen kentän reunaan. Mutta Pyryä nyt ei haittaa mitkään äänet. Tuomarina oli Kirsti Petäjä. Rata käytiin kyllä todella pikaisesti ja vähäsanaisesti läpi, jos nyt mitään sen joukkion läpi kuului. Kysellä toki sai.
Edellisenä päivänä rallytreeneissä juutuin tekemään sitä 1-2-3 peruutusta ja tein siitä jonkunasteisen ongelman, koska askeleet pitää olla tarpeeksi pitkiä, ja Pyry tuli eteen nopeasti ja samalla astui mun varpaille aina. Ja sitä kehittelin miten sen saa pysymään astetta kauempana. Käsillä, mutta sitten oli niin tarkkaa eikä meinannut tulla lähelle ollenkaan. Heli sitten keksi, että katso eteenpäin älä alaspäin. Tavallaan siten en oikein nähnyt kunnolla koiraa, mutta ei kyllä tullut jaloillekaan kertaakaan. No sitten tällä kilparadalla ei ollutkaan sitä taaksepäin vaan eteenpäin. Mitä!?! onko sellainenkin liike? No se olikin helpompi ja meni ihan hyvin. Muistin vielä katsoa, että varmasti istuu joka välissä kunnolla.
Ongelma olikin sama kuin viimeksi eli "come" käskyllä Pyry jotenkin epäröi tulla siihen eteen. Ja jäikin ihan poikittain. Jotenkin ajattelin vain, että jos on vino, olkoot. Mutta enhän tiennyt mikä asteluku olisi pitänyt olla hyväksyttävässä. Niinpä jätin siihen, enkä yrittänyt korjata. Siitä sain sitten -10 virhepistettä ja paperissa luki "ohjaaja luovutti". Ei voi mitään.
Ja eikös se sama "come" oli vielä toisen kerran radalla. Ja taas sama juttu. Voi däm, mitäs nyt. No nyt otin sitten uusiks ja huh Pyry tuli kuin tulikin siihen eteen ja sain liikkeen onnistumaan oikein. Siitä uusimisesta siis vain -3 virhepistettä.
Ja siinä ne meidän tämän kerran mokat oli. Tuloksena 87/100 taas, mutta hyväksytty! Jee! Vielä yks hyväksytty, niin päästään tuosta hihnasta eroon ja AVO-luokkaan. Ens lauantaina sitä sitten yrittämään.
Pitää yrittää tuota Pyryn virettä saada innokkaammaksi. Se oli jotenkin vaisu ja epävarman oloinen radalla. Ei kylläkään radan ulkopuolella, kun tehtiin hienoja peruutuksia yms.
-----------------------------------------------------------------------
Ranen kanssa käytiin tänään Hki-Vantaan lentokentällä ihmettelemässä ihmisvilinää, hissiä, liukuportaita ja varsinkin ihmeellisiä vetolaukkuja. Pia K pyysi minua ja Ranea extempore mukaan, kun halusi seuraa oman pienen pennun lisäksi. Ja olin minäkin kuullut aiemmin mainittavan, että lentokenttä on hyvä paikka käydä pennun kanssa tutustumassa, kun se on niitä harvoja paikkoja mihin koiran saa viedä.
Tämä kokemus oli kyllä Ranelle ihan hyödyllistä. Rane oli tosi reipas ja se ainoa ihmettelyn kohde oli ne vetolaukut, jotka vähän jänskätti, kun niistä lähti kummallinen ääni ja olivat omituisia möhkäleitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti