PAINAJAINEN
Nyt on ollut vähän hiljaiseloa molempien kanssa, johtunee työkiireistä. Ihan pientä piharallya Pyryn kanssa ja jotain pientä Ranen kanssa.
Viimeperjantaina Ranen kanssa Saijalla tehtiin puomin alastulokontaktia, ensin kahden siivekkeen avulla. Jee, se onnistui sittenkin, kun kotona kansion päälle ei sitten millään! Pari kertaa meni putken ja juoksi hyppyvälejä. Olipa kivaa.
Tässä välissä meillä oli torstaina Pyryn kanssa privaattitreenit tokoa parin frendin kanssa. Ja treenaamatta Pyry teki superhyvät ruutuunmenot. Ei ollut edes vahinko, koska tehtiin monta kertaa. Noh, ei nyt ihan niin täydellistä kuitenkaan, kun hyvin jäi sinne seisomaan, mutta jos vähänkin joutui odottamaan, meni nopeasti maihin. Noup noup, nyt ei sitten tehdä maahanmenoa siellä ollenkaan vähään aikaan.
Toinen hyvä treeni oli paikkaistumiset ja paikkamakuut. On osannut paikkaistumisen, mutta nyt jaksoi puoli minuuttia ja meni taas maihin. Putoo vähän liian herkästi. Tarttee treeniä.
Ja toinen treenattava ei ollut mikään yllätys, vaan vanha tuttu, Pyry kuuntelee muitten käskytyksiä. Monta kertaa, kun vieressä huudeltiin "maahan", meni Pyry kans. Sitten ruvettiin oikein treenaamaan sitä, kunnes muutaman kerran jälkeen oikein kääntyi minuun päin kysyvä ilme kasvoillaan "san ny ni mä teen".
Torstaina tokon jälkeen menin myös HiHan vikat ulkoaksat Vipin kanssa. Ja voi että se oli kivaa. Se oli sellanen Vipin rata, jossa siis ei lähetetty koiraa itsekseen toiseen suuntaan, jotta itse kerkeisit juoksemaan puoli kenttää toiseen suuntaan. Ei. Vaan se oli sellainen sujuva, jossa oli sopivassa suhteessa mutkia. Rimatkin pysyi aika hyvin. Kiitos Mian, että olen saanut lainata Vippiä.
Eilen sitten tuli painajainen. Olin muutaman tunnin asioilla ja Masa oli koirien kanssa kotona. Kun tulin kotiin Masa oli lähtenyt futismatsiin ja pöydällä oli lappu "Pyry ja Rane leikki, Rane ontuu etujalkaa". Whaaaat? Eiiiiii! Voi paniikki, olen superhyperallerginen varsinkin ontumisille sattuneesta syystä. Ei mun pienelle! Selkeästi ei astu kunnolla oikealle etujalalle ja välillä vinkasee, kun astuu, kuin ei aina muistaisi, että jalka on kipee.
Kopeloimalla koko koiven ensin ajattelin, että ranne se on, mutta myöhemmin kuvittelin saavani vinkaisun, kun koskin olkaan. Siitähän mulle surku ja paniikki syntyi. Että noniin nyt sillä on varmasti OCD. Lähdin sitten Mevettiin, vaikka oli lauantai. En tiedä oliko siinä paljonkaan järkeä, olisi ollut järkevämpää mennä arkipäivänä, kun ortopedi on paikalla.
Lekurissa katsottiin liikkeet ja pienenpieni ontuminen näkyi. Mutta käsikopelolla ei taas antanut mitään reaktiota mistään. Ei edes nyt vielä kuvattu. Lopulta lääkärikin epäili ehkä rannetta kuitenkin tai ihan venähdystä. Mutta tiedä häntä. Nyt vaan levätään ja seurataan tilannetta. Ei kiva, ei yhtään kiva. Mulla on jo yksi rikkinäinen koira! Pliis pliis anna sen olla vain painajainen, josta herään kohta ja se olikin vain joku lihasvenähdys tms.
Tällä hetkellä lauantai-iltana Rane astuu nätisti, kun kävelee hitaasti. Nuo kaksi on vaan niin ihania. Niitä voisi seurata tuntitolkulla. <3 <3 <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti