2018-01-28 Miksei aina voi olla perjantai

MIKSEI AINA VOI OLLA PERJANTAI

Olen tehnyt hullunlailla töitä koko viikon. Onneks mul on kennelpoika. Se kyllä hoitaa nuo, muttei treenaa. Jotain pientä sisätokopätkää olen sitten viikolla vaan tehnyt. Eli vaikka mulla on vapaakortti, en ole enää jaksanut yömyöhään lähteä treenaamaan.

Viikko sitten perjantaina toki olin ohjatuissa Saijan treeneissä. Silloin otettiin suoran hypyn ja takaakierron erottelua. Takaakiertokäskyt saisi tulla aikaisemmin ja avuksi saa ottaa verkkorullan, ettei oppisi hyppäämään liian läheltä. Juuri kyllä luin jonku facepäivityksestä, että joillekin koirille ei oikein mikään tuohon auta. Mutta onhan se silti kokeiltava, jos vaikka...
Toinen teema oli pakkovalssi. Ja siinä oli kyllä vaikeuksia. Oman liikkumisen kanssa oli jonkun verran ongelmia, ensin peruutin. Jo Pyryn kanssa muistan, että oli ajoitusongelmia. Niin nytkin, odotan, että Rane sieltä tulee, sitten onkin jo mennyt ohi. Ja kuitenkin Ranen piti antaa tulla estelinjan yli, koska muuten ehtii vielä kääntyä liian aikaisin väärälle puolelle. Avainsana on tietysti merkkaus, ja sen opettelu. Ja siinä onkin meille kotiläksy.
Siinäkin oli vähän haastetta, jos käytän lelua kädessä. Ranen hampaat on siinä kiinni alta aikayksikön. Niinpä lelu taskuun vähän rauhotti.
Pakkovalssin voi tehdä "etuperinkin", mutta opetellaan nyt ensin tämä tyyli.

Heti seuraavana päivänä lauantaina oli pakko mennä hallille tekee kotiläksyjä. Oli siinä edelleen ensin hankaluuksia, mutta meni jo paremmin.
Jotain pientä tottista tein myös. Kokeilin luoksetuloa, jota ei olla tällee tokomaisesti tehty varmaan koskaan. Ja ei ymmärtänyt "sivulle"-käskyä noin kaukaa. Pitää aloittaa pieneltä matkalta.
Toinen huomio oli, kun jätti makuuasentoon, niin eipä kestänyt mun palaamista kasvotusten, vaan lähti pakittaa ja ylipäänsä lähti liikkeelle. 
Tokoon tarvitsisin kyllä myös jonkun koutsin. Tai ainakin mun pitäis tehdä kunnon suunnitelma pienillä askelilla.

Ihanaa taas perjantai ja Saijan treenit. Fiilis ei ollut kyllä paras mahdollinen, kun vasta varttia vaille kasi lähdin töistä, kiireellä paikalle ja olin väsynyt. Mutta toiveikkaana silti, että tänään menisi hyvin. Se henkireikähän tämä harrastus on, että unohtaa työasiat ja mieli virkistyisi.
Rane vaan tuntui entistä vauhdikkaammalta, jos se on mahdollista tai sitten minä vaan olin hidas. En tiedä mistä johtuu, mutta rimat kolisee tai jopa putoo ja ne on kuitenkin alhaalla. Huutelen vissiin esteen päällä, eikä joudu juuri hyppäämään niin ryntää vaan eteenpäin, ei ole vielä sellaista estefokusta eikä kropan hallinta aina riitä. Mutta vielä ei kuulemma tarvii puuttua.

Tehtiin ensin sivuirrotusta, joka mielestäni meni ihan hyvin. Hyvin irtoo. Sitten piti taas tehdä SE, no se se, ...pakkovalssi tai ainakin pakkovalssimainen liike. Buaaaa. Ei oo mun selkärangassa se liike vieläkään, eikä merkkaus varsinkaan. En vaan tajuu. Menen jotenkin lukkoon tai jumiin, sanon vaan jees, mutta aivot ei tunnu toimivan. Minkäs sille voi, jos käyn vähän hitaalla. 
Radan pätkää oli kiva tehdä. Vikkelähän tuo on, ettei ole liiemmälti aikaa hukattavaksi mun osalta. Hyvin lähti sivuirrotus, takaakierto jees, mutta sitten tuli flänkkäys (yllätys, helposti lähtee), pieni huomio ja taas mennään. Viimeistä putkea vailla ja ....väärään päähän. Hah. Piti ehtiä Ranen "edelle" rikkomaan Ranen linja, niin sitten sain ohjattua oikeaan päähän.

Nyt jäi vähän sellanen fiilis, ettei osattukaan. Voiko tän laittaa iän piikkiin. No läksyjä tekemään. Miksei aina voi olla perjantai.