EI HUONO
Maanantaina mulla oli koulutusvuoro. Tein radan, jonka alku oli Saijan radasta, koska halusin sitä vielä treenata. Takaakiertoja kaks peräkkäin ja toiveena, ettei Pyry hyppää ihan hirveen ristiin, koska silloin edessä olisi pian väärä este ja toiseksi, koska rimat on herkässä ristiin hypyssä. Hyvä siis sitä treenata. Ja yksi osa oli ihan Ninalle, jolle lupasin putken puomin alle. No Nina olikin pois. Mutta meidän treeni meni suht hyvin, niin kauan kun ohjaaja jaksaa keskittyä kunnolla. Ei huono. Hyvä palvelu, Anu vei koiran lenkille ja kiltti Masa haki Pyryn kotio, ettei sen tarvinnu kylmässä autossa istuu sen aikaa kun koulutan eli neljää tuntia.
torstai 26. helmikuuta 2015
sunnuntai 15. helmikuuta 2015
15.2.2015 Ei ne kaukana oo
EI NE KAUKANA OO
... ne nollat meinaan. ATT:lla oltiin kisaamassa Rauno Virran radoilla. Tuloksena HYL,10, HYL. Aina tuli joku kohta, jossa sitten töksähti ja rytmi katos. Mutta ei mitään ihan hirveetä häslinkiä, Pyry oli jopa suht hyvin kuulolla ja radat tuntui tosi kivoilta. Joo okei, nopeille koirille, parit sellaset päänvaivaa aiheuttavat kohdat, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Ja jos ei kerkee, niin sit leikkaillaan takaa.
Eka hylly tuli siitä, kun ensin piti puolenvaihdossa valssata, sitten olin varma, että vetoon tulee ja "oikee" puree. Mut mut mut, meni sitte väärään päähän putkea. Olis vielä pitänyt joku puolivalssi vääntää, mutta sitten pelkäsin kun puomi oli siinä vieressä, että sille vielä paukkaa.
Toisen radan hylly tuli pikku irtoomisesta, irtos ihan maalihypylle asti, kun olis pitäny mennä vaan edellinen. Tää on tää Pyryn normaali "kaks yhden hinnalla".
Keskimmäinen rata alkoi mielenkiintoisesti. Me lähettiin kolmansina. Kun kakkonen (aussi) oli menossa maalihyppyä, me mentiin lähtöön. Vaan tää aussi paukkas sieltä maalista uhittelee Pyryn nenän eteen. Huidoin sitä vähän, että menetkös siitä huitsinnevadaan. No sitte hää lähti keskelle kenttää tuomarin luo, enneku omistaja sai sitten kiinni. Sitten lähestyy tuiman näköinen Rauno Virta meikäläistä ja pelkäsin, että tulee sanomaan että tultiin liian aikasin lähtöön soo soo. Vaan hän tulikin kysymään, että haluanko mennä nyt vai vasta viimeisenä. Mä sanoin, että tää on ihan jees, me ei vähästä hätkähdetä., ei tuo meitä haitannut. Ja oikeesti Pyry ei reagoinut siihen koiraan mitenkään. Taas sain olla ylpeä hänestä. Hän oli vaan valmiina lähtemään kisaradalle. En tiedä sitten mitä oliskaan tapahtunut, jos olis ollu joku toinen koira, joka olis ärähtänytkin.
Mutta tältä radalta tuli sitten yks kielto ja yks rima putos. En ees muista mistä, ihan sama, kymppi kun kymppi. Aika oli kuitenkin nopein -17,81s. "etenemäennenkaikkea"!
Jatkamme siis kisaamista kakkosissa. Mä en tänään edes jännittänyt pahasti. Jos maaliskuusta alkais kisaa useammin kuin kerran kuusssa. Lähellä lähellä ja samalla niin kaukana, ne nollat meinaan.
... ne nollat meinaan. ATT:lla oltiin kisaamassa Rauno Virran radoilla. Tuloksena HYL,10, HYL. Aina tuli joku kohta, jossa sitten töksähti ja rytmi katos. Mutta ei mitään ihan hirveetä häslinkiä, Pyry oli jopa suht hyvin kuulolla ja radat tuntui tosi kivoilta. Joo okei, nopeille koirille, parit sellaset päänvaivaa aiheuttavat kohdat, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Ja jos ei kerkee, niin sit leikkaillaan takaa.
Eka hylly tuli siitä, kun ensin piti puolenvaihdossa valssata, sitten olin varma, että vetoon tulee ja "oikee" puree. Mut mut mut, meni sitte väärään päähän putkea. Olis vielä pitänyt joku puolivalssi vääntää, mutta sitten pelkäsin kun puomi oli siinä vieressä, että sille vielä paukkaa.
Toisen radan hylly tuli pikku irtoomisesta, irtos ihan maalihypylle asti, kun olis pitäny mennä vaan edellinen. Tää on tää Pyryn normaali "kaks yhden hinnalla".
Keskimmäinen rata alkoi mielenkiintoisesti. Me lähettiin kolmansina. Kun kakkonen (aussi) oli menossa maalihyppyä, me mentiin lähtöön. Vaan tää aussi paukkas sieltä maalista uhittelee Pyryn nenän eteen. Huidoin sitä vähän, että menetkös siitä huitsinnevadaan. No sitte hää lähti keskelle kenttää tuomarin luo, enneku omistaja sai sitten kiinni. Sitten lähestyy tuiman näköinen Rauno Virta meikäläistä ja pelkäsin, että tulee sanomaan että tultiin liian aikasin lähtöön soo soo. Vaan hän tulikin kysymään, että haluanko mennä nyt vai vasta viimeisenä. Mä sanoin, että tää on ihan jees, me ei vähästä hätkähdetä., ei tuo meitä haitannut. Ja oikeesti Pyry ei reagoinut siihen koiraan mitenkään. Taas sain olla ylpeä hänestä. Hän oli vaan valmiina lähtemään kisaradalle. En tiedä sitten mitä oliskaan tapahtunut, jos olis ollu joku toinen koira, joka olis ärähtänytkin.
Mutta tältä radalta tuli sitten yks kielto ja yks rima putos. En ees muista mistä, ihan sama, kymppi kun kymppi. Aika oli kuitenkin nopein -17,81s. "etenemäennenkaikkea"!
Jatkamme siis kisaamista kakkosissa. Mä en tänään edes jännittänyt pahasti. Jos maaliskuusta alkais kisaa useammin kuin kerran kuusssa. Lähellä lähellä ja samalla niin kaukana, ne nollat meinaan.
torstai 12. helmikuuta 2015
9.-11.2.2015 Samalla kartalla
SAMALLA KARTALLA
Maanantaina tuurasin Heliä kouluttamalla ekan vuoron. Heliltä sain Tanelin radan, joka näytti vaikeahkolta ja ajattelin, ettei mun ja Pyryn treenistä ehkä mitään taidokasta tule, koska keskittyminen molempiin, kouluttamiseen ja treenaamiseen, ei silloin ole ihan ykkösluokkaa. Mutta hei, ylläri ylläri, mehän oltiin ihan samalla kartalla. Ja rata ei loppujen lopuksi ollut ihan supervaikea. Se oli kiva siinäkin mielessä, että pystyi kokeilemaan eri vaihtoehto-ohjauksia.
A:n jälkeisessä elämässä mietin, miten saan etumatkaa ehtiäkseni taas asemiin seuraaville esteille. Hetki siinä meni, kunnes tajusin, että niistopersjättö oli ihan ehdoton ja varma. Yllättäen se kohta tuntuikin tosi helpolta.
Radalla tarvittiin myös jarruja parissa kohtaa. Ja meillä on ne monesti olleet vähän hukassa tai ainakin ruosteessa. Mutta tänään ne oli taas matkassa.
Oikea ja vasen -käskyt kaukona löysivät tiensä myös pientä pururataa sinne korviin asti.
Treenistä jäi tosi hyvä fiilis. Ja siitä eiku kouluttamaan muita.
Keskiviikkona vähän samaa Saijan treenissä. Samalla kartalla jälleen Pyryn kanssa. Aika mahtavaa! Saija tarjoutui kuvaamaan ja silloin yleensä paineet kasvaa, eikä siitä tule kovin edustavaa filminpätkää. Mutta lopputulos ei todellakaan ole hullumpi, ihan kehtaa itsekin katsoa.
Ihanaa tehdä takaaleikkauksia ja onnistunut persjättö, takaakierrotkin onnistui aika hyvin. Parit rimat tuli niissä alas, mutta silloin olin kyllä itse Pyryn linjalla. No okei yhdessä kohtaa hyppäsi vaan liian läheltä ja vähän laiskasti nosteli takajalkojaan. Ja ihan loppuun valssi oli taas paras, vaikka matkalla aina keksin jonkun kummallisen saksalaisen tai muun sellaisen.
Vaikein kohta alkoi takaaleikkauksella ja jatkui kulman yli pitkällä välillä. Siinä paras oli vaan ottaa heti kiinni, muuten kaarratti ja meni turhan läheltä väärää estettä. Kokeiltiin myös takaaleikkauksen jälkeen vastakäännöstä, mutta se oli liian liikkuva ja Pyry hakeutui joka kerta sille väärälle esteelle. Nopeesti kokeilin vielä backlappia ja joo hyvin irtoo, kun on ajoissa asemissa.
Ja osasin jopa olla liikkumattakin oikeassa kohdassa. Ja se ei ollut vahinko, niin olin suunnitellutkin (lue: oppinut viime kerralta). Ja kasvattajatäti oli tyytyväinen. Yhä enempi ollaan Pyryn kanssa samalla kartalla ja samalla radalla, ja sehän tuntuu ihan agilityltä! <3
Maanantaina tuurasin Heliä kouluttamalla ekan vuoron. Heliltä sain Tanelin radan, joka näytti vaikeahkolta ja ajattelin, ettei mun ja Pyryn treenistä ehkä mitään taidokasta tule, koska keskittyminen molempiin, kouluttamiseen ja treenaamiseen, ei silloin ole ihan ykkösluokkaa. Mutta hei, ylläri ylläri, mehän oltiin ihan samalla kartalla. Ja rata ei loppujen lopuksi ollut ihan supervaikea. Se oli kiva siinäkin mielessä, että pystyi kokeilemaan eri vaihtoehto-ohjauksia.
A:n jälkeisessä elämässä mietin, miten saan etumatkaa ehtiäkseni taas asemiin seuraaville esteille. Hetki siinä meni, kunnes tajusin, että niistopersjättö oli ihan ehdoton ja varma. Yllättäen se kohta tuntuikin tosi helpolta.
Radalla tarvittiin myös jarruja parissa kohtaa. Ja meillä on ne monesti olleet vähän hukassa tai ainakin ruosteessa. Mutta tänään ne oli taas matkassa.
Oikea ja vasen -käskyt kaukona löysivät tiensä myös pientä pururataa sinne korviin asti.
Treenistä jäi tosi hyvä fiilis. Ja siitä eiku kouluttamaan muita.
Keskiviikkona vähän samaa Saijan treenissä. Samalla kartalla jälleen Pyryn kanssa. Aika mahtavaa! Saija tarjoutui kuvaamaan ja silloin yleensä paineet kasvaa, eikä siitä tule kovin edustavaa filminpätkää. Mutta lopputulos ei todellakaan ole hullumpi, ihan kehtaa itsekin katsoa.
Ihanaa tehdä takaaleikkauksia ja onnistunut persjättö, takaakierrotkin onnistui aika hyvin. Parit rimat tuli niissä alas, mutta silloin olin kyllä itse Pyryn linjalla. No okei yhdessä kohtaa hyppäsi vaan liian läheltä ja vähän laiskasti nosteli takajalkojaan. Ja ihan loppuun valssi oli taas paras, vaikka matkalla aina keksin jonkun kummallisen saksalaisen tai muun sellaisen.
Vaikein kohta alkoi takaaleikkauksella ja jatkui kulman yli pitkällä välillä. Siinä paras oli vaan ottaa heti kiinni, muuten kaarratti ja meni turhan läheltä väärää estettä. Kokeiltiin myös takaaleikkauksen jälkeen vastakäännöstä, mutta se oli liian liikkuva ja Pyry hakeutui joka kerta sille väärälle esteelle. Nopeesti kokeilin vielä backlappia ja joo hyvin irtoo, kun on ajoissa asemissa.
Ja osasin jopa olla liikkumattakin oikeassa kohdassa. Ja se ei ollut vahinko, niin olin suunnitellutkin (lue: oppinut viime kerralta). Ja kasvattajatäti oli tyytyväinen. Yhä enempi ollaan Pyryn kanssa samalla kartalla ja samalla radalla, ja sehän tuntuu ihan agilityltä! <3
torstai 5. helmikuuta 2015
2.-4.2.2015 Vaihtelu virkistää
VAIHTELU VIRKISTÄÄ
Vaihtelu todellakin virkistää. Töitä paiskittu hullunlailla ja treenit taitaa olla ainoa paikka missä työasiat ei ole mielessä. Oonko vaan väsynyt, kun en jaksa hirveesti hermostua ihan pienistä. Osittain kyllä mielikin on virkeempi ja hyväntuulisempi laihtumisen myötä. Tän viikon treeneistä jäi ainakin tosi hyvä mieli. Täydellistä, not, mutta paljon paljon hyvää.
Maanantaina Anun treeneistä jäi mieleen pari kolme kohtaa. Ekana, takaaleikkaus on niin meidän juttu, kun haluan Pyryn kääntyvän tiukasti. Ei mikään uus juttu, mutta taas se tuli todistettua. Ainakin se on helpompi ohjaus kuin esim. vastakäännös, jossa ajoitus on oltava ajoissa. Tokana, valssi tuntui taas olevan hyvä juttu yhteen tiukkaan takaakiertokohtaan. Kolmantena, hankala kohta, jossa eka sylkkäri ja sitten eräänlainen persjättö, mikä lie, onko nimeäkään. No sylkkäriin tulee vähän huonosti (tietää itte paremmin minne seuraavaks) ja jatkon hyppäsi herkästi ristiin.
Yhessä kohtaa rimoja tuli alas, tais olla takaakierroissa, sitten vähän luin herralle sääntöjä, ja avot!
Keskiviikkona Saijan treeneissä, liekö meille edullinen rata osittain vai miten tuntui niin makeelta treenaaminen ja meno. No olihan siellä hankalia kohtiakin, mutta yksi sivu oli suoraa päästä päähän ja päädyssä 90 astetta kepeille. Pyry meni sinne sen verran kovaa, että Saija ja katsojat ihmetteli miten pystyi vielä kääntymään ja menemään kepit vielä oikein. Mä taas en ihmetelly ollenkaan, okei oli vähän liikaa vauhtia, mutta Pyry vaan osaa mennä ne melkein mistä vaan ja mä luotan siihen (edes jossain).
Kerrankin minäkin osasin valita ohjauksen hankalaan kohtaan, joka vaan tuntui meille jotenkin luontevimmalta. Tietenkään juuri kukaan muu ei sellaista ohjausta tehnyt, meillä on aina vähän omat sävelet. Mä oon silti niin kade, kun Saija aina tietää minkälainen ohjaus toimii. Mutta kai se tulee sitten kokemuksen myötä tai sitten ei milloinkaan, koska alkaa olee tätä kokemustakin jo jonkun verran.
Takaakierto,välistä,välistä, vouuuuuu, hyvin onnistui, kun ajoitus ja rytmi vaan pelaa. Sehän siinä kaikkein vaikeinta onkin. Mutta oli siinä vähän säätämistä, varsinkin siinä viimosessa takaakierrossa.
Rytmitys oli taas a ja o pituuden jälkeen kääntymisessä, ja mehän onnistuttiin siinä niin hyvin kuin nyt vain voi onnistua. No eihän se nyt mikään hirmuvaikee kohta ollut, mutta pelkäsin Pyryn lentävän enempikin.
Hän oli kyllä aika hyvin kuulolla. Kovaa mentiin edelleen, mutta antaa mennä, kunhan myös kuuntelee ohjausta. Se on kyllä sellanen superi treenikaveri! <3
Vaihtelu todellakin virkistää. Töitä paiskittu hullunlailla ja treenit taitaa olla ainoa paikka missä työasiat ei ole mielessä. Oonko vaan väsynyt, kun en jaksa hirveesti hermostua ihan pienistä. Osittain kyllä mielikin on virkeempi ja hyväntuulisempi laihtumisen myötä. Tän viikon treeneistä jäi ainakin tosi hyvä mieli. Täydellistä, not, mutta paljon paljon hyvää.
Maanantaina Anun treeneistä jäi mieleen pari kolme kohtaa. Ekana, takaaleikkaus on niin meidän juttu, kun haluan Pyryn kääntyvän tiukasti. Ei mikään uus juttu, mutta taas se tuli todistettua. Ainakin se on helpompi ohjaus kuin esim. vastakäännös, jossa ajoitus on oltava ajoissa. Tokana, valssi tuntui taas olevan hyvä juttu yhteen tiukkaan takaakiertokohtaan. Kolmantena, hankala kohta, jossa eka sylkkäri ja sitten eräänlainen persjättö, mikä lie, onko nimeäkään. No sylkkäriin tulee vähän huonosti (tietää itte paremmin minne seuraavaks) ja jatkon hyppäsi herkästi ristiin.
Yhessä kohtaa rimoja tuli alas, tais olla takaakierroissa, sitten vähän luin herralle sääntöjä, ja avot!
Keskiviikkona Saijan treeneissä, liekö meille edullinen rata osittain vai miten tuntui niin makeelta treenaaminen ja meno. No olihan siellä hankalia kohtiakin, mutta yksi sivu oli suoraa päästä päähän ja päädyssä 90 astetta kepeille. Pyry meni sinne sen verran kovaa, että Saija ja katsojat ihmetteli miten pystyi vielä kääntymään ja menemään kepit vielä oikein. Mä taas en ihmetelly ollenkaan, okei oli vähän liikaa vauhtia, mutta Pyry vaan osaa mennä ne melkein mistä vaan ja mä luotan siihen (edes jossain).
Kerrankin minäkin osasin valita ohjauksen hankalaan kohtaan, joka vaan tuntui meille jotenkin luontevimmalta. Tietenkään juuri kukaan muu ei sellaista ohjausta tehnyt, meillä on aina vähän omat sävelet. Mä oon silti niin kade, kun Saija aina tietää minkälainen ohjaus toimii. Mutta kai se tulee sitten kokemuksen myötä tai sitten ei milloinkaan, koska alkaa olee tätä kokemustakin jo jonkun verran.
Takaakierto,välistä,välistä, vouuuuuu, hyvin onnistui, kun ajoitus ja rytmi vaan pelaa. Sehän siinä kaikkein vaikeinta onkin. Mutta oli siinä vähän säätämistä, varsinkin siinä viimosessa takaakierrossa.
Rytmitys oli taas a ja o pituuden jälkeen kääntymisessä, ja mehän onnistuttiin siinä niin hyvin kuin nyt vain voi onnistua. No eihän se nyt mikään hirmuvaikee kohta ollut, mutta pelkäsin Pyryn lentävän enempikin.
Hän oli kyllä aika hyvin kuulolla. Kovaa mentiin edelleen, mutta antaa mennä, kunhan myös kuuntelee ohjausta. Se on kyllä sellanen superi treenikaveri! <3
torstai 15. tammikuuta 2015
15.1.2015 Alkuvuosi
ALKUVUOSI
Jo pari viikkoa mennyt ja töiden puolesta pahin pari viikkoa on vielä jäljellä. Ajatukset on edelleen vähän muualla kuin koirajutuissa. Viime viikolla alkoi treenit, eikä nyt voi kehua niiden menneen mitenkään hirveän loistokkaasti.
Ekoissa treeneissä Pyry tuntui vaan lentävän, eikä juurikaan kuuntelevan mitä ohjaaja haluaisi viestittää. Vähän sellainen hieman kuriton herra hulivili. Voihan olla, ettei ohjaajakaan ollut ihan kartalla ja keskittynyt kunnolla tekemiseen. Ja mielihän siitä on silloin vähän maassa. Eikö tauon jälkeen menekään kaikki niinkuin Strömsössä.
No tällä viikolla treenit on menneet jo paljon paremmin. Maanantaina Anulla tuttu rata, jossa yhä vaan alku tuotti pientä päänvaivaa. Kokeiltiin muutamalla eri tavalla, mutta en halua vaan vaihtaa ohjausta, vaan haluan että ne kaikki onnistuu myös edes jollain tavalla. Niistä voi sitten valita mieleisensä. Muutamassa pätkässä mentiin, mutta niistä jäi hyvä mieli.
Eilen Saijan treeneissä tein ensimmäisen puolikkaan ratatreeniä ja toisella sitten treenattiin kohtia vähän eri ohjauksilla. Ja tämä tuntui sopivan meille mainiosti. Me mentiin suorastaan hyvin, ainakin meidän tasoon nähden. Ihan nollarataan ei kyetty, kun ohjaaja unohti radan viimeiset esteet.
Se on jännä juttu, etten vieläkään osaa valita sitä oikeaa ohjausta. Alussa ajattelin, etten ainakaan valssaa ja miten sitten kävikään, se oli ja tuntui ihan parhaalta. Siihen liittyi kyllä, etten luottanut ensin että Pyry pienellä tönäsyllä hyppäisi esteen, kun minä olen kauempana. Mutta alun voi tehdä niinkin, että ohjaaja kävelee ensin sen pitemmän reitin paikallensa ja näyttää vielä, että tämä este, tätä kautta kiitos, ja vasta sitten lähdetään liikkeelle.
Samaisessa kohdassa kokeiltuani vastakäännöstä, sain Saijalta hyvän neuvon miten ja missä kohtaa se tulee tehdä, ainakin Pyryn tapauksessa. Ja jei, sitä kokeiltiin vielä toisessakin kohtaa, ja ei huono. Kepit mentiin kolme kertaa ja niissä Pyry on super, se hakee ne vaikka mistä.
Sitten myös todettiin, että takaaleikkaukset on meidän juttu. Pyry irtoo hyvin ja sillä saan hyvin kääntymään. Joissain kohtaa se olikin mun ykkösohjaus, mutta enpä tiennyt kuinka hyvin se toimi okserilta sivulle kepeillekin. Pitää vaan tottua ajatukseen, että kauempaakin voi ohjata, kun aina ei ehdi lähelle.
Kontaktit meni myös priimasti, kertaakaan ei varastanut.
Pyryn kanssa tekeminen ja onnistuminen on lähes parasta vastapainoa työlle!
Jo pari viikkoa mennyt ja töiden puolesta pahin pari viikkoa on vielä jäljellä. Ajatukset on edelleen vähän muualla kuin koirajutuissa. Viime viikolla alkoi treenit, eikä nyt voi kehua niiden menneen mitenkään hirveän loistokkaasti.
Ekoissa treeneissä Pyry tuntui vaan lentävän, eikä juurikaan kuuntelevan mitä ohjaaja haluaisi viestittää. Vähän sellainen hieman kuriton herra hulivili. Voihan olla, ettei ohjaajakaan ollut ihan kartalla ja keskittynyt kunnolla tekemiseen. Ja mielihän siitä on silloin vähän maassa. Eikö tauon jälkeen menekään kaikki niinkuin Strömsössä.
No tällä viikolla treenit on menneet jo paljon paremmin. Maanantaina Anulla tuttu rata, jossa yhä vaan alku tuotti pientä päänvaivaa. Kokeiltiin muutamalla eri tavalla, mutta en halua vaan vaihtaa ohjausta, vaan haluan että ne kaikki onnistuu myös edes jollain tavalla. Niistä voi sitten valita mieleisensä. Muutamassa pätkässä mentiin, mutta niistä jäi hyvä mieli.
Eilen Saijan treeneissä tein ensimmäisen puolikkaan ratatreeniä ja toisella sitten treenattiin kohtia vähän eri ohjauksilla. Ja tämä tuntui sopivan meille mainiosti. Me mentiin suorastaan hyvin, ainakin meidän tasoon nähden. Ihan nollarataan ei kyetty, kun ohjaaja unohti radan viimeiset esteet.
Se on jännä juttu, etten vieläkään osaa valita sitä oikeaa ohjausta. Alussa ajattelin, etten ainakaan valssaa ja miten sitten kävikään, se oli ja tuntui ihan parhaalta. Siihen liittyi kyllä, etten luottanut ensin että Pyry pienellä tönäsyllä hyppäisi esteen, kun minä olen kauempana. Mutta alun voi tehdä niinkin, että ohjaaja kävelee ensin sen pitemmän reitin paikallensa ja näyttää vielä, että tämä este, tätä kautta kiitos, ja vasta sitten lähdetään liikkeelle.
Samaisessa kohdassa kokeiltuani vastakäännöstä, sain Saijalta hyvän neuvon miten ja missä kohtaa se tulee tehdä, ainakin Pyryn tapauksessa. Ja jei, sitä kokeiltiin vielä toisessakin kohtaa, ja ei huono. Kepit mentiin kolme kertaa ja niissä Pyry on super, se hakee ne vaikka mistä.
Sitten myös todettiin, että takaaleikkaukset on meidän juttu. Pyry irtoo hyvin ja sillä saan hyvin kääntymään. Joissain kohtaa se olikin mun ykkösohjaus, mutta enpä tiennyt kuinka hyvin se toimi okserilta sivulle kepeillekin. Pitää vaan tottua ajatukseen, että kauempaakin voi ohjata, kun aina ei ehdi lähelle.
Kontaktit meni myös priimasti, kertaakaan ei varastanut.
Pyryn kanssa tekeminen ja onnistuminen on lähes parasta vastapainoa työlle!
lauantai 3. tammikuuta 2015
31.12.2014 Loppuvuosi
LOPPUVUOSI
Loppuvuosi meni enkä ole jaksanut/muistanut kirjoitella tänne mitään. Tosin ei loppuvuonna juuri ollut enää treenejäkään joista kirjoittaa, eikä kisojakaan joihin osallistua. Ajatukset on niin paljon töissä, kun tammikuussa fuusion takia pitäis ehtiä tekemään entiset rutiinit ja uudet kuviot puskee päälle. Siitä kun selviän, niin oon ansainnu pienen loman. Ehkä tuon takia, ei ole jaksanut kiinnostua oikein mistään. Ei ole edes pentukuumetta vieläkään, vaikka Pyryä jo kyseltiin isäksi, mutta eipä ole kuulunut sen jälkeen mitään. Voi Pyryseni, jos sulla olis se parempi/ahkerampi ohjaaja, niin olis meriittejä vaikka mihin, ja sulla olis jono oven takana. Toivottavasti joskus vielä.
Kisailmotkin on jääneet tekemättä, kun olen pelännyt tuota tammikuuta ja viikonlopputöitä. Mutta tänään, kun kävin kattelemassa kolmosen kisoja Muijalassa, pieni kisakipinä tais taas iskee ja treenaamaankin olis taas kiva päästä. Siellä pitäis huolet hävitä ainakin hetkeksi.
Viime tiistaina kävin tuuraamassa Saijaa Timo Liuhdon treeneissä. Ei kyllä edustettu hirveän mallikkaasti, sori. Vähän jäi ristiriitaiset tunteet, kun mielestäni mentiin huonosti, mutta toisaalta tuli taas hyviä huomioita ja kotiläksyjä. Pitkän tauon jälkeen Pyry oli aika iloisella päällä. Jarrut oli kadoksissa. Ja huono asia, kun palkka on tarjottimella kentällä, ne kaikki ihanat esteet, niitä on kiva mennä muutama ylimäääräinenkin. Kotiläksyksi siis etsiä ne jarrut taas jostain. Oikeesti olis pitäny suuttua kerran kunnolla, pari rumaa sanaa, ja se olis saattanut auttaa.
Keskiviikkona, uudenvuoden aattona, eipä ollu parempaakaan tekemistä, kävin sitten yksin hallilla treenaamassa vartin. Tein tiistaista alkua, ja onnistuihan se pienen suutahduksen jälkeen. Oli niin kiva mennä rauhassa omaa tahtia, sai karjua ja kiljua ihan huoletta, kun oltiin yllättäen ainoat koko hallissa. Tosin Pyry tekee silloin töitä mulle paljon intensiivisemmin, kun ollaan kahdestaan. Mutta olisipa vapaakortti!
Inezin poismenon jälkeen ollaan tehty pitkiä kävelylenkkejä, vähän tottista sisällä ja otettu kisa/treenitauko todellakin rennosti. Ollaan kuunneltu paljoooon Haloo Helsinkiä. Ehkä se taas tästä, uusi vuosi, uudet tuulet- Heti helmikuusta alkaen.
Meinasi unohtua mainita merkkipäivä, Little Step's Veet täytti jo neljä vuotta! Ja Pyry on yhä maailman ihanin seuralainen ja treenikaveri. <3 <3 <3
Loppuvuosi meni enkä ole jaksanut/muistanut kirjoitella tänne mitään. Tosin ei loppuvuonna juuri ollut enää treenejäkään joista kirjoittaa, eikä kisojakaan joihin osallistua. Ajatukset on niin paljon töissä, kun tammikuussa fuusion takia pitäis ehtiä tekemään entiset rutiinit ja uudet kuviot puskee päälle. Siitä kun selviän, niin oon ansainnu pienen loman. Ehkä tuon takia, ei ole jaksanut kiinnostua oikein mistään. Ei ole edes pentukuumetta vieläkään, vaikka Pyryä jo kyseltiin isäksi, mutta eipä ole kuulunut sen jälkeen mitään. Voi Pyryseni, jos sulla olis se parempi/ahkerampi ohjaaja, niin olis meriittejä vaikka mihin, ja sulla olis jono oven takana. Toivottavasti joskus vielä.
Kisailmotkin on jääneet tekemättä, kun olen pelännyt tuota tammikuuta ja viikonlopputöitä. Mutta tänään, kun kävin kattelemassa kolmosen kisoja Muijalassa, pieni kisakipinä tais taas iskee ja treenaamaankin olis taas kiva päästä. Siellä pitäis huolet hävitä ainakin hetkeksi.
Viime tiistaina kävin tuuraamassa Saijaa Timo Liuhdon treeneissä. Ei kyllä edustettu hirveän mallikkaasti, sori. Vähän jäi ristiriitaiset tunteet, kun mielestäni mentiin huonosti, mutta toisaalta tuli taas hyviä huomioita ja kotiläksyjä. Pitkän tauon jälkeen Pyry oli aika iloisella päällä. Jarrut oli kadoksissa. Ja huono asia, kun palkka on tarjottimella kentällä, ne kaikki ihanat esteet, niitä on kiva mennä muutama ylimäääräinenkin. Kotiläksyksi siis etsiä ne jarrut taas jostain. Oikeesti olis pitäny suuttua kerran kunnolla, pari rumaa sanaa, ja se olis saattanut auttaa.
Keskiviikkona, uudenvuoden aattona, eipä ollu parempaakaan tekemistä, kävin sitten yksin hallilla treenaamassa vartin. Tein tiistaista alkua, ja onnistuihan se pienen suutahduksen jälkeen. Oli niin kiva mennä rauhassa omaa tahtia, sai karjua ja kiljua ihan huoletta, kun oltiin yllättäen ainoat koko hallissa. Tosin Pyry tekee silloin töitä mulle paljon intensiivisemmin, kun ollaan kahdestaan. Mutta olisipa vapaakortti!
Inezin poismenon jälkeen ollaan tehty pitkiä kävelylenkkejä, vähän tottista sisällä ja otettu kisa/treenitauko todellakin rennosti. Ollaan kuunneltu paljoooon Haloo Helsinkiä. Ehkä se taas tästä, uusi vuosi, uudet tuulet- Heti helmikuusta alkaen.
Meinasi unohtua mainita merkkipäivä, Little Step's Veet täytti jo neljä vuotta! Ja Pyry on yhä maailman ihanin seuralainen ja treenikaveri. <3 <3 <3
maanantai 8. joulukuuta 2014
1.-7.12.2014 Viikon varrelta
VIIKON VARRELTA
En muista varmaan puoliakaan, mutta yritetään.
1.12.2014 Maanantaina Anun treeneissä
Muistan vaan, että mutkaputken keskellä oli hämäyksenä yks hyppy, jolle siis ei pitänyt mennä ja mä sain ainoona Pyryn sille joka kerta. Pyry meni viel niin, että hyppäs sen hypyn ja sitten solahti putkeen,joka oli enää metrin päässä. Miten iso koira edes kykeni moiseen, eikä se tehnyt sitä edes vaan yhden kerran. Joo-o elastinen taitava koira, jonka ohjaaja ei saanut häntä kääntymään ennen sitä.
2.12.2014 Tiistai surullinen ilta
Inez lähti juoksemaan kivuttomille kisakentille Santun kanssa. Kova paikka, mutta ei voinut enää katsella kipeetä koiraa. Ei se ollut enää koiran elämää. Surullista, Pyrykin oli vähän ihmeissään jotenkin, tai ainakin ihmetteli minun itkuista olotilaani. Outoa omistaa vain yksi koira, toisaalta kaikki on niin paljon helpompaa, ehkä liian helppoa. Mutta nyt ei silti ole pentuset edes ajatuksissa vielä, työt painaa seuraavat pari-kolme kuukautta.
3.12.2014 Keskiviikko Saijan sujuvalla radalla
Välillä meni sujuvasti, välillä ei. Välillä jäätiin taas luuppiin putkeen, kun luulin, että Pyry olis jo lukinnu, ni no-ou, sitten kääntyi vielä pois, kun mä lähdin liian aikasin etenemään. Tyhmä ohjaaja ja ihan liian fiksu koira. Sitten varasti puomilta enkä puuttunut asiaan ja tunnustin vielä nähneeni tapauksen. Tosi tyhmä ohjaaja.
6.12.2014 Lauantai itsenäisyyspäivä
No ei me mitään treenailtu, ku sitä normaalia, muutama minuutti sisätokoa. Ja pitkän lenkin tein kaksistaan Pyryn kanssa, ihana ilma ja kaksistaan niin helppoa. Mutta heitin Masalle ajatuksen, että kun pressakin on koiraihmisiä, niin vähänkö olis hienoo, jos Pyry olis eka koira, joka sais kutsun linnaan, olis mustavalkeeta valmiiks päälläkin.
7.12.2014 ATT:lla Luomalan radoilla
Radat oli tosi kivat, ei mitään supervaikeita, mutta kaikkihan on meille ihan haastavaa noilla vauhdeilla.
Eka rata meni mun osalta tärinäks, hetken jo mietin siinä karsinassa, että kun jalat on betonia voiko niillä edes juosta. Sitä saa mitä tilaa, Pyry lähti omin päin puomilta edessä olevaan putkeen. Ja mä olen niin hidas, että siinä kohtaa vielä jäi takaraivoon kysymys, olisko pitäny lopettaa siihen. No olis. Seuraava virhe tuli heti perään, kun ohjasin tyhmästi, ajatus vielä edelleen sillä pirun kontaktilla. Juostiin sit ulos. Ja olisin niin halunnu tehdä sen radan, kun vaikutti niin kivalta.
Mieli vähän maassa (siis en ollut ranteet auki, mutta alamaissa vähän), että ei kai me olla noin surkeita, eihän. Onneksi Päivi kävi vähän tsemppaamassa seuraavalle radalle. Ja hihhei, voitettiin, tehtiin ainoa nollarata. Aika -16,61, etenemä 5,24 m/s. Pyry meni kovaa, mutta jotenkin hillitymmin kuin ekalla kaahatusradalla. Tekeminen tuntui kivalta ja sain kehuja, että näyttikin hyvältä. Eikä tullut edes turhia kaarroksia. Ehanaa. Ja Päivi ja Kirakin kolmansia!
Tää oli nyt eka nolla meille kakkosissa. Sitten vaan jahtaamaan niitä lisää. Eihän ne kaukana ole olleet, mutta välillä yhtä lähellä kuin kaukana. Mitähän tuokin oikein tarkoitti.
Tää oli nyt eka nolla meille kakkosissa. Sitten vaan jahtaamaan niitä lisää. Eihän ne kaukana ole olleet, mutta välillä yhtä lähellä kuin kaukana. Mitähän tuokin oikein tarkoitti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)