2018-10-22 Taitava Rane

TAITAVA RANE

Rane on kuulemma ihan valmis. Jaa mihin? No kisaamaan. En oo koskaan millään koiralla varmaan ollu tässä vaiheessa näin pitkällä. Tai koira on noin taitava jo vuosi ja viis kuukautta vanhana. Ja aika vähällä treenaamisella. Isoin kiitos Saijalle ihanasta Ranesta ja koulutuksesta pennusta asti. Kyllä sillä on ollut suuri merkitys, että perusteet tulee tehtyä hyvin. Se helpottaa jatkossa, kun vaan jaksaa olla mustavalkoinen tiettyjen asioiden kanssa. No myönnetään, voi olla, et on tullu vähän trikkiä mukaan. Rane on taitava, mutta tosiasiahan on, että on meillä vielä paljon opittavaa. Onneks.

Mäkin oon harrastanut aksaa jo tuhat vuotta ja silti mä opin koko ajan lisää. Eilenkin Saijan treeneissä piti vaan uskoo, luottaa ja varsinkin uskaltaa. Rane oli hyvin kuulolla ja kyllä kulki! Mulle tulee siks varmaan sellanen pieni käsijarrufiilis, ettei vaan mee liian kovaa, ja siks tulee käännyttyä koiraan päin. Koutsi sanoi, että ei, kun uskallat mennä vaan normisti menosuuntaan. Miten helppoo, ei tarvinnu tehdä mitään hankalia kuvioita, ja se viel toimi! Radalla oli parikin sellasta kohtaa. 
Toinen juttu on toi ehtiminen. En aina tajuu mihin sitä oikeesti ehtiikään, yllättävän moneen paikkaan lopulta. Ja loput sitten tekniikalla ja niissä meillä on vielä opiskeltavaa Ranen kanssa.

Päästiin koko rata, 33 estettä läpi, pätkissä tosin. Mutta niin kiva rata ja sopivasti haastavia kohtia. Tykkään. Ja Rauno tosiaan oli taitava. Me leijeröitiin kepit ja joku hyppykin, ja hyvin lähti kauempaa takaakiertoon kierrä-käskyllä. Ja sitten vielä kepit löytyi kauempaa, vaikka välissä oli taas hyppy. Ja suhinat ja oikee-vasen jäi vielä käyttämättä, kun ei muistanut. Ens vuonna sitten jossain vaiheessa aloitetaan kisaaminen, siinäkin oppii. Voiks alkaa jo jännittää?

2018-10-21 Aksaa, rallya ja hakua!

AKSAA, RALLYA JA HAKUA!

Maanantaina oltiin Saijan aksatreeneissä Ranen kanssa, Marko koulutti. Jännä miten sitä katsoo paperilla, että tuo on vaikeahko kohta, mitähän siinä tekisi.  Sitten livenä se menikin tosta vaan, ei mitään ongelmia. Ja myös toisinpäin, tulee yllätyksiä. Tällä radalla ei oikeestaan mitään pahempaa säätöö tehty, vaikkei nollana tehtykään. Ainahan sitä jotain. Rimat oli 50cm ja 55cm (ekan kerran).
Muista katsoa koiraa, muuten tulee rima alas.
Älä kiirehdi turhaa, muuten tulee rima alas.
Jossain kohti takaakierrot apukepillä, muuten tuli rima alas.
Merkkauksessa, muista myös katse... 
Plussaa paljon paljon, kontaktit, rengas, keinu, lähdöt, putket...

Torstaina Ranen HiHan aksatreenit, joissa melkoista serpentiiniä ja välistävetoa lähes koko rata. Mutta pieni poika yllätti minutkin osaamisellaan. Hyvin päästiin rytmiin ja nollana esteelle nro 17 saakka, sitten tuli tenkkapoo niissä välistävedoissa. 
Edelliseltä hypyltä laskeutui sen verran pitkälle, että täytyi vähän työntää takaakiertoon. Ja kun sen tein, ajauduin aina liian lähelle estettä, jolloin olin sitten vielä Ranen linjalla ja rima tuli alas tai siitä jatkaminen seuraavaan takaakiertoon ei onnistunut. Lopulta monen kokeilun jälkeen yritin jäädä kauemmaksi ja antamalla Ranelle suullisen kierrä-käskyn, sehän onnistui kuin onnistuikin. Aidan molemmin puolin sain ohjeet siihen ;). Siten Rane sai rauhassa hypätä, vaikka suht kiire oli koko ajan.
Tässäkin rata näytti paperilla huisilta, mutta hauskaa sitä oli tehdä.

Perjantaina molempien kanssa rallyssä. Pyryn kanssa ei hassumpaa. Kääntyminen oikealla seuraten vähän tahmeaa, mutta muuten vois alkaa kattelee kisoja. Ollaan kuitenkin koko ajan treenattu mestariluokan liikkeitä ja me ollaan vasta päästy voittajaan.
Ranenkin kanssa oon nyt pari kertaa ollu treeneissä. Se on sellaista kokeilua, ja treeniin sitten mikä ei onnistu. Ehkä voisin käydä liikkeet systemaattisesti läpi ja treenailla sitä mukaa. Rane oppii kyllä vikkelään kaiken, mutta se nopeus, hui ja iik. Viimeksi juuri naurettiin, kun piti tehdä valkovuokko. Siinä ajassa kun minä olen kääntynyt, Rane on jo kääntynyt takaisin. Mietin vaan, ettei ehkä miellytä tulevaisuudessa tuomarin silmää, kun liikkeet tehdään kuin pikakelauksella. Se on ihan mahoton. Hidastuukohan ne liikkeet ikinä??

Sunnuntaina Pyryn kanssa hakutreeneissä. Mehän ei tiedetä lajista mitään, niin aloitettiin ihan alusta eli että maalimiehet on superkivoja, kun niiltä saa karkkia ja leikittääkin. Ekaks sellanen "makkararinki" ja tokalla kerralla sitten maalimiehet hajautuivat ihan näkösälle kuka kivelle istumaan kuka maahan makaamaan. Kuljettiin "ympyrää" läheltä ja kun Pyry huomioi maalimiehen, hirmukehut ja namit. Eipä mennyt montaakaan, kun Pyry irtosi itse hakemaan kivaa maalimiehiltä. Varsinkin yksi maalimies oli superkiva, koska sillä oli narupallo. Ens kerralla sitten varmaan otan narupalloja mukaan namien lisäksi.
Ihan mielenkiinnosta läksin mukaan Helin pyynnöstä ja ihan kivaa oli. Katsotaan miten me tästä edetään.
 
 

2018-10-08 S & S

S & S

Elikkäs Sonjalla ja Saijalla. Viikonloppu meni Jaanan pippaloissa ja MM-kisoja katsoessa. Niitä kun katsoo, niin tuleehan siitä into päälle, että pitäis päästä treenaamaan ja onneks meillä sattui olemaan Sonjan treeni sunnuntaina ja vielä perään Saijan treenit maanantaina.

Ihan mukavasti meni taas sunnuntaina, ja saatiinkin paljon kehuja, kun Rane on vaan niin <3. Joitain juttuja mitä jäi mieleen;
-Twistissä esim. vois ohjata vain yhdellä kädellä. On vielä niin uus juttu, etten ole vielä sisäistänyt sitä. 
-Keinulla pelkkä "keinu"-käsky, että erottaa puomin sitten "kiipee"-käskyllä. Saija on tästä sanonut aiemminkin.
-Niistoissa/pyörityksissä on edellytykset hypätä tiukemmin/paremmin, nyt hyppäsi vähän ristiin ensin. 
-A:lta kahden hypyn loppusuoraa hiottiin, kun kääntyi ekan hypyn jälkeen jo minuun päin ja viimeisen sitten ohi. Esteet oli lomittain, mutta silti. Palkkaa maaliin vaan.
-Kaikki muu meni aikalailla hienosti, varsinkin kepit, joissa leijeröin putken.

Saijan treenissä oli rytmitystä, kääntymisiä, takaakiertoja, keppejä...
Ja oikeestaan oli vaan keppi-"ongelma" (ja ohjaajalla radanmuistamisongelma). Hassua, kepit on olleet Ranella tosi hyvät, mutta nyt olikin häiriönä lähellä ollut putki. Siitä vierestä aloitus oli mahdottoman vaikeaa. Ja kun minähän en halua mennä sinne väliin mitenkään, vaan haluan antaa kepeillemenon koiran hommaksi. Näin olen tehnyt Pyryn kanssa ja näin teen Ranenki kanssa. Putkea päin pujottelukin oli vaikeaa. Ei mennyt loppuun saakka vaikka mitä olisi tehnyt. Laitettiin sitten yksi ohjuri loppuun, niin johan helpotti. Elikkäs treeniin keppejä eri tilanteissa (häiriöillä). 
Lopuksi kokeilin niitä pyörityksiä. Toiseen suuntaan meni ihan superhyvin ja tiukasti kääntyen (paremmin ei vois enää mennä), ja eikä toiseenkaan suuntaan ihan huonosti mennyt, mutta siinä oli ehkä hiukka petrattavaa.

Treeniin sitä ja tätä, voi voi, mutta nyt ei ole vielä oikein mahiksia treenata, kun ei ole kuin ne ohjatut treenit. Treenipäiväkirjaan tulee tavaraa, joita sitten varmaankin treenaan, kun vapaakortin hommaan.   

 

2018-10-01 Rane paimenessa

RANE PAIMENESSA

Viikot vierii, enkä minä pysy perässä. Taas on mennyt jo toista viikkoa edellisestä kirjoituksesta. Ku pitäis sitä ja pitäis tätä...kyllä niinku kerkeis aina jossain välissä, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi. Tosin en oo päässy juur koneelle, ku sieltä tulee millon golfia, biljardia tai fudista.

Ranen kanssa Saijan treeneissä meni jo huomattavasti paremmin kuin Hihan treeneissä. Joo tahkottiin joitain kohtia, mutta myös kokeiltiin erilaisia ohjauksia. Se on tosi kivaa, kun saa kokeilla ja pähkäillä mikä ohjaus toimii parhaiten meillä. En ajattele vielä nopeutta, vaan ehkä sujuvuutta, mikä on itselle luontevinta ja koiralle myös . Mutta hyvä on kokeilla myös oman mukavuusalueen ulkopuolelta, ne voi joskus yllättää positiivisesti ja vaihtuakin suosikiksi.

Markon treeneissä laitettiin ekaa kertaa kaikki rimat 50 senttiin ja hei, ne pysy kaikki ylhäällä. Jeeeee. Rane tulee kyllä niin kiltisti ohjauksiin, kunhan ohjaaja vaan kertoo ne ajoissa. Siitä kun saa rytmin päälle, niin kyllä on makeeta agiliitely.

Rane kävi myös Pyryn rallytokotreeneissä kokeilemassa. Hän on niin vikkeläkinttuinen myös siellä ja oppii nopeesti useimmiten. Nyt pitäis vaan ahkerasti opettaa eka ALO-AVO-luokan liikkeet ainakin.
Pyrykin meni rallya ja ihan hienosti hänkin, paitsi...tulipa toisinto, joka tapahtui joitakin viikkoja sitten. Menimme hienosti läpi houkutuksen, jossa oli pallo ja noutokapula. Sitten pidemmällä rataa oli etuviistoon merkki, jonne lähetin ja futum! hää läks takaviistoon ja toi mulle noutokapulan (viimeksi toi pallon). Sitä sitten väännettiin jokunen hetki, kun mieli vaan vei houkutukselle, kunnes vihdoinkin löytyi merkki. 

Vihdoin tuli tilaisuus osallistua lampaiden paimennukseen. Olen jo kauan halunnut nähdä miten Rane reagoi lampaisiin. Käytiin Launosen kartanolla Virpin opissa. Ranehan ei siis ollut koskaan muistaakseni edes nähnyt lammasta. Rane oli koko ajan liinassa ja Virpin käsissä, minä vaan kuljin lampaiden kanssa. 
Ensireaktiohan Ranella oli huvittava, peppu ylhäällä, häntä heiluen, leikitäänkö? Ai nää ei ollukaan hänen uusi leikkikavereita. No mitä näille sitten pitäis tehdä? Ei kyllä oikein koko aikana tajunnut mitä siellä olis pitänyt tehdä. Hän vaan kierteli ja kaarteli, enimmäkseen heilutti häntää. Virpi sanoi, että pitäis pari kolme kertaa vielä kokeilla ennenkuin pystyy sanomaan onko tuosta paimeneksi. Ei sen edes väliä, vaikka kivaa vaihteluahan se oli. Positiivista kuitenkin, ettei hän syönyt yhtään lammasta eikä juossut karkuun ja halusi jopa melkein väkisin takaisin aitaukseen. Noo joskus voidaan taas kokeilla.

2018-09-22 Viikon varrelta

VIIKON VARRELTA

HiHan tokokisojen jälkipuintia facesta luettuani, kokeilin Ranen kaa metallia pitkästä aikaa. Hups, istuessa sylkäs vaan "yäks" pois, mut kun pyysin tuomaan, niin hän kyllä toi. Treeniin siis pitotreeniä kapuloilla. 

Kilpatokokurssilla 3/4 oli vauhtiliikkeet, tosin tehtiin vaan ruutua. Ensin pitää saada motivaatio sinne, sitten vasta keskitytään oikeaan paikkaan. No ei ole juurikaan motivaatio-ongelmaa. Treeniä siten, että minä olenkin sivussa ja näytän ja pyydän menemään ruutuun. Ja tätä vähän joka puolelta. Motivaatiotreeninä voi kokeilla; koira kauas, itse puoleen väliin ja juoksette kilpaa ruutuun.
Paikkamakuu ryhmässä toista kertaa ja paikkaistuminen ekaa kertaa. Hyvin pysyi minuutin. Lisätäänpä aikaa sitten.
Ja kaikkiin liikkeisiin kannattaa aina kertoa mitä mennään seuraavaksi tekemään. Oltava mustavalkoinen ja vaadittava, että keskittyy sinuun eikä nojaa eteenpäin valmiina lähtöön.
Kotona ajattelin, jos alkaisi kaukot uudelleen etujalat paikallaan. Anna-Leena oli opettanut lapparilleen uudelleen, ja näyttipä hienolta. Osaisinkohan sen opettaa, hmm.... 

Maanantaina Markon aksatreeneissä oli ekaa kertaa muutama 50 senttinen rima, ja sen kyllä huomasi, juuri ne putosi. Oho. Tästä eteenpäin siis niitä. Mietitytti myös takaakierrot kapeilla siivekkeillä. Olis varmaan hyvä laittaa "levikettä".
Alku oli meille yllättäen vaikein. Tuli se 50 senttinen rima alas tai minipienellä liikkeellä menikin esteen väärältä puolelta. Siitä kun pääsi eteenpäin, niin avot!
Jos en ihan väärin tulkinnut, niin oikeastaan ei saatu läksyä. Piti vain muistaa kiinnittää huomiota mitä koira näkee laskeuduttuaan ja mihin laskeutuu. 

Jokatoinen viikko vaan on HiHan aksatreenit meillä ja nyt oli sitten se viikko. Voin kertoo, et eipä mennyt yhtään niin hienosti ku maanantaina. Ööö, yritän kauheesti olla positiivinen, enkä siis hermostunut, lähinnä nauratti, mutta ku ihan oikeesti mikään kohta ei mennyt hyvin, lähdöstäkin nousi. Kysyin koutsiltakin, ja hetken mietittyään sanoi "kepit meni hyvin". Hahaa siinäkin meni tokasta sisään ensin. Niin...hmm...joo...pyysinkin erotteluja ja loppusuoraa, jota ei olla vielä treenattu eikä siis osata. Tuollainen sivuttainen takaakierto tuli sitten vielä tuohon kaupanpäälle.
Onhan se ihan eri juttu, kun on este suoraan edessä tai vähän sivussa. Ei vaan meinannut löytää siivekkeen taakse, vaikka olin jo ihan siivekkeellä. Lelupalkkaa sitten vaan. Verkko olis pitäny laittaa. 
Putki-A-erotteluissa sitten A:lle kyllä löysi, muttei oikein putkeen, vaikka A:ta ollaan tehty aika vähän, mutta sieltähän on saanut palkkaa. 
Ja sitten se loppusuora, kun kääntyy heti minuun päin, "mihin jäit, tuutko jo". Lelupalkalla sitten, mutta unohdin juosta mukana :). Tosin sekään ei auttanut, kääntyi jokatapauksessa. Olenko minä siis "ihanampi, palkitsevampi" kuin joku lelu tai ainakin se lelu? 
Kepeille nyt tuli vahinko, kun jarrut unohtui, mutta nuo muut nyt treenilistalle (Saijaaa!!). Viimeistään marraskuussa, jollen aiemmin, otan vapaakortin, niin pääsee treenaa jotain tiettyä.

Mun kennelpoika lähti lomalle, törkeetä! Niin onneks Saara on ulkoiluttanut päivällä koirat. Torstaina leikkivät sitten pallolla takapihalla ja sen jälkeen Pyry ontui. Siinä sinänsä ei mitään uutta, aina välillä ontuu, mutta nyt ontuikin etujalkaa ja oikeinkin näkyvästi. Byäääh, onneksi olikin tsekkiaika fyssarille. Oej kyynärtä aristaa, ei venyttäessä eteen eikä taakse, mutta koukistaessa. Sai laseria ja pienen eron parempaan huomasi jo samana iltana. Nyt sitten lepoa, kylmää ja Rimadyliä.

Vou, kyllä viikossakin on paljon asiaa tai sitten en osaa vaan lyhyesti mitään selostaa. Kunhan nyt kirjoittelen. Ja taustalla soi Vain Elämää biisit. Muutama helmi siellä joukossa mm. Ellinooran versio Rasmuksen Funeral Song'sta, melkein itku tuli.
 

2018-09-15 Sonjalla

SONJALLA

Tällä kertaa rata oli paljon vaikeampi kuin viimeksi. Ja sekös just on mielenkiintoista. Rataa ei käyty etukäteen läpi, vaan mentiin ihan mun ohjausvalinnoilla, mitkä olikin aika pitkälle ihan jees. Kolmeen kohtaan jäätiin treenailee hetkeksi.

Päästiin nollana puomille asti. Sitten tuli takaakierto ja Rane törmäsi siivekkeeseen. Se tapahtui kovin pehmeästi ja kuin hidastettuna. En ymmärrä miten se on mahdollista, kuin olisin katsonut hidastettua elokuvaa. Siivekkeet on kevyet (en tiedä kenen, mutta hyvät on) ja pohja pehmeä, liekö siinä syy. Siihen jäätiin sitten hetkeksi treenaamaan takaakiertoa. Ja vain yhdellä ohjaavalla kädellä! Vastakäsi tulee niin tottuneesti mukaan, mutta nyt siis harjoiteltiin vain yhden käden ohjausta siinä kohtaa. Ja eikä siinä kauaa mennytkään, kun meni jo. 

Sitten lähetys putkeen ja piti hypyn kautta ohjata toisen putken kauimmaiseen päähän. Ja sitä kohtaa mietinkin jo rataan tutustumisessa, että hmm... mitenkäs tästä kohdasta selviää, kun ei kerkee tekee päällejuoksua. Niinkin helposti kuin tähän-käskyllä koira ohjaukseen mukaan ja taas lupa irrota. Ja Rane kuunteli hienosti.

Sitten vielä se kolmas kohta. Taas putkesta kahden hypyn kautta kolmannelle takaakierto, ainoo vaan, että siinä oli putki kivasti hollilla. Vauhti vaan vei. Mutta siihenkin kohtaan tähän-käskyllä huomio pois putkesta ja ohjaukseen mukaan. Eli tässä kohtaa nuo molemmat edelliset, takaakierto ja sitä ennen haltuunotto. Tää oli varmaan radan vaikein kohta, ainakin meille, koska tässä oli vauhti niin kova.

Mut hei, alun ziekurat, niistot, takaakierrotkin, kontaktit ja kepit, aika superisti. Se fiilis, kun mennään. Happy. 
Ja treenilistalle niitä haltuunottoja esim. tähän-käskyllä. Ja nythän mä vasta tajusin, että miksei voisi olla "ininnejäkin". Lisäksi takaakiertotreeniä samalla lailla kuin oli Saijankin videolla kesällä ja tässä vähän aikaa sitten, eli sankon kiertoa vaikka ohjaaja juoksee suoraan eteenpäin. Kierrä-käsky siis tarkoittaa, että este myös suoritetaan, eikä juosta vaan ohi ja jäädä liikkeeseen. Ja nyt pitäis päästä treenaa.

 

2018-09-13 Kesä meni, syksy tuli

KESÄ MENI, SYKSY TULI

Blogia pitkästä aikaa. En edes käynyt lukemassa kenenkään muunkaan blogia. Se vaan jäi, unohtui. Tuli sellainen pysähdys ajatteluun ja tähän touhuun. Mikä oli oikeastaan hyvä herätys. Jouduin pohtimaan omaa asennettani tekemisessäni, mikä oikein on tärkeää.

Luonteelleni tyypillistä, että olen huono häviäjä, täydellisyyden tavoittelija, vertailija ja hermostun jos asiat ei ala sujumaan suht nopeasti. Usein hirmu suurin odotuksin, putosin taas maan rakoon, jos tuntui ettei mikään oikein onnistu. Mieleeni jäi vain ne epäonnistumiset, vaikka mukana oli paljon paljon onnistumistakin.  Enkä myöskään nähnyt muiden epäonnistumisia, vain omani.
Koskaan en syyttänyt koiraa, vaan itseäni, olenpa surkea, kun en osaa. Ja Ranekin, paljon herkempänä koirana kuin Pyry, myös pakotti muuttamaan asennettani positiivisuuteen ja iloitsemaan niistä hyvistä jutuista. Ne epäonnistuneet jutut oli niitä mitä laitettiin treenilistalle, ei sen kummempaa. 

Ja kun aikaa meni, oli hirmu vaikeaa aloittaa taas kirjoittamista tänne. En tiennyt mistä taas alkaisin. Enkä tiedä onko tässä mitään selkeää linjaa vieläkään vai tuleeko tästä sillisalaatti, mutta jostain se on taas aloitettava. Treenipäiväkirjaa toki olen koko ajan pitänyt. Se kun on päiväkirja, henkilökohtainen.

Kesä oli kuuma, se meni ja syksy on tullut. Ranen kanssa ollaan treenattu aksaa 1-2 kertaa viikossa ja kuumimpina aikoina ei ollenkaan. Että ei ainakaan olla liikaa treenattu. Takapihalla parilla hypyllä ollaan tehty vähän "ininnejä" ja oikeeta ja vasenta. Lempolan ja Hihan kentällä käytiin opettelemassa keppejä ja keinua. Eikä niissä kauaa mennyt. Nyt voisin sanoa, että osataan esteet, että voidaan mennä rataa. Mutta treenattavaa riittää silti vaikka kuinka. 
Ja voi miten kivaa treenaaminen onkaan. Oliskohan tällä uudella asenteella jotain vaikutusta ;). Tämä nuoren koiran vaihe on ihanaa, kun näkee ihan silmissä miten nopeasti Rane oppii ja kuinka se myös innoissaan tarjoo vaikka mitä. Ja ollaan me saatu kehujakin, miten taitava Rane jo on.
Tokoa ollaan tehty ihan vaan kotona ja kerran kävin Nina Mannerilla. Saatiin vähän innostusta lisää tähänkin lajiin. Ja nyt ollaan neljän kerran kilpatokokurssilla. Katsotaan mihin tässä vielä päädytään/uskaltaudutaan. Ja rallyakin pitäisi ruveta pikkuhiljaa treenaamaan. Oikean puolen seuraaminen tekee vaan hyvää vastapainoa tokon seuraamiselle.
 
Uimassa käytiin myös jonkun verran molempien kanssa. Pyryn kanssa treenattiin vepeä ja rallytokoa. 
Vepessä olin jo heittää kirveen kaivoon ja päätin, että tämä on viimeinen kausi. Kun Pyry vaan jahkaa rantavedestä lähtöä. Ajattelin sitten, että viimeinen oljenkorsi on liina. Liinalla nykästään liikkeelle, eikä anneta mahdollisuutta jahkailla eestaas. Ja oikeesti, se tuntui Pyryllekin olevan vaan henkinen juttu, eihän siitä liinasta tarvinnut edes nykästä. Voi sitä onnen tunnetta, se on sittenkin mahdollista. 
Rallyssa tehty VOI- ja MES-luokan juttuja, eikä mikään oo tuntunut mahdottomalta. Usein jäänyt kiinni siitä, että pitää keksiä uusia sanoja uusiin   liikkeisiin.  

Kesällä käytiin kahdella leirillä, Hihan ja LS-leirillä. Leirielämä oli kivaa. Ihanat ilmat, lomaa, hauskaa yhdessäoloa ja hyvää opetusta. Nyt sitten alkoi jo Ranen syksyn treenit. Sonjalla käydään syyskaudella noin kerran kuussa Helin ja Jaanan kanssa. HiHan aksa on jokatoinen viikko ja Saija/Marko joka maanantai. Maanantaita oikein odottaa aina. Ja asenne on pitänyt, hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue.