HIHAN KISAT
Aamulla jo taas jännitti, vaikka ensin piti lähteä kisoihin töihin. Miten tuosta pääsee eroon, kun se jännitys pilaa kaiken, näin uskon. Puolen päivän aikaan sitten kisaamaan kaksi kakkosen kisaa. Heidi Viitanen oli oikein mukava tuomari, mutta olipa vähän vaikeat radat. Tosin minä tykkään vaikeista, missä saa oikein kunnolla pohtia mitä missäkin kohtaa tekisi ja kiemuraisissa saa välillä vauhtiakin rauhallisemmaksi hetkellisesti. Tuloksena kylläkin tänään pari hyllyä.
Eka rata oli jotain hirveetä sekoilua ja sinkoilua. Ei siitä sen enempää, kun en edes muista juurikaan siitä mitään. Viekö jännitys vielä muistinkin vaiko ikä vaan. Ai muisti palautuu pätkittäin, yhden muistan, tein Aan jälkeen pakkovalssijaakotuksen, että saisin Pyryn kääntymään tiukasti, mutta jarrutus jäi kyllä tekemättä ja hää lensi sitten sen verran, että hakeutui sitten kauimmaiseen putken päähän. Siinä sai sitten tuomari laittaa kädet ristiin.
Tokalla radalla tuli taivaalta reippaasti vettä, mutta ei se meitä haitannut, mitä nyt silmälasit oli hieman sumeet. Ja Pyry meni maahan lähtöön kuten on aina. Hyllyjä taidettiin saada jopa kaks tällä radalla, eka kun oli pari kertaa mennyt saman hypyn ohi ja hyppäsi sitten vielä takaisinkin päin. Ja toka, kun oltiin menty puomin alla oleva putki vielä toiseen kertaan, vaikka sitten jo piti mennä se puomi. Hällä väliä, tämä rata oli huomattavasti parempi. Erityisesti jäi mieleen A:n jälkeiset kepit, ne meni niin hienosti pienellä poispäinkäännöksellä, vaikka putkikin oli hieman houkuttimena, vesisateessa ja vaikka eka keppi olikin sininen. Tuolle A:lle se sentään pysähtyi, mutta muuten päivän kontaktien pysähtymissaldo oli ala-arvoinen. Murr... Ainakin jos jäin taakse ja huusin "kiipee" niin Pyry tuntui saavan siitä vielä lisävaihteen päälle. Eli tehtiin sitten juoksukontakteja. Ei, ei, ei haluu!
Että sellaset kisat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti