VIHDOINKIN
Pitkästä aikaa lähdettiin kunnolla kisaamaan sairiksien jälkeen. Ja sen kyllä huomas, kun kotona jo tärisytti. Ajattelin oikeesti, että mitähän tästäkin taas tulee. Ja tulihan siitä, voittonolla ja menolippu kakkosiin! Eipä siinä mennyt kuin noin kuutisenkymmentä kisaa, ennenkuin noustiin kakkosiin. Vihdoinkin! Jihuu! Mahtavaa! Upeeta! Vieläkin on vähän vaikea sisäistää tuota tietoa.
En oikein tiedä mikä radassa oli vaikeeta, kun tuloksia tuli vain neljä ja niistä nollia vain kaksi, mulle ja Granön Päiville. Ja vaikka ite sanonkin, niin me molemmat ollaan niiiiiiin ne ansaittu. Yrityksiä on siis ollut luvattoman paljon ja niistäkin monta läheltäpitijuttua.
Alku oli ehkä haastavin, kun lähellä oli ansaesteitä. Me tehtiin ihan kimpassa Pyryn kanssa rataa, mutta haasteeksi tuli kun vauhti vaan kasvaa. Ja kun se kasvaa ihan hurjaksi, niin kontakteille pysähtymiset "unohtuu". Aika oli aika ylivoimainen -19,58 ja olis ollu siitäkin aavistuksen viel kovempi, jos ei olis antanu Pyryn puomin jälkeen pyörähtää kysymään "mihin jäit". Oltiin sen verran kaukana vikasta hypystä, ettei saatu kieltovirhettä, huoh!
Heti ekalla kun noustiin, niin saatiin jo kokeilla kakkosluokan rataakin. Ja se oli musta niin kiva, että harmitti kun olin päättänyt keskittyä kontakteihin. Ja kun tuo otus otti kyllä kontaktin, mutta ei pysynyt niillä, niin se siitä sitten.
Kiitos kaikille onnittelijoille, koutseille ja erityisesti kasvattajalle niin myös koutsaamisesta, tsemppaamisesta kuin tuosta ihanan haastavasta vauhtihirmusta nimeltään Pyry! Se vaan on niin....<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti