VÄLIIN JUUTUTTIIN
Helillä oli meille oikein hauska rata. Alun puomi-putki-erottelukin onnistui joka kerta. Se on kyllä totta, että putkeen ohjataan ja puomille koira saa ihan itse mennä pelkällä käskyllä, ja sitten vasta ohjaaja perästä. Tai näin ainakin meillä.
Vain edellisellä hypyllä olis mieluummin hypänny poispäin. Outoa, piti oikein auttaa kääntymään. Pyry meni hienosti kauempaa itsenäiset kepit. Hyvin meni kauempaa myös putkiin. Samoin ei mennyt ansaesteille kertaakaan.
Parissa kohtaa, tai oikeesti nekin liitty toisiinsa, meillä oli vähän vääntämistä. Tultiin hyppy, pituus, hyppy, nurkan yli sisäpuolelta hyppy, välistä, hyppy ja putkeen. Kyllähän sen nyt jo suunnittelussa tiesi, että tää on vaikee. Eka ennen pituutta Pyry lensi sen niin vinottain, ettei pystynyt enää kääntymään pituudelle. Niinpä mun piti yrittää vekata tai kääntää se siellä hypyllä jo, vaan milläs sitten keretään toiseen päähän ohjailemaan välistävetoja. Mikään ohjaus ei siinä kohtaa tuntunut hirveen hyvältä. Olisin halunnu mennä välistävedoissa toiselle puolelle, mutta ei vaan päässy järkevästi sinne.
Otettiin eka pelkät välistävedot ja sitten vasta koko kuvio. Kyllä se sitten jotenkuten onnistui lopulta.
Hei kertaakaan en luovuttanut, enkä sanonut mutta, enkä edes hermostunut. Alanko mä edistyä vai mikä. Muistan tässä taannoin kerran olleeni kisan jälkeen allapäin, mutta vain kerran, pitkiin pitkiin aikoihin. Enempi mua naurattaa, kun totean monesti, että enpäs kerenny sinne minne piti. Ja se kertakin koski vain kontakteja, jotka vieläkin on mysteeri. Nyt otinkin lopuksi pelkästään hyppyjä ja puomia edestakaisin ja palkkasin superisti, kun jäi kontaktille ja luvalla pois ja vielä lisää kivaa. Kiitos Heli taas kun muistuttelit. Ja kotiläksyksi Pyryn tultava käteen ja siitä palkkaa.
Oli paljon paljon hyvää. Eikä se vastakohta ole edes pahaa, vaan se on treenattavaa se.
KAKET
Arkitokon kouluttamisen jälkeen meninkin sitten ALO-AVO-ryhmään mukaan, kun sopivasti muutama oli pois.
Paikkamakuu meni odotetusti eli hyvin. Ja menipä ne kaketkin hyvin. Nyt kiinnitin huomiota maasta-istumisessa niihin jalkoihin etteivät jäisi vajaaksi. Hyvin putoo maahan, mutta vielä on parannettavaa istumaannousussa, että pomppais samalla lailla ylöskipäin. Läheltä se onnistuu, mutta lisää vaan treeniä, siinä ne jalatkin tulee samalla parempaan asentoon.
KUN MUISTAIS
Männäviikolla on tehty kaikenlaista, kun vaan muistais mitä kaikkea.
Viime sunnuntaina lähettiin sitten epistelemään ja hakemaan niitä kontaktivirheitä. Hassua, mutta ekalla radalla minäkään en jännittänyt, eikä Pyry tehnyt kontaktivirheitä, muita kylläkin. Pyry oli tapansa mukaan hieman vallaton, vauhti ennen kaikkea. Tokalla radalla mullekin jo tuli pientä vapinaa. Ja Pyryllä ei ollut aikomustakaan pysähtyä A:lle. Porsas. Moitteet ja veks. Näitä vaan pitäis olla useammin, seuraavista ei tietoakaan.
Illalla tokotreeneissä kolme aihetta koemaisesti suoritettuna. Halusin ottaa pari sellaista, missä meillä on ongelmia ja viimeiseksi sellaisen, jonka pitäis onnistua, että saadaan lopettaa onnistumiseen. Ekana siis otin luoksetulon stopin. Ja se on nyt ihan palasina, Pyry himmaili selvästi epävarmana, eikä pysähtynyt ollenkaan. Matka oli selkeesti liian pitkä vielä, koska pihalla lyhyemmällä onnistuu edes jotenkuten. Kaukoissa kai onnistuttiin aika hyvin. Sain vain myöhemmin palautetta, että Pyryn jalat ei ole istumisessa suorat vaan jättää vähän vajaaksi. Kukaan ei ole koskaan niistä mitään sanonut ja mun silmään ne on näyttäneet ihan hyviltä. Juuri tuon takia niin ärsyttävää, että kiva olen sitten kaikki nämä vuodet tehnyt vähän pieleen, kun olis voinu tehdä paremminkin. No tällaista se on kun en oikein osaa kun ei ole kokemusta. Tarttisin sellasen PT:n joka opettaa, antaa läksyjä ja vahtii että ne myös tehdään. Mut ehkä seuraavas elämässä. Toko on meille sivubisnes ja aksa on ehdoton ykkönen. Niin ja vikana otin liikkeestä maahan, joka meni niinkuin pitikin. Paikkamakuu meillä taitaa olla aika varma, muut vähän sinnepäin. Jos tätil olis ne, ni täti olis setä. Mut jos täti olis ahkerampi, ni...mitä olisimmekaan!
Maanantaina Saija koulutti HiHan reeneissä. Oikein kiva putkihässäkkärata, jossa siis ei kontakteja ollenkaan. Ja muutaman kerran olikin vaikeuksia muistaa mihin seuraavaks, kun keskittyi johonkin tiettyyn kohtaan niin kovin. Alun rohkaistuin ohjaamaan kolmen esteen takaa (ässänä). Vähän epäilytti niinköhän Pyry tykittää ohi niistä, mutta ei mitään ongelmia, onnistui joka kerta ja tuntui suorastaan kivalta. En olisi sellaista alkua osannut suunnitellakaan. Mutta kaikkea olen valmis kokeilemaan, eihän sitä muuten voi tietää olisko se sittenkin se paras ohjaus.
Aika pian tuli Saijalta ohjeet, että "suu suppuun, kun ohjaat" kun tuli pari rimaa mutkassa alas. Ja sehän toimi, rimat pysyi. Tuntui muuten hetkellisesti siltä, että meillä oli ihan eri paikat kuin muilla, mitä hinkattiin. Meille vaikeita oli käännökset pitkillä esteväleillä. Siinä Pyry tuppaa vaan valumaan lähestulkoon mun selän taa, enkä tykkää siitä yhtään. Voiskos vähän enempi jarruttaa, että kääntyis tiukemmin. Mutta sitten onnistuttiin joka kerta tekemään jonkunlainen tuplasylkkäri persjätöllä tai joku sellanen kohdassa, jossa muilla taas tuntui olevan vaikeuksia. Loppusuoralla oli vähän kiire ehtiä rytmittämään.
Keskiviikkon Saijan treeneissä tehtiin sitten se sama rata. Eli nyt olis ehkä pitänyt tehdä se nollana. En nyt muista mihin asti pääsin, mutta aika pitkälle kuitenkin. Kukaan ei tainnu tehdä nollaa. Oli se pienesti vähän eri rata, kun putket oli aavistuksen vähän erilailla, jouduin kääntämään tosi tiukasti, ettei menis väärään päähän. Ja jouduinkin tekemään jokusen vastakäännöksen. En vaan haluis tehdä niitä joka kohtaan, Pyry vois himpun enempi kysellä ja kuunnella. Mutta Pyryn kanssa aksaaminen haastavuudesta huolimatta tuntuu niin makeelta tai ehkä juuri siksi.
Perjantaina oli omatoimiset hallitokotreenit, oltiin ekaa kertaa, kun ollaan Pauliinan kanssa vuoroviikoin. Mua kyllä ahisti se omatoiminen tekeminen, kun tuntui, että muut on niin taitavia ja itse en oikein tiedä mitä ja miten tekisin. Enkä haluis hirveesti häiritä muitakaan, kun tarttisin niitä neuvoja vähän koko ajan. Ja eniten ehkä ahisti äidin terveydentila, kun olin juuri hallin pihalla saanut puhelun isältä, että äiti on joutunut Tartossa (olivat matkoilla) sairaalaan. Mieli oli siksi vähän maassa.
Huomenna sitten koulutankin arkitokoa, emmekä pääse omaan ryhmään treenaamaan, kun on samaan aikaan. Toivottavasti mahduttais seuraavaan. Tokomotivaatio on vaan taas vähän kadoksissa.
JEE JEE
Pakko on viel näin keskellä yötä kirjottaa blogia. Saijan treeneissä meni niin hyvin. Pyry oli super!
Rata oli hauska, eka puolikas oli sellanen ässärata, jossa sai mennä kovaa. Yhden ainoan kerran läks keinun kontaktilta ja siinäkin ehdin jo sanoa "hyvä". No haukuin noloksi kuitenkin kovaan ääneen, mutta eipä tuo kovin katuvalta näyttänyt. Vähän pälyili epävarmasti.Ei muuta kuin epiksiin viikonloppuna, kun niitä varastamisia ei treeneissä tule.
Toka puolikkaassa olikin sitten ihan erilailla tekemistä. Renkaan kautta hypylle putki leijeröiden, Siinä vain piti mennä riittävän pitkälle saattamaan ja heti kutsua "läpi läpi". Siinä kokeilin myös takaaleikkausta ja valssia. Ja kaikki onnistui, mutta ehkä tuo ykkösvaihtoehto tuntui omimmalta.
Sitten oli putkesta sellanen hyppykimara vähän kolmiomallisesti ja putki siellä hollilla kiusana. Ensin tuntui takaaleikkaus ainoalta järkevältä vaihtoehdolta saada herra pitkäsääri kääntymään. Käännöksen juju oli siinä, että piti ensin ohjata yli ja vasta sitten kohti seuraavaa estettä. Sitten kokeilin persjättö+vastakäännöstä. Ja vielä valssi+vastakäännöstä. Ja tältä vanhalta rouvalta onnistui kaikki!!! Siihen päälle vielä uusi valssi ja sylkkäri. Jiihaa.
Siitä olin kaikkein iloisin, että me löydettiin jopa jarrut. Ne on olleet meidän "pitkän uran" aikana enempi kadoksissa. Loppusuoralla vielä sellanen tuplasylkkäri, joka sekin meni ihan priimasti. Jee jee.
Vielä ei pää särje. Jos tää jatkuu viel aamullakin, niin aksa on parasta lääkettä! Onneks on viel vapaapäivä. Ja nyt unta kuulaan.
KOULUTTAMASSA
Tänään oli mun koulutusvuoro. Kokeillaan nyt sellaista, että meitä on neljä kouluttajaa, joten jokainen kouluttaa kerran kuussa putkeen sen 4 tuntia eli pari ryhmää. Itse lämppään koiran ja saan mennä ekana, joku sitten jäähdyttelee (kiitos Sari T) niin pystyy heti kouluttelemaan. Saara haki multa Pyryn kun pääsi töistä, ettei Pyryn tartte neljää tuntia autossa tai häkissä olla.
Voi että miten ihminen voi olla tällanen hermoilija, että pohtii ratavaihtoehtoja monta päivää. Vaikeus on kentän koko, niin ei voi ottaa mitään kisarataa sellaisenaan. Ja sittenhän pohdin tietty, että radassa olis sopivasti haastetta. Lopulta päädyin sunnuntain kisaradan sovellettuun (lähes puolet omiani) versioon, josta tuli aika hyvä. Ja mulla oli varsin hyvä radanteko-ohjelma, ruudukko 1:1 ja paperista leikkasin esteet, ja mallasin paikalleen, niin näki että mahtuuko. Oiskai sitä jonku demoversionki saanu netistä. Ei saanu kovaa puhallella ennenku oli kynällä piirtäny ääriviivat.
Alku oli edelleen haasteellinen Pyrylle ja mulle, kun esteet on aika levällään. Mutta haastellisinta oli kenties takaakierrot pikkusiivekkeillä, kun Pyry hyppää niin läheltä, että rima putoo, jos en jeesaa. Laitettiin sitten lisäsiiveke hetkeks, se vähän autto.
Tai oikeestaan haastellisinta oli saada Pyry varastamaan kontaktilta. En taas onnistunut, vaikka laitoin tahallani putket puomin molempiin päihin, eikä sinne saanut mennä suoraan vaan hypyn kautta. Voi elämä... ei muuta ku sunnuntaina epiksiin treenailee.
K K K
Kisaamassa taas, jo toinen kerta, nyt Kirkkonummella. Sinne on niin kiva ajaa kiemuraista maalaistietä ihaillen kauniita maisemia, eikä mee ku puol tuntia maksimissaan. Ja tietysti sellasessa lähes aurinkoisessa, mutta kylläkin kylmässä, kelissä.
Eka rata hyppis, meni oikeestaan ihan jees. Vauhti oli kyllä huima 5,66 m/s ja silloin niitä rimojakin putoilee, nyt kaksin kappalein, oltiin sitten kuudensia. Jos nuo rimat olis pysyneet, niin....mutta onneks Allilla pysyi ja hei vaan nousivat kolmosiin. Me taidetaan pysyä täällä kakkosissa jonku aikaa reenaamassa. Herralan rata oli helppo muistettava, mutta sellanen luukutusrata tuo juur sen vaikeuden.
Seuraavat kaks rataa oli hyllyjä, koska olin päättänyt keskeyttää, jos Pyrde varastaa tapansa mukaan kontakteilta omin luvin.
Ekalla A:lla vielä ok, kun nopeasti annoin luvan. Mutta puomilla paukkas suoraan edessä olevaan putkeen. Nolo nolo nolo ja käveltiin ulos.
Tokalla puomilla kokeilin lisäkäskyä "odota" ja se pysähtyi kuin tatti, mutta sen ajoitus on aika vaikeeta. Hätäpäissäni pysähdyin sitten niin kontaktin viereen, kun pelkäsin Pyryn taas varastavan, että siitä oli mahdoton ehtiä seuraavalle takaakiertoon. A:lla sitten taas läks ja pihalle!
Siitä hetkeksi kotiin ja taas tokotreeneihin treenaamaan ruutua. Kaikki muut tuntui osaavan jo aika hyvin, kun minä ilmoitin, ettei olla tehty oikeestaan yhtään sitten pentuajan. No eihän siinä menny ku pari harjoituskertaa, kun jo tajus jutun juonen (kai), tosin vielä aika läheltä. Mut jäipä hyvä mieli.
VAHINKO
Saijan treeneissä mm. takaaleikkauksia, oikein kiva rata. Onnistuin heti ekalla tekemään hyvän pätkän. Ja sitten Saija pyysi menemään uudelleen, ettei ollut vahinko. No tais olla, kun ei rytmitykset ja ajoitukset enää niin hyvin onnistuneetkaan. Poispäinkäännöksissä on vielä opettelemista molemmille, se vähän töksähteli.
Ja oh my god, meillä pelas putkijarru. Aika hieno tunne todeta, että "hei me ei lennettykään".
Yhes kohdas olisin niin mielelläni tehnyt saksalaisen, mutta onneksi on koutsi, joka tietää ja sanoo "bad idea, ethän halua, että saksalaisen levahtaa". No en en tiettykään, eipä tullut itellä mieleen, hyvä huomio. Taas meinas käydä vahinko, ups.
Ainiin maanantai-HiHa-treeni jäi väliin. Sarilla oli kiva rata. Me vaan jumituttiin yhteen kohtaan, jossa tullaan putkesta hypylle ja siitä pitäis kurvaa takas toiselle hypylle. En saanu Pyryä ihan helpolla kääntymään takaspäin. Hyppäsi ekan ja mennäkaahotti vaan eteenpäin flänkäten koko seuraavan hypyn. P... niinku...ei edes katsonut minua. Saamarin puurokorva, miten ne menee vauhdissa lukkoon.
