Helillä oli meille oikein hauska rata. Alun puomi-putki-erottelukin onnistui joka kerta. Se on kyllä totta, että putkeen ohjataan ja puomille koira saa ihan itse mennä pelkällä käskyllä, ja sitten vasta ohjaaja perästä. Tai näin ainakin meillä.
Vain edellisellä hypyllä olis mieluummin hypänny poispäin. Outoa, piti oikein auttaa kääntymään. Pyry meni hienosti kauempaa itsenäiset kepit. Hyvin meni kauempaa myös putkiin. Samoin ei mennyt ansaesteille kertaakaan.
Parissa kohtaa, tai oikeesti nekin liitty toisiinsa, meillä oli vähän vääntämistä. Tultiin hyppy, pituus, hyppy, nurkan yli sisäpuolelta hyppy, välistä, hyppy ja putkeen. Kyllähän sen nyt jo suunnittelussa tiesi, että tää on vaikee. Eka ennen pituutta Pyry lensi sen niin vinottain, ettei pystynyt enää kääntymään pituudelle. Niinpä mun piti yrittää vekata tai kääntää se siellä hypyllä jo, vaan milläs sitten keretään toiseen päähän ohjailemaan välistävetoja. Mikään ohjaus ei siinä kohtaa tuntunut hirveen hyvältä. Olisin halunnu mennä välistävedoissa toiselle puolelle, mutta ei vaan päässy järkevästi sinne.
Otettiin eka pelkät välistävedot ja sitten vasta koko kuvio. Kyllä se sitten jotenkuten onnistui lopulta.
Hei kertaakaan en luovuttanut, enkä sanonut mutta, enkä edes hermostunut. Alanko mä edistyä vai mikä. Muistan tässä taannoin kerran olleeni kisan jälkeen allapäin, mutta vain kerran, pitkiin pitkiin aikoihin. Enempi mua naurattaa, kun totean monesti, että enpäs kerenny sinne minne piti. Ja se kertakin koski vain kontakteja, jotka vieläkin on mysteeri. Nyt otinkin lopuksi pelkästään hyppyjä ja puomia edestakaisin ja palkkasin superisti, kun jäi kontaktille ja luvalla pois ja vielä lisää kivaa. Kiitos Heli taas kun muistuttelit. Ja kotiläksyksi Pyryn tultava käteen ja siitä palkkaa.
Oli paljon paljon hyvää. Eikä se vastakohta ole edes pahaa, vaan se on treenattavaa se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti