KOULUTTAMASSA
Tänään oli mun koulutusvuoro. Kokeillaan nyt sellaista, että meitä on neljä kouluttajaa, joten jokainen kouluttaa kerran kuussa putkeen sen 4 tuntia eli pari ryhmää. Itse lämppään koiran ja saan mennä ekana, joku sitten jäähdyttelee (kiitos Sari T) niin pystyy heti kouluttelemaan. Saara haki multa Pyryn kun pääsi töistä, ettei Pyryn tartte neljää tuntia autossa tai häkissä olla.
Voi että miten ihminen voi olla tällanen hermoilija, että pohtii ratavaihtoehtoja monta päivää. Vaikeus on kentän koko, niin ei voi ottaa mitään kisarataa sellaisenaan. Ja sittenhän pohdin tietty, että radassa olis sopivasti haastetta. Lopulta päädyin sunnuntain kisaradan sovellettuun (lähes puolet omiani) versioon, josta tuli aika hyvä. Ja mulla oli varsin hyvä radanteko-ohjelma, ruudukko 1:1 ja paperista leikkasin esteet, ja mallasin paikalleen, niin näki että mahtuuko. Oiskai sitä jonku demoversionki saanu netistä. Ei saanu kovaa puhallella ennenku oli kynällä piirtäny ääriviivat.
Alku oli edelleen haasteellinen Pyrylle ja mulle, kun esteet on aika levällään. Mutta haastellisinta oli kenties takaakierrot pikkusiivekkeillä, kun Pyry hyppää niin läheltä, että rima putoo, jos en jeesaa. Laitettiin sitten lisäsiiveke hetkeks, se vähän autto.
Tai oikeestaan haastellisinta oli saada Pyry varastamaan kontaktilta. En taas onnistunut, vaikka laitoin tahallani putket puomin molempiin päihin, eikä sinne saanut mennä suoraan vaan hypyn kautta. Voi elämä... ei muuta ku sunnuntaina epiksiin treenailee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti